Onko teillä nuoria tai teinejä jotka ovat lopettaneet suomen käytön ja siirtyneet kokonaan englanninkielisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitäisi jättää se suomen kieli kokonaan pois ja puhua sen sijaan kunnon englantia. Parempi osata yksi kieli kunnolla, kuin niin, että äidinkieltä ei ole ollenkaan siinä mielessä kuin käsite teollisuusmaissa on perinteisesti ymmärretty.

Ei se englanti Suomessa asuessa natiivitasoiseksi kehity. Itse olen opiskellut englantia pääaineena yliopistossa, luen ja kirjoitan sillä päivittäin, enkä ole lähelläkään natiivia. Koulutettua natiivia siis.

Toki jonkun tietyn osalohkon kielitaito voi kehittyä erittäin hyväksi, esim. se mitä tarvitset työssäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Sekakielisoppa ei ole ongelma, jos nuoret käyttävät sitä ainoastaan omana slangina tai trendipuhetyylinä. Ongelma muodostuu, jos he eivät muuta osaa.

Juuri näin. Slangia on puhuttu aina. Se on tapa ottaa se oma kieli haltuun, käyttää kieltä luovasti, ei se ole ongelma.

Ongelma on puolikieliset, jotka eivät osaa ilmaista itseään täysin millään kielellä. Natiivitasoisesti ei siis osata yhtäkään kieltä. 

Täysin aivotonta ja typerää käytöstä. Kuvittelevat kai sen olevan jotenkin hienoa, mutta on lähinnä vain lapsellista esittämisen tarvetta. Minulla on yksi tuollainen työkaveri, joka on kyllä ihan suomalainen, mutta silti pitää jatkuvasti puhua englantia toisille suomalaisille.

Vierailija kirjoitti:

Täysin aivotonta ja typerää käytöstä. Kuvittelevat kai sen olevan jotenkin hienoa, mutta on lähinnä vain lapsellista esittämisen tarvetta. Minulla on yksi tuollainen työkaveri, joka on kyllä ihan suomalainen, mutta silti pitää jatkuvasti puhua englantia toisille suomalaisille.

Minullakin oli yksi tällainen työkaveri, mutta hänet korjattiin YT-neuvotteluissa kortistoon

Vierailija kirjoitti:

Englannin taito ja sujuva osaaminen on tärkeää, se takaa sen että voi saada töitä, opiskella, matkustaa ja pärjätä tulevaisuudessa. Lisäksi viihde kuten monet elokuvat, sarjat, YouTube videot, pelit, kirjat ja lehdet ovat englanniksi. Pelkällä suomen kielellä ei tule enää toimeen ja tämä tilanne on jo nykyaikaa vaikka sen kuinka yrittäisi kieltää.

Paljolti tottakin, mutta ei puolikielisyydessäkään ole mitään järkeä eikä tavoiteltavaa. Jos on omasta mielestään niin etevä, niin opiskelee sekä maan valtakielen että englannin kunnolla ja puhuu ja kirjoittaa molempia sujuvasti, eikä mitään sekamelskaa.

-Pitkään ulkomailla asunut

Monet lapset ja nuoret puhuu englantia tosi hyvin nykyään, varsinkin siis ääntää. Olen itse enkun ope ja mua tietysti ilahduttaa lasten into puhua. 😁

Mutta minäkin muiden mukana olen sitä mieltä, että oman äidinkielen monipuolinen ja sujuva osaaminen on valtava rikkaus, ja väitän, että äidinkielen taidon mukana tulee ja menee kyky ajatella.

Olen myös asunut vuosia englanninkielisessä maassa, ja totta kai silloin tulee tilanteita, joissa joku sana pulpahtaa helpommin kielelle englanniksi. Minun valintani oli ja on ponnistella sen eteen, että etsin aivoistani myös sen suomenkielisen sanan. Lähes aina se onnistuu. Yksi sikäläisistä suomalaisista kavereistani valitsi toisin, ja etenkin kirjoittaessa käyttää juuri sen kielen sanaa, mikä sattuu ensin tulemaan mieleen, ja se on kyllä ihan hirveää kuunneltavaa/luettavaa.

