Varusmies, mitä teit Suomen armeijassa?

Vierailija kirjoitti:

Väinämöisen huoltoaliupseeri toisessa strategisessa ohjusprikaatissa

no hiljaa nyt siitä Väinämöisestä

En muista, mutta varmaan ihan hyvin meni, kun ei ole kertauskutsuja tullut. 

Opettelin hyppäämään stealth- helikopterista ydinmerimiinoilla varustetussa minisukellusveneessä.

Tulipahan tuokin lusittua.

Tein mitä käskettiin ja pääsin helpolla. Kranaatinheitinkomppaniassa palvelin sen vaadittavat 6kk. Tekivät minusta suuntaajan ja lopulta korpraalin. Toki pari muutakin sai korpinjämät ja muutama alikersanttikin ylennettiin joten en suinkaan ollut mikään spessutapaus. Olin kylläkin tarkimmasta päästä ampumaan rynkyllä sen lisäksi että käyttäydyin ja tottelin mutta silti ylennys tuli vähän puskista.

Jos hyväksyy nopeasti sen että kyseinen instanssi on vain hierarkiapeliä, ei idiooteimmankaan kouluttajan käskyjä sen kummemmin kyseenalaista. Jos ottaa komentelun henkilökohtaisesti tulee varmasti kärsimään ajastaan palveluksessa.

Aluksi sitä tavallista, marssittiin, lusmuiltiin, ammuttiin, syötiin, talutettiin polkupyöriä pimeässä pitkin metsiä ym. Sitten musta tuli sotilaspoliisi, ohjattiin liikennettä, pidettiin tutkalla ylinopeusratsioita, valvottiin järjestystä ...

Vierailija kirjoitti:

Väinämöisen huoltoaliupseeri toisessa strategisessa ohjusprikaatissa

Armeija-ajastasi taitaa olla jo kauan.

En oppinut kuin että aina on helvetin kova kiire odottamaan jotakin. Mitä se sitten ikinä lieneekään.

Siivosin. Juoksin edestakas pihalle ja takaisin tupiin. Marssin ja äkseerasin. Istuin auditoriossa. Tetsasin metsässä. Makasin lumihangessa. Vartioin. Ammuin. Söin munkkia sodessa. Siinä pähkinänkuoressa.

Vekaran merivoimissa huolsin Väinämöistä.

Vierailija kirjoitti:

Väinämöisen huoltoaliupseeri toisessa strategisessa ohjusprikaatissa

Oliko ne ohjukset tehty hauen leukaluusta?

Vierailija kirjoitti:

Vekaran merivoimissa huolsin Väinämöistä.

ei siitä saa puhua, se on salaisuus