##MARRASMURUT VIIKKOON 15##
Kommentit (53)
Poitsu on päivän ekoilla päikkäreillä, eilen ja tänään on herännyt jo kuudelta joten kyllähän se väsy jo yllättääkin... tuossa pitkään nukkui puoli kahdeksaan mutta nyt kun herää vasta kuudelta syömään niin ei sitten enää väsytä 10 tunnin yöunien jälkeen. Toivottavasti saan sen taas nukkumaan lähiaikoina vähän pidempään kun itse ei viitsi illalla kovin valvoa jos herätys on kuudelta.
Mutta tässä 8.30-9 käy kyllä aina nukkumaan uudestaan, on sitten herännyt monelta hyvänsä.
Töihinmenosta on ollut paljon puhetta ja ainakin Anyara tuskaili että onko hän huono äiti.
Mulla itselläni ei ole tällä hetkellä työpaikkaa, eli lopetin määräaikaisesta jäädessäni äitiyslomalle. Mutta kiirettä ei ole töihin taloudellisesti ja muutenkin kun ensimmäinen lapsi on kyseessä, niin katson rauhassa että miltä se kotonaolo tuntuu pidempään.
Eli mä ainakin olen täysin sitä mieltä, että ei se tarkoita, että olis huono äiti jos menee töihin jo aiemmin :) Koska moni on (ja saattaa olla että itsekin olen kuitenkin sellanen) sellainen, että tarvitsee sitä omaakin tekemistä ja että saa tehdä töitä, niin jaksaa sitten paremmin olla lapsenkin kanssa. Jos on mielekäs ja antoisa työ, niin mikä ettei sinne voi mennä heti äippäloman loputtuakin :)
Koska tärkeintähän on mun mielestä, että kaikki perheessä vois mahdollisimman hyvin ja monissa tapauksissa se toimii niin että äiti menee töihin ja lapsi sopeutuu hoitoon hyvin :) Ainakin monilla kavereillani ollut juuri näin.
Koska jos itse löydän kiinnostavan työn ja kotona oleminen alkaa riittämään, niin kyllä mäkin aion töihin mennä. Ja silloin poika menee hoitoon. Mutta tuskin kuitenkaan ennen vuodenvaihdetta, koska sitä ennen tässä on pojan hoidon lisäksi sen verran muitakin puuhia kotona että hoidan niitä ensin alta pois :) Ja jos kotona oleminen tuntuu kivalta, niin mikäs siinä sitten että olen vaikka niin kauan että poika on parivuotias.
Olipas syvällistä pohdintaa... ;)
Piparminttu
Töihin menosta... Mulla samanlainen tilanne kuin Piparmintulla, jäin aikanaan äitiyslomalle työstä jossa olin äitiysloman sijaisena=) joten mullakaan ei ole työpaikkaa johon palata. Just eilen miehen kanssa juteltiin,että olen ainakin vuoden vaihteeseen pojan kanssa kotona ja katotaan sitten tilannetta uusix.
Menisin toki alkuvuodesta jo varmaan mielelläni töihin. Ja toki menen jos hyvä paikka löytyy. Ongelmia tosin tulee...mä tarvisin päivätyön (miehellä epäsäännölliset työajat ku on rekkakuski), täällä meilläpäin ei oo päiväkodeissa paikkaa alle 3-vuotiaille ja perhepäivähoitajista on huutava pula,mutta katotaan nyt ihan rauhallisesti...=)!
Meillä poitsu lopetti toisen yösyömisen ku rupesin antaan sosetta vielä klo 20=)! Nyt on nukkunut siis 21.30-08 ja herää yleensä siinä neljän viiden maissa ekan kerran. Aattelin huomen aamulla alottaa puuron,muutama päivä aamulla ja jos ei tuu mitään oireita ni siirrän puuron antamisen iltaan.
Ihanaa keliä ovat vkonlopux lupailleet,ihanaa=)!
Mutta aurinkoista torstain jatkoa kaikille Muruille ja muksuille=)!
