Miten autoit viimeksi ja ketä? Tai mitä?

Auttaminen on hiukan kimurantti juttu. En jaksa mitään fyysistä ja kuormitun ihmisistä helposti. Nuorempana minulle tuli kummallisia intuitiovirtoja.  Joskus tuli tarve sanoa jollekin jotakin. Kuin ulkopuolelta. 

Uskon, että se on jokin henkiopas, joka antaa neuvoja korkeammassa viisaudessaan. 

Tätä ei pidä sotkea siihen, että itse olisin viisas tai tieto tulisi minulta itseltäni. 

Eilen turistia bussilinjojen kansa

Henkioppaista. Nämä ovat yksittäistapauksia. Tyyliin vain yhden kerran näin ja tällä tavalla.

Kahden kaverini elämä olisi muuttunut hyvään, jos olisivat kuunnelleet minua. Toista varoitin yhtäkkiä miehestä, jonka kanssa seurusteli. Sanoin, että sinulle on jotain parempaa, varattuna enemmän tässä elämässä. Ero on vaihtoehto. Hän ei eronnut, koska ei pitänyt kommentistani. Narsismissaan uskoi, että tietää asiat paremmin kuin minä. (Hän sanoi miettineensä eroa itsekin, mutta koska minä sanoin sen, ei voinut erota). 

Toinen oli ikisinkkukaverini baarissa. Yhtäkkiä minulle tuli olo, että vieressä istuva kivannäköinen tyyppi ja kaverini voisivat olla sopivat toisilleen. Sanoin tämän ja he vaihtoivat puhelinnumeroita. Ja kävivät treffeillä. Kaverini mukaan mies oli kiinnostunut. Mutta taas. Koska minä sanoin sen, kaverini ylimielisyydessään ajatteli, että hänelle on jotain muuta parempaa. 

 

Kaverini oli jälkeenpäin pettynyt, kun oli hävittänyt miehen puhelinnumeron. Ja vuosia odotti, jos tulee uusi energiamätsi. Mutta ei sellaista tule kuin ehkä yhden kerran elämässä minulle. Tapauksesta on kulunut yli 15 vuotta. 

 

Toinen kaveri, joka jatkoi repivää suhdettaan, ei ole enää kaveri. 

Kaveria tuin ja tsemppasin eilen kun sillä oli stressiä yhdestä asiasta.

Autoin nuorta miestä tyhjentämään pussit. Alkoholilla oli osuutta 

Annoin sisustukseen liittyviä tavaroita ystävälleni joka niitä pyysi. Annoin tupakkaa, koska hänellä ei ollut.

Nuori nainen pyysi ostamaan ruokaa, kun kotona lapset ovat nälissään. Ystävällisesti kerroin hänelle, että soittaa vaikka poliisille, lapset tullaan kyllä ottamaan huostaan ettei tarvitse nälkää nähdä. 

Mykistyi niin, ettei pystynyt edes kiittämään.

Meidän sukuun tullut thaimaalaisia puoliksi Laosista. Nyt kun meillä ollaan kristittyjä.  Niin.  Näitä thai Laos kiina ravintoloita kun on jo joka kadulla , joku voisi viedä heille evankeliumia.  Heidän kielellä . Kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän sukuun tullut thaimaalaisia puoliksi Laosista. Nyt kun meillä ollaan kristittyjä.  Niin.  Näitä thai Laos kiina ravintoloita kun on jo joka kadulla , joku voisi viedä heille evankeliumia.  Heidän kielellä . Kiitos. 

Jos he ovat hyviä ihmisiä ja onnellisia, miksi heitä pitäisi auttaa tai opastaa? 

Koitin auttaa naapurin rouvaa, henkisesti, kun hänen miehensä sai paikan hoitokodista.

Nyt olen sitten talon vanhin/pisimpään asunut mies. 

Kyyllä tämä "kipparinpaikka" on aikas tuulinen, piti jo eilen .... rasvata valmiiksi, kielenkantamia. ... :)

Oikeasti, jos ihminen yhtäkkiä heitetään/joutuu kärkeen, ilman etukäteistietoa, niin aika vaikea paikka.

Joskus töissä jouduin, yhtäkkiä projektipäälliköksi, kesäloman tuuraajaksi. Vähän aikaa olin se "keihäänkärki". Outo tunne, kun sitä ei ollut koskaan ennen kokenut.

(en pitänyt siitä, enkä halunnut sitä toista kertaa. Sotilaaksi kyllä, silloin, nuorempana: "Mennään pois".).