Minuakin harmittaa se, että englannissa on joitakin tosi käteviä verbejä (esim. juuri se own tai vaikka ignore), joita olisi kiva käyttää, mutta varsinkin yhtään virallisemmissa yhteyksissä vältän parhaani mukaan. Välillä lipsahtaa. 😅

tuutiitutöötituu

Haista visvaisesi!

Muuttakoon sitten ulkomaille.

Omat lapseni ovat kaksikielisiä, vahvempi kieli taitaa nykyään olla ruotsi, koska koulut on käyty ruotsiksi ja kaikki kaverit ovat ruotsinkielisiä. Mutta kotikieli on meillä aina suomi. Englanti on lapsillamme vahva ja he keskustelevat sujuvasti englanniksi ulkomaalaisten kanssa, mutta normaali keskustelukieli ei koskaan käänny englanniksi. Kirjoja lukevat kaikilla kolmella kielellä. Korkeakouluopiskelu on pitkälti englanninkielistä, osa luennoista on ruotsiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten koulussa osa oppiaineista on kokonaan englanniksi, kuten matikka, kemia ja fysiikka. Ja nämä muutenkin käyttävät koulussa englantia arkikielenä kekustellessaan kavereiden ja luokkatovereuden kanssa niin että se engannin käyttö on siirtynyt sieltä koulusta myös vapaa-ajalle ja kotia.

Kotia? Huh, jos vanhempien suomen kieli on tuota laatua, niin en edes uskalla ajatella, miten keskustelette lastenne kanssa englanniksi.

Kyllä suomalaisen täytyy osata oma äidinkielensä, samoin kielioppi. Vieraita kieliä ei voi täysin ymmärtää ilman, että ymmärtää kieliopin. Kielioppi on tärkeää myös uuden kielen opettelussa. On muitakin tärkeitä kieliä kuin englanti, ja eri kielten osaaminen on rikkaus. 

Vierailija kirjoitti:

Käytän itsekin joskus englantia, kun en muista suomenkielistä vastinetta sanalle.

Tämä kuulostaa todella kummalliselta, jos kyseessä on kumminkin ihminen, joka on ikänsä asunut Suomessa. Itse muutin toiseen maahan vuonna 1995 ja puhun suomea muutaman kerran viikossa ja luen jonkin verran, mutta sellaista tilannetta ei juurikaan tule etten jotain sanaa suomeksi muistaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä käytän enemmän englantia kuin suomea arjessa.

Etätyö palkanlaskijana, joten ei tule käytettyä suomea, koneet, puhelimet, auto ja kaikki on englanniksi asetettu ja X:ssä ja muualla netissä kaikki englanniksi ja japaniksi. M29

No niin minäkin, tosin japanin tilalla korea, mutta osaan silti suomea täydellisesti. Enkä ole edes asunut vuosiin Suomessa. Vain typerys ei osaa äidinkieltään kunnolla.

Tämä. Puhun kuutta kieltä, olen asunut melkein 50 vuotta elämästäni ulkomailla, mutta oma äidinkieleni ei ole koskaan unohtunut. Järkyttävää ajatella, että nyt on näköjään kasvamassa suomalaisia, jotka eivät enää pysty ilmaisemaan itseään kunnolla millään kielellä, sillä he eivät ole koskaan vaivautuneet oppimaan äidinkieltään. Ja vielä oudompaa on se, että heidän vanhempansa kuvittelevat sen olevan jotenkin hienoa, että heidän teininsä sössöttävät tiktokista ja netistä opittua finglishiä. Huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten koulussa osa oppiaineista on kokonaan englanniksi, kuten matikka, kemia ja fysiikka. Ja nämä muutenkin käyttävät koulussa englantia arkikielenä kekustellessaan kavereiden ja luokkatovereuden kanssa niin että se engannin käyttö on siirtynyt sieltä koulusta myös vapaa-ajalle ja kotia.

