Lue keskustelun säännöt.
Isäksi 44-vuotiaana?
04.09.2025 |
Vaimo haluaisi vielä yhden lapsen, mutta en tiedä. Kertokaa te mitä kannattaisi tehdä.
Kommentit (48)
Tulin isäksi 42-vuotiaana. Tuntuu itselleni juuri sopivalta iältä, ja uskon että olen huomattavasti fiksumpi isänä ja kasvattajana mitä kolmekymppisenä olisin ollut. Kertynyt elämänkokemus auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se niin raskasta hommaa ja ei todellakaan enää kiinnosta vaipat + muu prismaperseily mitä se tuo tullessaan. Väsymys on aivan nextillä levelillä vanhemmilla päivillä. Ylipäätään hommassa kysytään suurta halua ja sitähän sulla ei selvästi ole kun asiaa kysyt. Taloudellinen puoli vielä asia erikseen. Molemmat voivat olla nyt hyvissä töissä ja muutaman kuukauden päästä ei kumpikaan. Ikä myös sen verran jo että tulevan ollessa 20v olisit jo lähes eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Naisena ei kannata tehdä lapsia toisen mieliksi, koska niiden hoito jää kuitenkin itselle. En tiedä, mikä on miesnäkökulma.
Tämä nyt on niin tapauskohtaista. On ihan silkkaa miesvihaa sanoa "kaikki isät on huonoja vanhempia. Ihan yhtäläiseen olisi väärin tuomita kaikki naiset pelkästään sukupuolensa perusteella.
Meidän keski-ikäisten joukossa se nyt vaan on mennyt niin. Ota huomioon, että meidän lapset on tehty aikana, joka ei ollut likikään yhtä tasa-arvoinen kuin nykypäivä. Ap on liki samoissa lukemissa. Miehet ovat parhaimmillaan ihania.
Muotoilinpa tosi huonosti. Siis meidän lapsia on syntynyt jo vuosituhannen vaihteessa ja maailma oli silloin ihan tois
Jos isä, äiti ja lapsi menee neuvolaan niin arvaa kenen kanssa siellä puhutaan ja kuka saa ihan vaan katsella vierestä.
Totta. Yritin aikanaan taistella tuulimyllyjä vastaan, turhaan. Tuo ei ole ollut kummallekaan vanhemmalle optimaalinen ilmapiiri. Toinen on kuormituksensa kanssa ihan äärirajoilla (molemmat kokopäivätyössä, tietenkin) ja toinen jätetään ulkopuolelle. En ihmettele ettei moni jaksanut edes yrittää.
Joskus on sanottu, että naisella on aina
vielä yksi lapsi saamatta.
Tehkää yhteinen päätös,
oli päätös mikä vain,
hyvää vanhenemista yhdessä.
Mun mies oli 44 vuotias kun kuopus syntyi. Kuopus aloitti yliopistolla viime maanantaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekästä ajattelua että tehdään lapsi vanhana. Lapsen kannalta ei kiva kun joutuu vanhusta esittelemään koulussa ja jää orvoksi nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Mun appiukko oli 44v kun lasteni isä syntyi. Oli uraohjus eikä paljon lasta hoitanut.
Ei miehet lapsistaan välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksais ite enää. Oon 37 ja oon lapseni jo tehny ja haluan nukkua lauantai-aamuisin pitkään sit ku oon noin vanha
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Naisena ei kannata tehdä lapsia toisen mieliksi, koska niiden hoito jää kuitenkin itselle. En tiedä, mikä on miesnäkökulma.
Tämä nyt on niin tapauskohtaista. On ihan silkkaa miesvihaa sanoa "kaikki isät on huonoja vanhempia. Ihan yhtäläiseen olisi väärin tuomita kaikki naiset pelkästään sukupuolensa perusteella.
Meidän keski-ikäisten joukossa se nyt vaan on mennyt niin. Ota huomioon, että meidän lapset on tehty aikana, joka ei ollut likikään yhtä tasa-arvoinen kuin nykypäivä. Ap on liki samoissa lukemissa. Miehet ovat parhaimmillaan ihania.
Muotoilinpa tosi huonosti. Siis meidän lapsia on syntynyt jo vuosituhannen vaihteessa ja maailma oli silloin ihan tois
Naista tentataan ja hänen toimiaan arvostellaan ja miestä kehutaan, kun hän on tullut neuvolaan paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isä oli 42, kun synnyin. Enemmän mukana minun elämässäni kuin vanhempien sisarusten. Oli rennompi ja talouskin oli vahvempi. Olen nyt nelikymppinen ja isä elää edelleen. Lapsi vanhempana kannustaa osaltaan pitämään huolta kunnosta, ulkonäöstä ja pysymään mieleltään nuorena.
