Anoppi alkanut mulle laittaa mitä kuuluu -viestejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullekin anoppi laittaa tuollaisia viestejä. Eilen iltapäivällä vastasin, että väsyttää, pitäisi pestä ikkunoita, mutta taidan lähteä koirapuistoon, kun on niin hyvä keli :) , johon anoppi vastasi sydämellä. Kun tulin puistosta kotiin, niin anoppi oli meillä pesemässä ikkunoita ja oli tuonut ruuankin tullessaan. (Asuu samassa kaupungissa, kuten arvata voi..)

Semmonen anoppi mulla.

Hyi ahdistais 

En minäkään tykkäisi, että joku tulee kotiini emännöimään. Rajattomuutta on tuollainen. Usein tuollaista tekee sellaiset, jotka hakee hyväksyntää muilta eli yksinäiset. 

Vierailija kirjoitti:

Aika törkeältä ihmiseltä kuulostat kun noin pohdit. Kyllä perheestä pitää huolta pitää ja tosiaan toinen voi olla yksinäinen ja ei kyllä teille laita viestiä kuin vain siinä tapauksessa että kokee teidät tärkeänä. 

Sulla on elämässä hirveesti ylimääräistä aikaa kun tällaisella palstalla ehdit olla. Kuulumisten vaihto kuitenkin paljon terveempää kuin täällä notkuminen

Eiköhän se ole pojan tehtävä pitää yhteyttä äitiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Älkää odottako minkäänlaista perintöä, jos et pidä välejä häneen. Ole ystävällinen ja ota hänet mukaan teidän elämään? Onko sinulla tapana sulkea ihmisiä ulos miehesi elämästä? Oletko itsekäs? Etkö näe sukulaisia tarpeellisina? Oletko liikaa puhelimella? 

Se perintöhän tulee miehelle ei aplle. Pitäköön mies yhteyttä äitiinsä.

Ei kai siihen pitkästi tarvi vastata, hyvää kuuluu mitä sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat aloitukseen hehtaarikaupalla skeidaa, mutta et pysty vastaamaan, mitä kuuluu?

Tämä. 

Joo osaan mä kirjottaa mut en mitään kuulumisia. Sama jossain leikkipuistossa tms ei kiinnosta enkä osaa jutella smalltalkia tai mitään kertoa lapsista muille äideille mut jos mulla on joku asia pinnalla niin voisin siitä vaan jutella. Tai voin jauhaa just tämmöstä skeidaa mut en mitään konkreettisia asioita jaksa, siis perussarkeen liittyviä. 

ehkä vastaan et hyvää kuuluu, mitä sulle.. vaikka oletan et haluaisi kuulla jotain muuta. Mut en nyt jaksa alkaa et Tiina tekee sitä ja tätä ja Maija tuota ja sitä ja tuli just sieltä ja on nuhaa jne. Ihan tyhmää. 

Kiva kun joku introvertti oli vähän samaa mieltä kun mä. En tykkää kertoa omista asioista enkä avaudu helposti eikä jaksa juurikaan ihmisiin pitää yhteyttä. Riittää kun oma perhe, siihen menee kaikki sos energia. Hyvä kun jaksaa omaan lähisukuun viestitellä/soitella. Ystäviä ei ole jos siskoja ei lasketa enkä niitä kaipaa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miniä from hell Olen jobisojen poikien äiti ja kammottaa jo valmiiksi, millaisia miniöitä saan. Olitpa sitten  niin tai näin, niin joku tyytymätön mäkättäjäminiä sitten valittaa  selän takana. Oma anoppini on ihan fine, olen tullut hänen kansaan toimeen hyvin kun on molemminpuolinen kunnioitus. Toivottavasti sama olisi sitten omien miniöiden  kanssa.

Mullakin on ihan fine anoppi ja heillä on kiva käydä ja jutella mut en jaksa mitä kuuluu viestejä. Se tässä oli pointti. Eli mulle riittää jutella silloin kun nähdään. Ei meillä ole huonot välit. Ja joku jaksaa jostain perinnöstä...miten joillakin on vaan raha aina mielessä? Itsellä ole käyny mielessäkään joku perintö kummankaan suvun puolelta, ei vois vähempää kiinnostaa perinnöt. Enkä myöskään mieti mitä omat lapset perii minulta vai periikö mitään..jotkut han miettii, mä en vaan osaa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä from hell Olen jobisojen poikien äiti ja kammottaa jo valmiiksi, millaisia miniöitä saan. Olitpa sitten  niin tai näin, niin joku tyytymätön mäkättäjäminiä sitten valittaa  selän takana. Oma anoppini on ihan fine, olen tullut hänen kansaan toimeen hyvin kun on molemminpuolinen kunnioitus. Toivottavasti sama olisi sitten omien miniöiden  kanssa.