Tiitiäinen78 ja Jansku päikyillä
Tulin parin päivän tauon jälkeen lukemaan pinoa ja huomasin että täällä käydään keskustelua töihinpaluusta, asia jota olen pohdiskellut minäkin tässä viime päivinä. Työpaikalleni olen ilmoittanut tulevani joskus 2009 vuoden alussa, eli kun Veeti marraskuussa 2008 tulee 2 v, tammikuusta palaisin töihin. Taloutta kun miettii niin kireäksi vetää mielen. Itse olen juuri niin kotiäiti tyyppiä kun vaan olla ja saa. Voisin olla kotona hyvin sen kolmekin vuotta. Tämä ehkä viimeinen vauvani, keskimmäinen aloittaa koulun ym. Tuskin olen edes vierottanut Veetiä rinnasta kun vanhenpainraha loppuu. Itselleni töihinlähteminen ei olisi mitenkään mahdollista/mieleistä vielä siinä vaiheessa. Tarkoituksena on myöhemmin, imetyksen loputtua, tehdä viikonloppusin keikkatöitä ja sillä saada pitkitettyä kotona oloa. Työstäni pidän kyllä myös paljon, sellaista hoivaamista se on se minun työnikin.
Pystyn kuitenkin ymmärtämään äitejä jotka tekevät toisenlaisen ratkaisun ja allekirjoitan täysin Kirsikan sanoman, että kun äiti on tyytyväinen niin lapsikin on, ja varmasti koko perhe voi paremmin. Tuntuu että suomessa ollaan mestareita syyllistämään äitejä milloin mistäkin, jäät kotiin, et jää kotiin, imetät kauan, et imetä lainkaan jne jne...
Huojentavaa on ollut lukea kuinka hyvin hoitoon sopeutuminen on monilla mennyt, itse kun suurinpiirtein suren sitä parivuotiasta jonka ehkä joudun hoitoon laittamaan. Hyvin aikoinaan sopeutuivat myös omat vanhemmat lapseni 3 ja 5 vuotiaina ja oikeastaan jo kaipasivatkin enemmän virikkeitä, kerhossa kävivät kyllä kotona ollessaankin.
Toisesta asiasta, minäkin liityin siihen kiloklubiin perhelehden tutustumislahjana ja olen ollut tyytyväinen. Ainoa ongelma on saada syötyä kaikki se määrä ! En muuttanut juurikaan syömisiäni liittyessäni ja kalorit jää vajaiksi koko ajan, pitää oiken tarkkaan katsoa että tulisivat edes joten kuten täyteen. Täysimetyksellä kun olen niin muutenkin pitäisi varmaan syödä yli mielummin. Laihtumista tämä ei kuitenkaan kohdallani ole tarkoittanut vaan paino junnaa paikallaan. Mietinkin onko syy juuri liian vähällä syömisellä, jonkinlainen säästöliekki siis. Katsotaan nyt miten käy kun syö oikein ohjeen mukaisesti.
Nyt kuuluu kutsu moiii
Kiloklubista: Joo saan ne kaikki kalorit kyllä hyödynnettyä. Tiedän tasan tarkkaan mikä ruokavaliossani mättää, mutten kykene tekemään asialle mitään. Ärsyttävää tahdottomuutta! Muutamat mehut ja Danonejogurtit sekä muu makean napostelu pois ruokavaliosta, lisää kasviksia ja se olisi siinä...muuten syön kyllä mielestäni ihan oikein.
Silvain: Voit muuten hyvinkin olla ns. säästöliekillä. Kroppa pitää visusti rasvat omanaan jos energiaa ei tule riittävästi ruoan mukana.
Työstä: En ajatellut elokuussa ainakaan mennä vielä töihin. Tiedän, että vanhan työpaikkani osastonhoitaja alkaa soittelemaan perääni varmasti, mutten ainakaan sinne meinaa palata. Ne työajat eivät ole perheellisille... Töihin jos menen, teen samoin kuin Silvain, eli teen harvakseltaan keikkaa ja säädän homman niin, ettei kuopusta tarvitse viedä hoitoon siksi aikaa. Onneksi minulla ei ole ns vakkaripaikkaa jonne palata :-). Ihannetilanne olisi, että voisin tehdä pelkkää päivätyötä.
Varsinainen ihannetilanne olisi päästä opiskelemaan. Aloittaisin opinnot tammikuussa 2008, mutta sittenhän pakka menee ihan uusiksi jos se neljäs muksu ilmoittelee tulostaan. Sitten olen kyllä seuraavat 3v kotona aivan takuulla, enkä haikaile sinä aikana mitään suuria suunnitelmia.