Kotia? Huh, jos vanhempien suomen kieli on tuota laatua, niin en edes uskalla ajatella, miten keskustelette lastenne kanssa englanniksi.

Oma havaintoni onkin se, että englantia käyttelevät ne, joilla on kapea äidinkielentaito ja sitä myöden kehnohko kirjoitustaito. Ja kapeaa se englantinsakin on. 

Te ulkosuomalaiset ette vaan huomaa, ettette osaa enää suomea. Ette huomaa omaa aksenttianne, joka teille on tullut oltuanne kauan pois Suomesta.

Vierailija kirjoitti:

Monet lapset ja nuoret puhuu englantia tosi hyvin nykyään, varsinkin siis ääntää. Olen itse enkun ope ja mua tietysti ilahduttaa lasten into puhua. 😁

Mutta minäkin muiden mukana olen sitä mieltä, että oman äidinkielen monipuolinen ja sujuva osaaminen on valtava rikkaus, ja väitän, että äidinkielen taidon mukana tulee ja menee kyky ajatella.

Olen myös asunut vuosia englanninkielisessä maassa, ja totta kai silloin tulee tilanteita, joissa joku sana pulpahtaa helpommin kielelle englanniksi. Minun valintani oli ja on ponnistella sen eteen, että etsin aivoistani myös sen suomenkielisen sanan. Lähes aina se onnistuu. Yksi sikäläisistä suomalaisista kavereistani valitsi toisin, ja etenkin kirjoittaessa käyttää juuri sen kielen sanaa, mikä sattuu ensin tulemaan mieleen, ja se on kyllä ihan hirveää kuunneltavaa/luettavaa.

Minuakin harmittaa se, että englannissa on joitakin tosi käteviä verbejä (esim. juuri se own tai vaikka i

Suomeksi voi sanoa ignoorata

Huutonaurua! No ei todellakaan ole!

Suomeksi voi sanoa ignoorata

Niin voi, jos haluaa puhua sekakieltä. Jos puhuu suomea, sanoo vaikka, että jättää huomiotta. Se ei ole ihan yhtä kätevää kuin se ignooraaminen, jota kyllä sorrun joskus käyttämään. Mutta se on suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytän itsekin joskus englantia, kun en muista suomenkielistä vastinetta sanalle.

Tämä kuulostaa todella kummalliselta, jos kyseessä on kumminkin ihminen, joka on ikänsä asunut Suomessa. Itse muutin toiseen maahan vuonna 1995 ja puhun suomea muutaman kerran viikossa ja luen jonkin verran, mutta sellaista tilannetta ei juurikaan tule etten jotain sanaa suomeksi muistaisi. 

Mun mielestä ei oo ollenkaan kummallista. Jos vaikka pelaa jotain peliä, jossa on erityissanastoa, ei sitä tule välttämättä selvitettyä suomeksi, kun ei sille suomenkieliselle sanastolle ole välttämättä juurikaan tarvetta. Tai jos on vaikka joku erityinen kiinnostuksen kohde, josta lukee paljon englanniksi, koska suomenkielistä tietoa ei ole saatavilla.

Mun lapset opiskeli siltatyyppejä englanniksi (paikallistuntemusta), ja mä ihan mielenkiinnosta tsekkailin, mitä ne siltatyypit on suomeksi ja opin molemmilla kielillä mm. sellaisen sanan kuin langerpalkkisilta (tied-arch bridge).

Ei ole. Yksi minua vuoden vanhempi kaverini joskus vuonna 2009 jutteli samaa, että siirtyisi puhumaan vain englantia, ja kieltäytyisi puhumasta suomea, kuin vain läheisissä ihmissuhteissaan. Ei koskaan tätä kuitenkaan tehnyt, kun varmaan tuli järkiinsä, kun tajusi minkaläista lapsellista kiukuttelua ja ideologista hyvesingalointia silloin nuoruuden hölmöydessään harrasti. 

Mies 38V