Lue keskustelun säännöt.
Käyttekö haudalla vai kerran vuodessa, jouluisin? Vai enemmän?
Kommentit (21)
Hautajaisissa käyn, sen jälkeen en. Muistan ne ihmiset muutenkin kuin se kiven luona ramppaamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kertaa, joulu ja pyhäinpäivä. Isovanhempien haudat.
En käy jouluisin. Muuten varmaan muutaman kerran vuodessa, sekä ihmisten että lemmikkien haudalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää edes joka joulu, hiukan hävettääkin ehkä, ei vain kerkeä tai jaksa.
Noin kerran kahdessa kuukaudessa, kesäisin useammin kukkia hoitamassa. Talvella käyn vain jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy, typerää käydä jotain kiveä palvomassa varsinkin jos on tuhkattu.
Ehkä noin 10 kertaa. Asun lähellä ja totuttaudun tulevaan tonttiini. Että on kotoisaa, kun aika koittaa. Naapureihinkin (tuleviin) olen vähän jo tutustunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. Eikä nykyään olekaan kaikilla hautoja. Äitini tuhkat on muistolehdossa. Äitiäni ajattelen yhä melkein joka päivä vaikka kuolemasta on jo yli 15 vuotta.
Kuun valo langettaa ristien varjot maahan. Iäisyys. Hiljaiset askeleet tuulen huminan seassa. Kylmän kiven kosketus. Aika pysähtyy. On vain nykyisyys. Entisyys on haudattu maan poveen. Tulevaa ei ole vielä olemassa. Yksinäisyys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käy, typerää käydä jotain kiveä palvomassa varsinkin jos on tuhkattu.
Joo, kyllä olis hyvä, jos olis edes mätänevä ruumis, jota palvoa.
Ei mutta eihän haudoilla monetkaan käy palvontamielessä, vaan nauttimassa rauhallisesta ympäristöstä ja muistelemassa.
Enemmän . Kesällä kukat ja niiden hoito ja syksyllä kanervat . Jouluna kynttilä kuten muinakin muistamisen päivinä .Muistan nimi- ja syntymäpäivät , kuolinpäivä jne . Välillä ihan muuten vaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuun valo langettaa ristien varjot maahan. Iäisyys. Hiljaiset askeleet tuulen huminan seassa. Kylmän kiven kosketus. Aika pysähtyy. On vain nykyisyys. Entisyys on haudattu maan poveen. Tulevaa ei ole vielä olemassa. Yksinäisyys...
Harmillisen vähän on ristejä enää nykyään. No vanhoissa ortodoksikalmistoissa sentään.
Kenen haudalla? Käyn useinkin kävelyllä. Rauhallisia paikkoja joka on harvinaista nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuun valo langettaa ristien varjot maahan. Iäisyys. Hiljaiset askeleet tuulen huminan seassa. Kylmän kiven kosketus. Aika pysähtyy. On vain nykyisyys. Entisyys on haudattu maan poveen. Tulevaa ei ole vielä olemassa. Yksinäisyys...
Harmillisen vähän on ristejä enää nykyään. No vanhoissa ortodoksikalmistoissa sentään.
Vanhoilla hautausmailla niitä on vielä jäljellä. Harmi kyllä ettei enää kovinkaan paljoa. Ei kai se kiellettyä ole laittaa ristiä nykyäänkään?
Muutaman kerran vuodessa käyn vanhempieni haudalla. Keväisin laitan aina jotain kukkia. Pari kertaa kesän aikana käyn katsomassa miten kukat voivat. Joulu, pyhäinpäivä, isänpäivä ja äitienpäivä käyn joko haudalla tai laitan kynttilän omaan pihaan. Riippuu työvuoroistakin. Ei se kiven luona käyminen niin tärkeää ole kuin muuten muistaminen
Jouluna vien kynttilän äidin haudalle. Äiti sanoi eläessään että ei siellä tarvitse jatkuvasti ravata.
En juuri koskaan.