Ajattelen asian niin, että on niin hirveän lyhyt aika kun lapsi on pieni, ja toisaalta tässä on vielä niin monta vuosikymmentä työssäoloaikaa jäljellä (itselläni yli 30v), että mieluusti jään kotiin hoitamaan muksuja, jos vain pää ja talous sen kestää ;-) - ja vaikka työstäni tosi paljon tykkäänkin! Tässä iässä jo ymmärtää, että työ antaa odottaa itseään ja koulutuksella saa kiinni menetetyn osaamisen, mutta lasten kanssa menetettyjä vuosia ei saa takaisin koskaan. Ne ovat tässä ja nyt.
On minulla kokemusta siitäkin, miten vein 10kk ikäisen vauvan perhepäivähoitoon. Sinne hän jäi istua kököttämään lattialle muiden, isompien lasten kävellessä hänen ylitseen. Itkin matkalla töihin ja kaduin, että pitikin mennä lupaamaan esimiehelle töihinpaluu heti vanhempainvapaan jälkeen. Heti ensimmäistä hoitopäivää seuranneena yönä tyttö sai kurkunpääntulehduksen ja siitä eteenpäin oli sairaana ihan jatkuvasti. Meillä ei nähty tervettä päivää, ennen kuin keskimmäisen synnyttyä, kun otin hänet kotihoitoon. Kaiken kaikkiaan olin kotona keskimmäisen syntymän jälkeen 2,5v.
En jaksa suunnitella mitenkään kovasti tulevaisuutta, sillä olen todennut, että mitä enemmän sitä suunnittelee, sitä varmemmin asiat menevät ihan toisin :-) Ennen suunnittelin kovastikin elämääni eteenpäin, nyt osaan jo hellittää, riittää kun tiedän isoimmat suuntaviivat ja kaikki meneekin sitten omalla painollaan :-)
Toki ymmärrän, että kaikki tekevät niinkuin haluavat ja hyväksi kokevat. Pääasia on, että on kaikessa tekemässään sujut itsensä kanssa -ainakin sillä hetkellä, myöhemmin toki voi joutua katumaan. Eikös niin? Jokainen on oman elämänsä asiantuntija ;-) Ei tämä yhteiskunta ainakaan kotiin ketään kannusta jäämään, se on ikävä tosiasia...mutta sen olen ajan kanssa oppinut, että pitää tehdä niin kuin sydän sanoo. Pelkät " järkisyyt" eivät aina riitä tekemään tärkeitä päätöksiä. Järjellä tehtyjä päätöksiä olen katunut elämässäni kaikista eniten...
Kanelisokeri
Mites siellä onnistuu laihdutus imetyksen kanssa? Onko se erikseen siellä lisätty kaloreihin vaiko kielletäänkö laikkarit imettäjältä?
Eivät ainakaan ehdoissaan kieltäneet, kuten Keventäjät kieltävät imettäjien osallistumisen...
...Ja kun ei niitä kalorirajoja noudata orjallisesti, vaan syö terveellisesti lautasmallin mukaan, niin en usko, että siitä imettäjälle mitään haittaa on...ruoan laatu ainakin on laadukkaampaa kun katsoo tarkemmin mitä suuhunsa panee. Imettäjän lisäenergian tarve on kuitenkin noin 600 Kcal/vrk aina tuonne puoleen vuoteen saakka, ja sekin on oikeasti yksilöllistä :-)
Painonvartijoihin saa mennä imettävänäkin, lisätään pisteisiin 10 pistettä lisää (minulla on jossakin laskettuna yhden pisteen kalorit...en nyt muista miten paljon se tarkalleen ottaen oli).
Kanelisokeri
Huomenta täältäin ja nostetaan samalla pinoa!
Viime yönä Joel heräsi onneksi vain 3 kertaa,joten sain itsekkin hieman nukuttua,vaikka koskaan kun lapsi on kipeenä niin en pysty nukkuun kunnolla...
Onkos muilla oltu terveenä?
