Huolisitko mielialalääkityksellä olevan naisen seurustelusuhteeseen?
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Hulluja en huoli seuraani.
Luulet mielialalääkkeiden olevan mielisairauslääkkeitä. Eivät kuitenkaan ole sama asia.
Kyllä kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppi I luetaan mielisairauksiin ja siihen syödään juurikin mielialalääkkeitä. Veikkaanpa että tässä taas yksi tosiasia johon tulee alapeukkua.
Niin, mutta kaikki mielialalääkkeet eivät tarkoita mielisairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on epävakaa persoonallisuushäiriö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. En käytä mielialalääkkeitä.
Epävakaaseen ei kyllä mikään autakaan. Toivottavasti kaikki ymmärtävät kiertää sinut kaukaa
Olen ollut parisuhteessa yli 20 vuotta ja hyvin on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käy 10 kertaa lääkärissä, hänelle tarjotaan mielialalääkettä noin 9 kertaa. Itse kieltäydyn aina. Jopa usean desin vetoinen, nyt leikattu patti, lipooma oli mielialaongelma aluksi. Kävin sitten yksityisellä, pääsin julkiselle leikkaukseen.
Ei mulle koskaan ole tarjottu mitään pöpilääkkeitä. Mitä sä mahdat selittää siellä lääkärissä, ta8 millainen sun yleinen olemus mahtaa olla.
En alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa, joka tarvitsisi mielialalääkkeitä, eikä niitä syö. Näitä on miehissä aika paljon.
En todellakaan. En halua elää munankuorilla ja pelätä milloin nainen romahtaa.
Se nyt riippuu niin paljon kokonaisuudesta. Syökö pientä annosta vaikka ahdistukseen tai paniikkihäiriöön, mikä pysyy lääkkeellä jokseenkin poissa vai maksimiannosta vaikeaan masennukseen, mikä ei siltikään oikein riitä. Ja kaikkea siltä väliltä ja sivusta.
Lähinnä esteenä siis olisi sairaus eikä lääkitys. Mieluummin mikä tahansa sairaus kuitenkin lääkittynä kuin ilman.
En huolisi tuollaista utelevaa miestä.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti. Tyhmä kysymys.
Ei ollenkaan tyhmä kysymys. Olisi tietysti voinut tarkentaa kuinka paljon lääkitys tai tauti vaikuttaa elämään.
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa, joka tarvitsisi mielialalääkkeitä, eikä niitä syö. Näitä on miehissä aika paljon.
Miksi tähän piti lisätä sukupuoli?
En. Lääkkeiden sivuvaikutukset tai itse ongelma ovat liikaa minulle.
No onko se siis hyvännäköinen vai ei vai millainen se oikeasti on? Vähän faktaa peliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa, joka tarvitsisi mielialalääkkeitä, eikä niitä syö. Näitä on miehissä aika paljon.
Miksi tähän piti lisätä sukupuoli?
No mutta... sukupuolihan on yksi ihmisen tärkeimmistä attribuuteista.
Vierailija kirjoitti:
No onko se siis hyvännäköinen vai ei vai millainen se oikeasti on? Vähän faktaa peliin.
AP kysyy hypoteettisen kysymyksen ja sinä kyselet faktoja...
En. Olen sivusta seurannut mm. seurustelua bipon kanssa ja en kyllä jaksaisi sellaista vuoristorataa. Jonkun vielä sekavamman kanssa tiedä milloin heräät veitsi kurkulla tai mistä kehii jotain mustasukkaisuusdraamaa tms.
En huolisi.
Itsekin olen kärsinyt vaikeista mielenterveysongelmista eli sen puolen ymmärrän, mutta parantunut omalla työlläni. Tunteiden käsittelyllä, traumojen kohtaamisella, opettelemalla puhumaan, tunnistamaan omat rajani ja ajatusmallini jne..
Olisi pelottavaa jos nainen vaan napsisi pillereitä purkista ja "siinä se."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se siis hyvännäköinen vai ei vai millainen se oikeasti on? Vähän faktaa peliin.
AP kysyy hypoteettisen kysymyksen ja sinä kyselet faktoja...
Melkoinen peräreikä jopa mieheksi pienellä m:llä.
Vierailija kirjoitti:
Mene nyt vttuun siitä ap luuseri
Oletko ottanut lääkkeesi tänään?
Kai se vähän riippuu. Ihminen on kemiallinen kokonaisuus ja päässä voi vipata kenellä vaan ja mielestäni suurin osa itseään normaaleina pitävä olisi terapian ja lääkityksen tarpeessa.
Jos lääkityksellä ihminen pystyy toimimaan ja pysyy kasassa niin kyllä se on aivan ok.