Huolisitko mielialalääkityksellä olevan naisen seurustelusuhteeseen?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkkeet on luusereille joilla kasetti ei kestä. Ei sellaisia kukaan halua lähelleen.
Vähänkö sinunkin elämä muuttuisi jännittäväksi kun voisit milloin vain saada lihaveitsen rintaasi. M33
Joo, ei kai siinä mitään. Aletaan vaan seukkaamaan. M58
En v tussa! Kokemusta on ja ovat täysiä hulluja ja vaikka kaikki faktat lyöt pöytään niin niiden päähänpinttymiä ei pysty muuttamaan. Haluan ihmisen joka on aikuinen ja jonka kanssa pystyy keskustelemaan kuten aikuisen kanssa keskustellaan.
Sängyssä ovat yleensä täysiä petoja (kaikki käy ja koska vaan) ja se on ainoa syy miksi miehet ovat niistä kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
En varmaankaan huolisi, koska en tunne vetoa naisiin. Mielialalääkitys ei vaikuta siihen asiaan millään tavalla, ja yleensä lääkkeitä syödään juuri siksi, että voisi elää normaalia arkea. Minullakin on ollut mielialalääkitys masennukseen. Ensin söin noin vuoden ja sitten purku annosta pienentämällä 3 kk ajan. Pelotti, jos synkät ajatukset palaavat. Sitä ei voi toinen ihminen tietää, miten invalidisoivaa masennus voi olla. Normaali elämä oli minulle mahdotonta silloin kun oli syvin masennusjakso, ja edelleen saatan itkeä sitå, kuinka onneton olin silloin. Kuin olisin elänyt sumussa, ja itseinho ja itsetuhoisen ajatukset sotkivat pään. En edes ajatellut lääkkeistä olevan apua niin paljon kuin lopulta oli, vaikka minulle selitettiin aivokemiaa.
Täällä sama. Tosin unettomuus ja masennus olivat ristiin. Kumpi johtui kummasta, ei tietoa. Ensin kieltäydyin. Mut oli hyvä lääkäri, joka selitti ne kemiat hyvin. Aikani söin (vuoden?) ja sitten ajoin sen itse alas. Eivät heti poistaneet kaikkea potemista ja olokin paheni (+unettomuus) joksikin aikaa. Lopulta se uni tuli ja siitä alkoi varsinainen toipuminen.
Tiedät hyvin että nainen saa aina parisuhteen ja seksiä.Naisten elämä on helppoa
Vierailija kirjoitti:
En, koska seurustelusuhteeseen alkaisin vain, mikäli se parantaisi elämääni. Joten vaadin naiselta aika paljon ja tuo on yksi potentiaalinen riski. Ja tietysti sen suhteen pitäisi myös parantaa sen naisen elämänlaatua, ei siinä muutoin olisi mitään järkeä.
M56
Se viisauden riimu naamassasi on todellakin hupaisa ironisuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on epävakaa persoonallisuushäiriö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. En käytä mielialalääkkeitä.
Epävakaaseen ei kyllä mikään autakaan. Toivottavasti kaikki ymmärtävät kiertää sinut kaukaa
Vierailija kirjoitti:
Mene nyt vttuun siitä ap luuseri
Ota ne lääkkeeksi raivopää
Vierailija kirjoitti:
Aika suuri prosentuaalinen osuus ihmisistä elämänsä aikana syö mielialalääkkeitä. Oleellisempaa on mielestäni, onko sairaus (mielialalääkkeitä voidaan syödä useammasta syystä) suunnilleen tasapainossa ja henkilö lääkityksen myötä paremmassa kunnossa.
Naisista, ei ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Hulluja en huoli seuraani.
Luulet mielialalääkkeiden olevan mielisairauslääkkeitä. Eivät kuitenkaan ole sama asia.
Kyllä kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppi I luetaan mielisairauksiin ja siihen syödään juurikin mielialalääkkeitä. Veikkaanpa että tässä taas yksi tosiasia johon tulee alapeukkua.