Mullakin on ihan fine anoppi ja heillä on kiva käydä ja jutella mut en jaksa mitä kuuluu viestejä. Se tässä oli pointti. Eli mulle riittää jutella silloin kun nähdään. Ei meillä ole huonot välit. Ja joku jaksaa jostain perinnöstä...miten joillakin on vaan raha aina mielessä? Itsellä ole käyny mielessäkään joku perintö kummankaan suvun puolelta, ei vois vähempää kiinnostaa perinnöt. Enkä myöskään mieti mitä omat lapset perii minulta vai periikö mitään..jotkut han miettii, mä en vaan osaa. 

Tosi ihmeellistä keskustelua täällä, näyttäis että vauvapalstalla pyörii enemmän tylsistyneet eläkeläiset kuin ruuhkavuosia elävät, joilla ei ihan tosissaan ole ylimääräistä aikaa ja energiaa tiheään kuulumisten vaihtoon. Oikeasti uskon, että monikin jakaa kokemuksesi, mutta tähän ketjuun ehtii parhaiten vastailemaan toisenlaiset tyypit.

Kyllä minusta voisi kunnioittaa toisen ihmisen voimavaroja ja persoonaa sillä ettei painosteta jatkuvaan yhteydenpitoon. Minulla ja miehelläni kun tuo ylimääräinen aika menee jo nyt siihen, että hoidamme vanhempiemme pankkiasioita, ruokahuoltoa, lääkäriasioita, kiinteistöjä ja muita juoksevia asioita, niin pitäisi ymmärtää ettemme ihan joka paikkaan repeä oman työmme ja perheen lisäksi.

Tsemppiä ap!

- Se introvertti

"Heippa, kiitos ihan tavallista kuuluu. Sori en ole hyvä viesteissä ja vähän ahdistaa kun pitäisi kirjoitella ja siksi vastaus lykkääntyy. Anteeksi että olen tässä mielessä outo miniä! :D Kerro sinä sen sijaan mitä sinulle kuuluu?"

Vierailija kirjoitti:

"Heippa, kiitos ihan tavallista kuuluu. Sori en ole hyvä viesteissä ja vähän ahdistaa kun pitäisi kirjoitella ja siksi vastaus lykkääntyy. Anteeksi että olen tässä mielessä outo miniä! :D Kerro sinä sen sijaan mitä sinulle kuuluu?"

EI. Jos näin kirjoittaa, anoppi alkaa soittelemaan. 

Vastaa lyhyesti, ja kysy vastavuoroisesti että mitäs sinulle?   Ja sitten kuittaat vastauksen jollain sopivalla hymiöllä, peukku tai sydän tai aurinko. 

Tai toteat: "No harmi"  "Kiva kuulla" "Hienoa!"  tms. 

Vierailija kirjoitti:

Riittää, että vastaat anopin viesteihin sinulle sopivalla "vasteajalla" ja se voi tarkoittaa tunnista viikkoon. Sinun ei tarvitse vastata heti. 

Jos teillä on lapsia otat kuvan lapsista ja tunget jonkun hymiön mukaan. Lisäksi kieltö, ettei jaa kuvia eteenpäin ja sydän siihen kiellon perään. Ymmärtää toivon mukaan.

Jos ei ole lapsia ota kuva vaikka teidän ikkunasta avautuvasta maisemasta ja mainitset, että niin se syksy saapuu meillekin. Kunhan jotakin selität. Tai kuvan miehestäsi, että hyvin täällä menee.

Minulla on niin kontroloiva anoppi, että hänen kanssaan pitää olla hyvin selkeä rajoissaan ja suhteet pysyvät niin kohteliaan ystävällisinä. Jos hiukankin annan löysää hän on kimpussa koko ajan, eikä kyse ole todellakaan yksinäisestä vanhuksesta unohtuneena kotiinsa. Hän vain roikkuu pojassaan ja haluaa kontroloida, hallita elämäämme sillä keinoin. 

