Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

meidän pieni enkeli..

08.04.2007 |

Tämän laulun haluan omistaa meidän pienelle Anni-enkelille, jonka matka päättyi ennen kuin kerkesi kunnolla alkaakkaan. Kiitos, että sain olla edes nämä muutamat kuukaudet sinun äiti, vaikkei koskaan keretty edes tapaamaan toisiamme.



Keskenmeno: 7.4.2007



Aurinko nousee on kastetta maassa.

Aika on herätä, nousta ja lähteä.

Kohdata ystävä kallehin.



Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.

Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas

ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.



Päivä on kirkas, vain metsässä tuulee.

Aika on naurun ja leikin ja riemun.

Mukana ystävä kallehin.



Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.

Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas

ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.



Aurinko laskee jo pitenee varjot.

Aika on eron ja jäähyväisten.

Poissa on ystävä kallehin.



Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.

Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas

ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.



- Kari Rydman: Niin kaunis on maa



Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
11.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen pahoillani että näin kävi.

Toivottavasti sinulla on vahvat tukijoukot,joihin nyt turvautua.

Saanko kysyä,kuinka pitkällä raskaus oli?



Positiivisia ajatuksia sekä voimia toivottaen,

Kompura

Vierailija
2/2 |
13.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

olin raskausviikolla 13+6. eli keskenmenon riskirajan jo ylittäneenä. Onneksi minulla on jo yksi lapsi, joten sureminen on ollut helpompaa, kun toinen tarvitsee kuitenkin kokoajan äitiä. Esikoinen on vasta 11kk. Tukea on tullut jos minkälaista..osa tuttavista ovat päästäneet hirveitä sammakkoja suustansa.

Mies on tukenut minua hyvin, ja samalla tietenkin surrut itsekkin. Minuun se vain sattuu hieman henkilökohtaisemmin tottakai, koska jouduin synnyttämään meidän vauvelin ja kärsimään poltot ja kivut ja verenvuodot. Mies elää jo normaalia arkea mutta minua kaihertaa vielä suru, eikä asiaa auta että vatsa on yhä yhtä pömppö kuin raskaana ollessani, nyt se on muuttunut vain kovasta vauvavatsasta pehmeäksi tyhjäksi pussiksi.

Uskon että kesä tuo tullessaan myös paremman mielen ja kun saan itseni fyysisesti parempaan kuntoon, kärsin nimittäin keskenmenon jälkeisestä anemiasta..niin sitten myös voin heittää suremasta. Vauvalla on aina paikka minun sydämessä ja mielessä, mutta tärkeintä on kait päästä surun yli, jottei masennu aivan täysin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla