Mitä tapahtuu kun välttelevää alkaa itse vältellä takaisin?
Seurustelen ihmisen kanssa jolla on selkeästi välttelevä kiintymysmalli, on myös emotionaalisesti etäinen. Ahdistuu yhdessä olosta ja vetäytyy. Ilmaise tunteitaan niukasti.
Itse olen taas päinvastainen, kaipaan kunnon tunneyhteyttä ja tiivistä yhdessäoloa. Tästähän syntyy kierre jossa minä "jahtaan" ja toinen vetäytyy, ja minä ahdistun. Keskustelu ei auta kun toiselle tunteista puhuminen on niin vaikeaa.
Tilanne on turhauttava, ja ajattelin nyt itsekin alkaa välttelemään takaisin ja ottaa häneen tietoisesti selvää etäisyyttä.
Onko kokemuksia miten välttelevä tämmöiseen suhtautuu? Onko sitten oma-aloitteisempi kun toinen ei olekaan saatuvilla? Vai kuoleeko koko suhde hiljalleen pois etäisyyden takia?
Kommentit (34)
Minkä trauman takia seurustelet tuollaisen ihmisen kanssa?
Voi olla että se tajuaa alkaa itse ottamaan kontaktia. Tai sit voi olla, että se on helpottunut eikä kiinnosta edes sitä vähää mitä aiemmin. Kuulema ei osaa ikävöidä ihmistä, jota ei näe aktiivisesti eli liukuu vaivatta eteenpäin.
No mitäpä se kuulostaa, jos suhde ahdistaa kumpaakin? Haluaako siihen takaisin?
Mulle tehtiin näin. Eli ns kostettiin se etten voinut olla jotain mitä en ole. Suhde loppui siihen. Parempi varmaan sunkin etsiä joku joka voi vastata sinun tarpeisiin.
Saattaa pyrkiä lähemmäs, mutta ennen kuin käsittelee ongelmansa, tuskin koskaan niin lähelle kuin sinä haluaisit. Tai sitten toteaa, että juu ei kannata suhde ollenkaan, oli niin ahdistavaa, etkä enää kuule hänestä.
Jätä tuo suhde taaksesi. Tuollaista suhdetta kuvaa kuminauhamaisuus, aina jompi kumpi etäällä ja toinen lähempänä. Mutta lähellä ei olla koskaan yhtä aikaa. Ajan hukkaa siis.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tehtiin näin. Eli ns kostettiin se etten voinut olla jotain mitä en ole. Suhde loppui siihen. Parempi varmaan sunkin etsiä joku joka voi vastata sinun tarpeisiin.
Ei se mikään kosto ole, vaan toinen ei vain enää jaksa yrittää nyhtää irti sitä, mitä tarvitsisi. Se on ihan totta, että silloin kannattaakin etsiä joku, joka kykenee niihin tarpeisiin vastaamaan.
Ihan äärimmäisen lapsellinen olet kun luulet että tilanne ratkeaa jotain typeriä pelejä pelaamalla. Kummastakaan teistä ei ole tasapainoiseen parisuhteeseen.
Oletko joku 15-vuotias vai mitä ihmettä??
Hiipuu kokonaan, mies ei ota yhteyttä. Virittää uudet verkot vesille. Ei kannata jatkaa, perässävedettävä ei muuta tuosta koskaan.
Älä ole missään tekemisissä. Siellä voi olla taustalla mitä tahansa.
Joo on kokemusta. Jos itsekin alan vältellä, niin joskus hän lähentyy ja joskus taas ei. Ei siinä mitään kaavaa ole. Jos suhde on siinä pisteessä, että pitää alkaa pelailemaan eli tarkoituksella teet jotain, jotta toinen käyttäyisi haluamallasi tavalla, niin eihän se hyvältä kuulosta.
Ap yrittää korjata jotain traumaansa, koska yrittää saada tämän välttelevän itselleen eikä luovuta.
No minä pistin välit poikki välttelevään. Ei ole tullut takaisin. Oma terveys parani pikkuhiljaa. On tosi raskasta henkisesti olla aina toista varten ja koettaa myötäillä ja tukea ja olla rakentava kun se ei tule hitustakaan takaisin.
Olen välttelevä, ja seurustelin välttelevän kanssa melkein 10v.
Meni ihan hyvin, kun molemmat tälläisiä.
Vakka kantensa valitsee.
Ihminen rupeaa luonnostaan muuttamaan itseään, vaikka niin ei kannattaisi tehdä. Kannattaisi hakeutua tollasesta suhteesta, sillä ihminen on väärä sinulle.
M49
Aika todennäköisesti välttelette molemmat toisianne ja lopulta huomaatte, että on mennyt kuukausia ja rikki mennyttä ei enää ehjäksi saa. Ehkä kannattaa vaan tehdä suoraan selväksi, että ette sovi yhteen. Etsi sellainen kumppani, joka vastaa läheisyydentarpeeseesi.
Ei kaikki vaan kykene emotionaaliseen läheisyyteen ja sitoutumiseen tunnetasolla. Ihmiset on erilaisia. Toiset enemmän tunteilijoita ja toiset enemmän järkeilijöitä.
Voi olla, että kun lakkaat jahtaamasta, välttelevä kokee saaneensa sitä tarvitsemaansa tilaa ja alkaa taas lähentyä.
Pahimmillaan tästä voi tulla ikiliikkuva heiluri parisuhteen dynamiikkaan. MUTTA, jos teillä kummallakin on tahtoa rakentaa välillenne terve ja tasapainoinen parisuhde pitkällä tähtäimellä, niin sitten tästä kannatta ja voi keskustella ja tuota dynamiikkaa on mahdollista muuttaa. Kiintymyssuhdemalli ei ole kohtalo eikä geeneissä, vaan opittu malli, josta on mahdollisuus oppia pois. :)
Keskustelu voi aloitella kysymyksillä, että miten sinä toivoisit minulta, miten toivoisit, että toimin näissä tilanteissa, montako päivää tarvitset yksinoloon, olisiko ok, jos 3 päivän päästä palaan yhteyksiin, ja yrittää löytää sellaisia pieniä kompromisseja, jotta molemmilla olisi hyvä ja turvallinen olo hankalissakin jahtaus/vetäytyminen vaiheissa. Joku pieni viesti iltaisin, esimerkiksi. Ei vaadi häneltä muuta (yhteydenottoa) ja sinulle tulisi olo, että hän on kuitenkin vielä lähelläsi yhteydessä.
Terveisin Omasta Kokemuksesta.
Meistä suomalaisista kuulemma
jopa yli 80% kuuluu välttelevien ryhmään.
Olemme perinneet mallin
sinnikkäästi polvesta polveen.
Isältä pojalle, äidiltä tyttärelle.
Minäkin olen, plus vielä Asperger. 😲
Mietinkin usein (itselleni armollisesti
nauraen), että on ehkä parasta
kaikille, että en osallistu soidinmenoihin
ollenkaan, vaan möllötän erakkona
mummopäiviin..
Noooo mies alkoi vaan jättää vastaamatta ja nyt miehestä ei ole kuulunut kolmeen kuukauteen.