Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtuu kun välttelevää alkaa itse vältellä takaisin?
06.09.2025 |
Seurustelen ihmisen kanssa jolla on selkeästi välttelevä kiintymysmalli, on myös emotionaalisesti etäinen. Ahdistuu yhdessä olosta ja vetäytyy. Ilmaise tunteitaan niukasti.
Itse olen taas päinvastainen, kaipaan kunnon tunneyhteyttä ja tiivistä yhdessäoloa. Tästähän syntyy kierre jossa minä "jahtaan" ja toinen vetäytyy, ja minä ahdistun. Keskustelu ei auta kun toiselle tunteista puhuminen on niin vaikeaa.
Tilanne on turhauttava, ja ajattelin nyt itsekin alkaa välttelemään takaisin ja ottaa häneen tietoisesti selvää etäisyyttä.
Onko kokemuksia miten välttelevä tämmöiseen suhtautuu? Onko sitten oma-aloitteisempi kun toinen ei olekaan saatuvilla? Vai kuoleeko koko suhde hiljalleen pois etäisyyden takia?
Kommentit (34)
Mies häviää vaan, ei ota yhteyttä, kun tunnepuolen kiintymystä ei ole toiseen. Ikävä fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä trauman takia seurustelet tuollaisen ihmisen kanssa?
Tämä välttelevä käyttäytymismallihan on suomalaisissa tutkitusti todella yleinen. Todennäköisimmin mies on juuri tällainen. Se ei kuitenkaan ole pahuutta vaan kasvatuksessa/lapsuudessa omaksuttu toimintamalli
Vierailija kirjoitti:
Olen välttelevä, ja seurustelin välttelevän kanssa melkein 10v.
Meni ihan hyvin, kun molemmat tälläisiä.
Vakka kantensa valitsee.
Mitä kukaan saa tuollaisesta suhteesta, pelkkää seksiäkö ja sitäkin harvoin? Ettei vaan pääse ahdistumaan läheisyydestä. Aivan hullua. Kumpikin välttelee toisiaan minkä ehtii, ei se ole mikään parisuhde.
Välttelevät: hoitakaa päänne kuntoon, tai unohtakaa parisuhteet
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä se kuulostaa, jos suhde ahdistaa kumpaakin? Haluaako siihen takaisin?
Mutta mies sanoo kuitenkin rakastavansa eikä halua erota 🤔
Ahdistunut on ihan yhtä pöpi päästään, eri ongelma vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olla suhteessa jossa molemmat osapuolet ahdistuu??
Oma kokemus on se, että ennen täysin, siis aivan totaalisesti sulkeutuva kumppani alkoi tulla pienin askelin vastaan, mutta sitten se kehitys pysähtyi siihen. Saan hänestä irti maksimissaa viideksi minuutiksi sisältöä, ja sitten hän sulkeutuu taas.
Minä masennuin, enkä jaksa välittää enää edes omista tunnetiloistani. Kyllästyin siihen jatkuvaan vuorovaikutuksen opettamiseen, ja vetäydyin lopulta itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä se kuulostaa, jos suhde ahdistaa kumpaakin? Haluaako siihen takaisin?
Mutta mies sanoo kuitenkin rakastavansa eikä halua erota 🤔
Hänellä on omanlaisensa käsitys rakkaudesta. Riittääkö se sulle? Kuulostaa siltä, että ei.
Suhteenne kuolee luonnollisen kuoleman. Tämä on erittäin hyvä. Ette sovi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen välttelevä, ja seurustelin välttelevän kanssa melkein 10v.
Meni ihan hyvin, kun molemmat tälläisiä.
Vakka kantensa valitsee.
Mitä kukaan saa tuollaisesta suhteesta, pelkkää seksiäkö ja sitäkin harvoin? Ettei vaan pääse ahdistumaan läheisyydestä. Aivan hullua. Kumpikin välttelee toisiaan minkä ehtii, ei se ole mikään parisuhde.
Välttelevät: hoitakaa päänne kuntoon, tai unohtakaa parisuhteet
Miksi heidän pitäisi unohtaa parisuhteet, jos ovat itse tyytyväisiä keskenään? Ei kuulu sulle tai muillekaan ulkopuolisille, mitä toisiltaan saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattavat alkaa jahdata joksikin aikaa. Tai sitten katoavat kuin tuhka tuuleen, kunnes ilmoittavat olemassaolostaan kuukausia tai jopa vuosia myöhemmin. Mutta en ole vielä tavannut yhtäkään välttelijää, joka olisi muuttunut muuksi kuin välttelijäksi
Alkaa valittaa ja ihmetellä, miksi et enää välitä.
Miksi rakentaa "seurustelusta" tai "ystävyydestä" peli? Jos toinen osapuoli alkaa vedättää -> se oli siinä, heti sopivassa saumassa. Kauas, kovaa ja korkeelle. Paskan saa pyytämättäkin, ei näitä tarvitse ymmärtää eikä jaksaa.