Jos mieli on niin maassa, että tarvitsee lääkkeitä, niin silloin ei ole myöskään aika parisuhteelle. Vai onko kyseessä valikoiva malli, jossa rakkautta ja seksin antamaa nautintoa pystyy kyllä tuntemaan, mutta muuten ei pysty tuntemaan niin paljoa. Eli en huolisi, kyse on myös selkärangasta ja henkilön omasta paranemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos mieli on niin maassa, että tarvitsee lääkkeitä, niin silloin ei ole myöskään aika parisuhteelle. Vai onko kyseessä valikoiva malli, jossa rakkautta ja seksin antamaa nautintoa pystyy kyllä tuntemaan, mutta muuten ei pysty tuntemaan niin paljoa. Eli en huolisi, kyse on myös selkärangasta ja henkilön omasta paranemisesta.
Selkärangasta puhuminen kertoo, ettet oikeastaan tiedä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkkeet on luusereille joilla kasetti ei kestä. Ei sellaisia kukaan halua lähelleen.
Tämä mielipide on syy miksi ihmiset eivät kerrp lääkityksistään. Itse en ole ainoallekaan kumppanilleni kertonut kaksisuuntaisestani, ja pitkiä tasapainoisia suhteita ovat olleet.
Todennäköisesti omalla sairaudella pystyt välttämään omalta mukavuusalueelta poistumisen, koska et yksinkertaisesti halua. Pystyt kuitenkin seksiin ja panostamaan suhteeseen, eikö niin? Eli kyllä todellisuudessa jaksat, tuskin sinulla niin paha tilanne on kuitenkaan. Pitää vain uskaltaa välillä poistua mukavuusalueeltaan.
Emmä enää. Nuorena sitä showta jakso, ei enää jaska. Ei edes se timanttinen seksi maniakausina jaksa houkuttaa :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mieli on niin maassa, että tarvitsee lääkkeitä, niin silloin ei ole myöskään aika parisuhteelle. Vai onko kyseessä valikoiva malli, jossa rakkautta ja seksin antamaa nautintoa pystyy kyllä tuntemaan, mutta muuten ei pysty tuntemaan niin paljoa. Eli en huolisi, kyse on myös selkärangasta ja henkilön omasta paranemisesta.
Selkärangasta puhuminen kertoo, ettet oikeastaan tiedä aiheesta.
Jos kykenee parisuhteeseen, ei tarvitse lääkkeitä. Se on aika yksinkertaista kuitenkin, kannattaa sinunkin valistaa itseäsi, jos kantasi merkittävästi eroaa
Olin pitkään todella yksinäinen ja masentunut ilman seurustelukumppania ja söin masennuslääkkeitä pystyäkseni jatkamaan etsintöjä. Kun löysin parisuhteen lopetin myös masennuslääkkeet. Näin minulla.
Aivan kamalia kommentteja täällä. Mielestäni mielialalääkitys voi joillekkin olla samalla tavalla tarpeellinen kuin fyysisten sairauksien lääkkeet. Mielialalääkkeethän vaikuttavat yksinkertaisesti mielihyvähormonien tasoon nostamalla niitä. On tutkittu juttu että joillakin ihmisillä on jostain mielihyvähormonista puutetta, kuten esimerkiksi adhd:ssa on dopamiinista puutetta. liian vähäinen serotoniini aivoissa voi aiheuttaa esimerkiksi negatiivisuutta ja agressiivisuutta
Joku mielialalääkitystä syövä voi olla jopa ihan unelmakumppani sillä hän voi hyvin eikä ole ahdasmielinen junttura mitä varsinkin tässä ketjussa näkee kommenteissa
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käy 10 kertaa lääkärissä, hänelle tarjotaan mielialalääkettä noin 9 kertaa. Itse kieltäydyn aina. Jopa usean desin vetoinen, nyt leikattu patti, lipooma oli mielialaongelma aluksi. Kävin sitten yksityisellä, pääsin julkiselle leikkaukseen.
Mistähän johtuu, että itselleni ei ole koskaan tarjottu
Monet luulevat kysen olevan mielisairaudesta. Siksi naisiakin tästä lääkkeiden käytöstä koko ajan täällä pilkataan.
Mm. "Serotoniini on välittäjäaine ja kudoshormoni, joka säätelee mielialaa, vireystilaa ja ruokahalua, ja sillä on myös rooli ruoansulatuskanavan ja verisuonten toiminnassa." Tätä keho tuottaa kaikille luonnostaan, mutta tästä on myös puutetta esim. stressin myötä. Silloin tätä puutetta korvataan lääkkeellä. Ja sit toiset kauhistelevat mielialalääkkeiden käyttöä.
Myös raudanpuute on paha. Silloin syödään rautaa.