Mutta ei nyt muuta tuu heti mieleen joten palailen jos ehdin.
toivoovauvaa ja 2 lasta
Viime yö oli meillä todella levoton. Poika nukahti kyllä jo puoli ysiltä, mut heräs jo 23.30, ennenkö olin ite edes ehtiny nukahtaakaan... Sit siitä lähtien heräili lähes tunnin välein! Pikkusen väsyttää, mut ihme ettei sen enempää. Mut toi levottomuus saattais hyvinkin johtua hampaan puhkeamisesta. Ien on jo rikki ja tuntuu ja näkyykin pikkusen jo toista alahammasta. Laitoin kyllä suponkin viime yöksi, mut ei sit vissiin hirveesti auttanu. Tää oli kyllä todellinen " takaisku" , kun kahtena edellisenä yönä jätkä veteli 6 tuntia unta putkeen, ennenkö heräs syömään! Niin ja viime yönä mikään muu ei auttanu paitsi tissi... Yritin aina ensin tuttia, mut sylki vaan pois.
Ei mutta, kai se tarttis mennä heittään pitkäkseen tonne sohvalle, et jaksaa tän päivän. Tuskin saan nukuttua, mut sais ainakin levätä.
joelaa ja Niklas (päiväunilla)
Täällä kans suht rauhaton yö takana...ei meinaanu poitsu simahtaa ollenkaan yöllä syöttöjen jälkeen,kävin tyrkkäämässä aina tuttia vaan suuhun...No kaipa se loppujen lopux sitte nukku ku ei mitään isompaa kuulunu=)!
Poitsulla on kans hammas tulossa alas oikeelle puolelle,ien on rikki jo hiukan ja on valkosta näkyvissä,mutta ei vielä oikeen kunnolla oo tullu läpi.
Terveydestä...Meillä on pikkumies onnex ollu muuten terve *koputtaa puuta*. Ei oo ollu lentsuja eikä mitään.Just itseasiassa sitä mietittiin ukon kanssa,että yllättävää että on säästyny ku kuitenkin liikutaan aikas paljon kodin ulkopuolella. No,tulee sitte varmaan jossain vaiheessa kauheet kierteet ku nyt on näin hienosti=)!
Vai perjantai ja 13.pvä...Me itseasiassa mentiin miehen kanssa naimisiin reilu vuosi sitten perjantaina ja 13.päivä=)! Tuli muuten kavereilta aikas hassuja kommentteja sillon, tyyliin: kuinka te voitte tänään mennä naimisiin...eikö teitä yhtään pelota jne...jne...! Mutta aateltiin miehen kanssa ihan päinvastoin,että se on mein onnenpäivä...ai ku romanttista=)!
Mutta nyt äkkiä häärään ku poitsu nukkuu=)!
Tiitiäinen78 ja Jani päikyillä
Meillä on oltu terveinä, vaikka tuntuu, ettei ympärillämme juuri muita pyöri kuin nuhaisia tuttavia ja sukulaisia...
Noista levottomista öistä piti kirjoittaa vielä. Taitavat hyvin nukutut yöt olla meilläkin historiaa. Nyt on jo viikon verran herätty öisin kahden tunnin välein syömään...ja olenkin ajatellut, että tässä on nyt neljä vaihtoehtoa takana, tai niiden kaikkien summa:-) :
1. Hampaita tulossa, alaikenissä on sellaiset hampaannäköiset viirut, vaikkei siellä vielä hampaita näy. Ne ovat vähän niin kuin auenneet hammasta varten...kuolaa pukkaa ja niillä ikenillä syödään kaikkea.
2. Maitoa ei tule riittävästi ja alkaa olla aika siirtyä kiinteisiin. Kenpä tietää...luulisi että jo viikon verran yöllä parin tunnin välein imettäneenä maidon määrä olisi jo moninkertaistunut...
3. Päiväaikaan syömiset ovat käyneet miltei mahdottomiksi. Pää kääntyy milloin mihinkin suuntaan kun on olevinaan niin kamalasti seurattavaa. Tai sitten vain lopettaa imemisen parin imun jälkeen ja tillittää suoraan silmiin kujeileva ja haltioitunut hymy huulillaan... Vauveli ei kerta kaikkiaan jaksa keskittyä enää imemiseen ja kun päivällä juotua maito ei olekaan saatu riittävää satsia, pitää se maidon tarve tyydyttää yöllä, jolloin imetyksen aikana voi keskittyä pelkkää imemiseen, eikä tarvitse " osallistua" ihan kaikkeen mitä ympärillä tapahtuu...Iltaisinkaan neiti ei malta enää " asua" tissillä...