Riippuen missä asut, saatat olla ihan samaa ikäluokkaa lapsen kaverien vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksais ite enää. Oon 37 ja oon lapseni jo tehny ja haluan nukkua lauantai-aamuisin pitkään sit ku oon noin vanha
On eri olla 37 ja lapset tehnyt kuin 37 ja valmistautumassa ensimmäiseen. Jälkimmäinen on jo nukkunut ja kukkunut omissa menoissa. Itselle tuo oli juuri paras ikä tulla äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikäs siinä, en sano jos jaksaa, vaan jos on valmis siihen.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se niin raskasta hommaa ja ei todellakaan enää kiinnosta vaipat + muu prismaperseily mitä se tuo tullessaan. Väsymys on aivan nextillä levelillä vanhemmilla päivillä. Ylipäätään hommassa kysytään suurta halua ja sitähän sulla ei selvästi ole kun asiaa kysyt. Taloudellinen puoli vielä asia erikseen. Molemmat voivat olla nyt hyvissä töissä ja muutaman kuukauden päästä ei kumpikaan. Ikä myös sen verran jo että tulevan ollessa 20v olisit jo lähes eläkkeellä.
Nelikymppisenä sitä osaa yleensä suhtautua asioihin riittävän rennosti ja tehdä asioita helpoksi. Prismassa ei tartte käydä kun tilaa ruoat kotiin kuljetettuna. Taloudellisesti paljon vakaampi tilanne niin voi käyttää helposti rahaa tämmöiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appiukko oli 44v kun lasteni isä syntyi. Oli uraohjus eikä paljon lasta hoitanut.
Ei miehet lapsistaan välitä.
Ei kaikki naisetkaan. Onneksi kuitenkin valtaosa vanhemmista rakastaa lapsiaan.
Sain lapset 35v ja 37v. Olin alunperin halunnut isoa perhettä, mutta kyllä se "aikaikkuna" sulkeutui kun täytin 40v. Olin myös aika yksin lastenhoidon ja varsinkin kotitöiden kanssa. Kun jäin totaali yksinhuoltajaksi niin kahden lapsenkin kanssa oli ihan tarpeeksi hommaa.
Kävi myös niin, että 50+ sairastuin yllättäen vakavasti. Onni, että kuopuskin oli jo lähes täysi-ikäinen. Jaksatko ap olla pienen lapsen kanssa ja mitä jos jompi kumpi teistä sairastuu tai tulee ero?
Aivan liian vanha,ei jaksa olla lasten kanssa enää noin vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se niin raskasta hommaa ja ei todellakaan enää kiinnosta vaipat + muu prismaperseily mitä se tuo tullessaan. Väsymys on aivan nextillä levelillä vanhemmilla päivillä. Ylipäätään hommassa kysytään suurta halua ja sitähän sulla ei selvästi ole kun asiaa kysyt. Taloudellinen puoli vielä asia erikseen. Molemmat voivat olla nyt hyvissä töissä ja muutaman kuukauden päästä ei kumpikaan. Ikä myös sen verran jo että tulevan ollessa 20v olisit jo lähes eläkkeellä.
Nelikymppisenä sitä osaa yleensä suhtautua asioihin riittävän rennosti ja tehdä asioita helpoksi. Prismassa ei tartte käydä kun tilaa ruoat kotiin kuljetettuna. Taloudellisesti paljon vakaampi tilanne niin voi käyttää helposti rahaa tämmöiseen.
Siinä nyt ei ole kyse vain juuri prismasta vaan käsittää koko joukon pakko arki-rutiineja joka päivälle mitä kapalo tuo tullessaan. Siinä sitä rentoutta kerrakseen. Kaikki vanhemmat eivät myöskään ole automaattisesti kiinnostuneita lastenlapsista eivätkä halua tuota rallia koko ikäänsä vetää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appiukko oli 44v kun lasteni isä syntyi. Oli uraohjus eikä paljon lasta hoitanut.
Ei miehet lapsistaan välitä.
Äläpä yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin samassa tilanteessa niin miettisin ensimmäiseksi, haluanko ja jaksanko 60-vuotiaana taistella teinin kanssa milloin mistäkin? Oma vastaus on ei ja sanoin aikanaan exälle, että lapset tehdään, ennen kuin minä olen 35. Ja niin tehtiin, kuopus syntyi pari kuukautta ennen kuin täytin 35.
M52Aina elämä ei ole niin yksinkertaista, että tämänlaisia asioita voisi tuosta noin vaan päättää.
Ei olekaan, mutta voi asettaa päämääriä ja koettaa pyrkiä niihin mahdollisuuksien mukaan, Aina siinä joku onnistuukin.
Niin no, mun "kaveripiirini" on tukevasti keski-ikäistä, ap:n ikäluokkaa, ja meidän ensimmäisinä lapset saaneiden kokemus on kyllä varsin yhteneväinen. Olen ihan vilpittömästi iloinen jos taakka jakautuu nykyään tasaisemmin myös viranomaisten taholta. Mä en kokopäivätyön lisäksi edes harkinnut toista lastaja erosin silloisesta ikuisesta vauvakuumeilijastakin tuon epätasapainon vuoksi.