 

Tai sitten miehesi perheessä on totuttu kanssakäymiseen. Kaikki perheet eivät elä puhumattomina omissa lokeroissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullekin anoppi laittaa tuollaisia viestejä. Eilen iltapäivällä vastasin, että väsyttää, pitäisi pestä ikkunoita, mutta taidan lähteä koirapuistoon, kun on niin hyvä keli :) , johon anoppi vastasi sydämellä. Kun tulin puistosta kotiin, niin anoppi oli meillä pesemässä ikkunoita ja oli tuonut ruuankin tullessaan. (Asuu samassa kaupungissa, kuten arvata voi..)

Semmonen anoppi mulla.

Hyi ahdistais 

En minäkään tykkäisi, että joku tulee kotiini emännöimään. Rajattomuutta on tuollainen. Usein tuollaista tekee sellaiset, jotka hakee hyväksyntää muilta eli yksinäiset. 

Siis ihan kauheeta jos mun anoppi pesis meidän ikkunat ja tois ruokaa. Joo, en mitenkään kestäis🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika törkeältä ihmiseltä kuulostat kun noin pohdit. Kyllä perheestä pitää huolta pitää ja tosiaan toinen voi olla yksinäinen ja ei kyllä teille laita viestiä kuin vain siinä tapauksessa että kokee teidät tärkeänä. 

Sulla on elämässä hirveesti ylimääräistä aikaa kun tällaisella palstalla ehdit olla. Kuulumisten vaihto kuitenkin paljon terveempää kuin täällä notkuminen

 

Eiköhän se ole pojan tehtävä pitää yhteyttä äitiinsä.

Mistä päin Suomea olette? Ovatko perheenne/sukunne etupuolelta maata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat aloitukseen hehtaarikaupalla skeidaa, mutta et pysty vastaamaan, mitä kuuluu?

Tämä. 

Joo osaan mä kirjottaa mut en mitään kuulumisia. Sama jossain leikkipuistossa tms ei kiinnosta enkä osaa jutella smalltalkia tai mitään kertoa lapsista muille äideille mut jos mulla on joku asia pinnalla niin voisin siitä vaan jutella. Tai voin jauhaa just tämmöstä skeidaa mut en mitään konkreettisia asioita jaksa, siis perussarkeen liittyviä. 

ehkä vastaan et hyvää kuuluu, mitä sulle.. vaikka oletan et haluaisi kuulla jotain muuta. Mut en nyt jaksa alkaa et Tiina tekee sitä ja tätä ja Maija tuota ja sitä ja tuli just sieltä ja on nuhaa jne. Ihan tyhmää. 

Kiva kun joku introvertti oli vähän samaa mieltä kun mä. En tykkää kertoa omista asioista enkä avaudu helposti eikä

Tuo selvensi tilanteesi. Lähetä tuollainen viesti anopillesi, jossa selvität haasteesi, niin hän tietää jättää sinut omiin oloihisi. Ei hän voi tietää, eikä käyttäytyä toivomallasi tavalla, ellet selitä, kuinka se sinua ahdistaa. Mukavaa syksyä!

Vierailija kirjoitti:

Suhteet appivanhempiin ovat ongelma monessa perheessä. Usein taustalla on puhumattomuutta, vaikeutta sanoittaa omia tunteita ja syvälle koteloituneita traumaattisia kokemuksia.

Ap:n tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta Pikkuinen vanha mummo kirjoitti joitakin vuosia sitten.

Mummo kertoi lapsuudestaan, jolloin samassa pihapiirissä eli perhe, jossa äitipuoli teki jauhelihakeittoa kissanlihasta. Syötti omille ja miehensä lapsille ja saivat sinne tulla syömään naapurin mukulatkin, joihin mummo siis pikkutyttönä kuului..

Talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja niitä se nainen pyydysti ja niistä se keittonsa keitti, kertoi mummo. Eivät keitot mummon mielestä huonoja olleet, mutta kyllä hän alkoi niitä vähän vieroksua, kun ymmärsi, mistä ne oli valmistettu.

Appivanhemmat ja miniät eivät välttämättä tarkoita pahaa. Omituiseen käytökseen on usein hyvät syynsä. Elämäntilanne muuttuu ja me muutumme sen mukana.

Tämä.