4. Aino löysi viikko sitten jalkansa ja niiden kanssa vehtaamisessa meneekin yö poikineen. Lempiharrastus on potkia pinnasuojia ja ujutella jalkaa sieltä laidan läpi, samalla hän juttelee kirkkaalla äänellään omia juttujaan ja hihkuu innoissaan sängyssä...tämän uuden jalkatyön tavoin Aino kykenee hienosti kääntymään akselinsa ympäri. Jos hän herää yöllä pirteänä, menee noin tunnin verran tätä uutta taitoa harrastettaessa...
Huoh, mitäköhän tässä nyt tekisi? Meidän Ainolla on kyllä varaa hoikistua, joten voisin kait vielä sinnikkäästi imettää sen yhden kuukauden verran...seuraava neuvolakin on vasta 27.4., enkä viitsi sinne kyllä tässä välillä soitella...
Täällä taitaa nyt melko monella olla sama meno meneillään. Olisiko se sitten ihan ikäkaudesta kiinni?
No, joka tapauksessa heräsin tänään kuin p******** ammuttu karhu...joka paikkaa kivisti ja väsytti ihan vietävästi.
Jotain olen sentään saanut aikaiseksikin. Olen laittanut talvivaatteita kesäsäilöön...pitäisi vielä jaksaa imuroida ja pestä loput lattiat, toissapäivänä sain pestyä eteisen ja keittiön lattiat.
Nyt pitää lopetella ja mennä syömään jotakin ennen kuin lähdemme kaupunkiin.
Kanelisokeri & Aino, neljän pvn päästä 5kk
Aika moni taitaa olla havainnut samaa, että vauvan on vaikea rauhoittua rinnalle. Sofiallakin pää kääntyy heti ja ote rinnasta irtoaa jos kuuluu mitään ääntä veljistä tms. Eli nykyään menen eri kerrokseen hiljaiseen huoneeseeen imettämään, niin sujuu vielä päivällä kohtalaisesti tämä imetys. Se on kai jokin tähän ikään liittyvä juttu, että kaikki muu kiinnostaa niin paljon. Sofiahan saa kasvissosetta kerran päivässä iltaseitsemältä mutta kyllä ne rintaruokinnat pitkin päivää ( ja yötä) toki se tärkein ravinto on. Enkä vielä viitsisi lähteä lisäämään kiinteiden syöntikertoja, tämä yksi kerta sentään pidensi sen ensimmäisen syttöväkin 7-8 tuntiin (eli 20-03). Sen jälkeen syödään parin tunnin välein, kuten myös päivällä.....
Tyttö no. 2 täyttää tänään kahdeksan vuotta joten aloitimme päivän täytekakulla.
Terveys: Wilmalle iski eilen flunssa,nuhainen on ja yskittää. Isommilla sama vaiva.
Hampaat:eilen puhkesi ensimmäinen hammas,toinenkin näkyy läpi.
Ruuastaa: maitoa edelleen,ei muuta.
Olen pessyt ikkunoita eilen ja tänään, helpottaa olla vauhdissa kun väsyttää.Ihanaa kun se homma tulee tehtyä!
Ruuanlaittoon..
Wilma istuu kaukalossa ja imee isovarvasta,lempipuuhaa :)
Tai ainakin sitä samaa on täällä liikenteessä ja kovasti... Eli ne päiväimetykset on kaikkea muuta kuin rauhaisaa puuhaa. Pitäisi päästä aivan rauhaan, mitään ääniä ei saa kuulua, mitään outoa ei saa näkyä. Melko hankalaa, kun on tosiaan tuo esikoinenkin jaloissa pyörimässä ;) Huomaan kyllä, että kunhan vain saadaan optimaalinen tilanne, niin tyttö imee hyvällä halulla ja maitoa tulee valtoimenaan. Siinä on vain se, että kuinka saada ne 30 sekuntia siinä alussa tyttö pysymään rinnassa kiinni ennen kuin se maito alkaa tulla kunnolla. Monesti jää haaveeksi vaan.
Mutta kuten jo muutkin sen on todenneet, niin kuuluu tähän ikäkauteen. Samaa oli esikoisenkin kanssa aikanaan. Ja jossain vaiheessa tilanne rauhoittui taas ja imetykset oli ihanan rauhaisia ja mukavia hetkiä taas :) Sitä odotellessa...
Aino on nyt maistellut porkkanaa, päärynää, kaurapuuroa ja luumua. Ekana päivänä maisteltiin yhden kerran, toisena kaksi kertaa ja nyt neljäntenä päivänä kolme kertaa ajattelin yrittää. Aamulla upposi jo n. 1/3 luumusosepurkista :) Äsken ehkä 2rkl porkkanaa... Ja illalla ajattelin tuputtaa pari teelusikkaa puuroa. Onhan tää tällaista sotkuista ja hidasta puuhaa näin alkuun. Mutta siis rintamaidolla tuo neitonen elää, tää muu on vain silmälumetta ;) Öisin siis maitovarastoja täyttelee ja yövaipat painaakin ihan älyttömän paljon.
Varpaista, meillä tyttö löysi ne ehkä kuukausi sitten eli vähän vajaa 5kkk iässä. Nykyään ei enää useinkaan muista niitä näprätä/imeskellä, kun tuo ryömiminen on niin ihanaa...
Aurinkoista viikonloppua kaikille :)
Marrastoive
En ole pääsiäisen jälkeen joutanut kuin pikaisesti lukaista pinoja...
TÖISTÄ: Minä kuulun niihin työttömiin :-( Eli kotona ollaan, kunnes töitä löytyy. Taitaa olla heikossa se toive, kun on noita pieniä kolme... Kuka uskaltaisi ottaa :-o Siitäpä johtuen rahatilanne on kamala ja parisuhde samaten, kun rahasta vaan tapellaan. Ja minä hullu vaan haluan lisää lapsia :-/
RUUASTA: Tissiä vaan. Syö 2-3 tunnin välein läpi vuorokauden, mutta kun kerran kasvaa, niin sillä mennään. Meillä on aloitettu *aina* kiinteät 6kk iässä. Esikoinen söi ensimmäisestä lusikallisesta lähtien kuin vanha tekijä. Pojalla on pohjaton ruokahalu :-P Kakkonen vain maisteli ja 10kk iässä sitten päätti, että muukin kuin tissi kelpaa.
HAMPAISTA: Neiti omistaa jo kaksi terävää naskalia alaleuassa. Eka tuli kuukausi sitten ja toinen siitä reilu viikko.
VARPAISTA: Ei imeskellä ei... Jalat löytyivät yli kuukausi sitten ja silloin maattiin alati selällään ja pidettiin varpaista kiinni. Nyt jäljellä *vapaa sojotus*, ei enää kiinnosta.
Meillä ei yritystäkään ryömimiseen. Tiiti on niin pulska ettei taida pystyä :-o No, ei neitiä kiinnosta. Juttelee itsekseen ja liikkuu just minkä haluaa. Sitten rähinävaatimukset peliin, jotta pääsee kyydillä.
Tuo syömisen katkeilu on juuri tätä ikää, 5kk. Niin oli pojillakin ja ohi meni (osittain).
Me odottelemme kutsua allergiatutkimuksiin. Ei hellitä oireet. Rassu kutiaakin selvästi :-(
Nyt taas pihalle!
TalviSalama kera trion
Mulla olis sellaiset 10 kiloa ylimääräistä ja pudottaa pitäis. Aloitan joka maanantai ja joka kuukauden alussa ja joka aamu jne ;) Nyt olis tarkoitus aloittaa sunnuntaina 15.4.
Olisiko muita MURUJEN äitejä kaveriksi?? En viitsi tuolla Laihdutus-palstalla kysyä, kun siellä on niin hiljaista.
Saaga
innokas laihduttaja mukaan! Olen myös marrasvauvan onnellinen äiti ja olen pitkin odotusaikaa ja sen jälkeistä aikaa käynyt lukemassa juttujanne. meillä ei ole ollut aikaisemmin tietokonetta joten aina kun tilanne salli kävin lukasemassa kuulumiset mutta siihen se sitten jäi. Nyt meillä ikioma kone ja elämäkin esikoispojan kanssa alkaa sujumaan eli aikaa saattaa löytyä myös omille jutuille.
Lopetin imettämisen noin 1,5kk sitten ja siihen lopahti myös painon pudotus. Tuntuu että painoa vain tulee lisää sillä raskausaikana annoin palaa täysillä enkä murehtinut mitä suuhuni pistin..ja epäonnekseni se näyttää jatkuvan edelleen. Mäkin aloitan joka maanantai...no tiistai..jospa sittenkin perjantaina laihiksen mutta se unohtuu hyvin nopeasti.
eli siis ei muutakun yhdessä yrittämään...kesä tulee niin kovin pian!!
T.pätkis ( ja poitsu 5kk)
Ihanaa ku tulee varmasti lämmin päivä,poitsu tosin nukahti äsken sisälle,mutta jospa sitte päästäis ulos ku heräilee=)!
Mulla olis kans kiloja vaikka muille jakaa!!! Oon kans ikuinen maanantaina alotan-laihduttaja...kohta ollaan kuyllä siinä pisteessä etten kestä kattoo itteeni enää peilistä,mutta silti se alottaminen tuntuu vaan jotenkin niiiiin hankalalta...!
Onko muuten muita joitten vaavit ei vielä käänny?? Meillä kovasti kyllä jo harjotellaan ja menee kyl aikas vauhdilla kyljeltä toiselle,mutta ei ihan vielä ympäri asti.
Kattelin tota Murujen muksujen kasvulistaa,taitaa mein poitsu olla kaikkein pienin...=(...nyyh...! No kaipa se ottaa toisia jossain vaiheessa sitte kiinni=)!
Mä varasin mulle ja miehelle kesäkuun alkuun laivamatkan,ollaan oikein päivä Tukholmassa. Mennään mun enoo ja sen perhettä samalla moikkaan. Poitsu menee mummilaan yökylään,ekaa kertaa menee sitte yökylään (onhan toki sairaalassa ollu,mutta eriasia...=)!) ja mua jänskittää jo valmiix vaikka tiedän että mun äiti aivan takuulla pärjää pojan kanssa.No,kaipa se hyvin menee ja mein on pakko päästä ukon kans tuulettumaan yhdessä joskus=)!
Meillä nukku poika pitkästä aikaa 21.30-06 heräämättä,annoin kyllä tarkotuksella kauheen annoksen kasvissosetta vielä klo21...hih hih=)!
Mutta nyt pyykkien pariin,hauskaa viikonloppua kaikille=)!
Tiitiäinen78 ja Jani,tänään 5kk=)!
Meillä just tää viimeisenä kipeenä oleva Joel heräs hihkuen aamu unilta!
Reppanan ääni on käheenä kun toi vesirokko turvottaa niitä imusolmukkeitakin nielusta.
Kuumetta ei ole ollu tänään mutta lämpöä ihan vähän.
Tisu tuntuu kipeenä maittavan kaikista parhaiten...
Mutta eipä kai sitä kummempia vointeihin.
Olettekos jo ravintolassa käyneet illan vietossa?
Mä en ole enkä kyllä sitä kovasti kaipaakkaan,mutta tuli vaan mieleeni kun sisko lähti ryyppään ennen kuin vauva oli2 viikkonen kerran ei
imettänyt?
Ite en olis uskaltanut,vaikka tiedän että mies olis sen illan pärjänny vauvan kanssa...
Semmoista oon suunnitellu että jos vappuna kävis,mutta katotaan sitä sitten.
Mutta nyt ruan laittoon...
Toivoovauvaa ja lapset,mies näyttelemässä...
Niinkuin tuossa aiemmin kirjoitin, olen siis syksyllä palaamassa töihin. Näitä syyllisyys-pohdiskeluja piti vielä jatkaa....
Tiedän etten ole koti-äiti-tyyppiä, viihdyn hyvin töissä, mutta unelmani olisi että saisi tehdä vaikka osa-viikkoa (esim 3 pv /viikko), niin olisi enemmän joustavuutta ja helpompi sumplia kaikkia lasten neuvola- ja -hammaslääkärikäyntejä ym. Työnantaja ei tähän luultavasti suostu.... katsotaan nyt....
Tiedän kokemuksesta että töihinmeno hirvittää pahasti, varsinkin silloin kun siihen on 1-2 viikkoa, silloin tuntuu että on hylkäämässä lapsen ja tuntuu että eihän tämä lapsi voi pärjätä kenenkään muun kuin minun kanssa... sitten kun töissä oltu 3 pv on kaikki hienosti ja ihmettelee miten helposti se meni..
Taloudellisesti minun ei siis olisi pakko mennä syksyllä töihin (paitsi että kun ylipuhuin miestä tähän kolmoseen niin lupasin että se mahdollisimman vähän vaikuttaa talouteemme), mutta ihan oikeasti menen mielelläni töihin. Kaveripiirissä on useampia pitempään kotona olleita ja heidän kuullensa ei melkein kehtaa tunnustaa että menee töihin koska haluaa...
tällaisia sekalaisia mietteitä....