SYY Miksi et muista lapsen saanutta perhettä tai äitiä mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi erittäin outoa, jos oven taakse ilmaantuisi tavaroita ja ruokia.

Mihin ne muuten kerrostalossa pitäisi jättää, kun rappuun ei pääse? Alaovelle?

Itse olin synnytysteni jälkeen niin kipeä, että en olisi jaksanut yhtään ylimääräisiä kävijöitä. Jopa lähimpien vierailu oli kuormittavaa, kun alapää retaleina kivuissani makasin sohvalla.

 

Luulisi, että silloin vieras voi kanniskella itkevää vauvaa tai hoitaa keittiössä odottavat tiskit tai vaikka imuroida jonkun huoneen.

Mitä se lapsen isä tekee? Makaa sohvalla, kun vieras siivoaa ja lohduttaa itkevää vauvaa?

Omalla kohdallani minulla oli yksi kaveri jolle en ostanut lahjaa enkä korttia kun sai lapsen. Syy tähän oli että kaveri oli käyttäytynyt niin viileästi ja usein vähän tylystikin minua kohtaan monen vuoden ajan ennen lapsen saamista.                                Kaveri yritti monta vuotta saada lasta ja muuttui vihaiseksi ja katkeraksi kun lasta ei alkanut kuulumaan. Kun vihdoin sai lapsen, oli jälleen oma iloinen itsensä. Mutta omalta puoleltani ystävyys oli jo viilentynyt kaverin aiemman tylyn käytöksen takia. Eikä kaveri ollut muistanut minua mitenkään kun esimerkiksi täytin kolmekymmentä. Onnitteluviestin lähetin kyllä whatsapissa mutta en mitään lahjaa viitsinyt ostaa enää. 

On tässä muitakin rahareikiä. 

Elokuvissa viedään kukkia. Ei tosielämässä.

Jos ei kutsuta niin en tuppaa kylään. Ei siinä sen kummempaa ole.

Ap on ihan varmasti itse tämä vauvan äiti, jolle pitäisi viedä kukkia!

Vierailija kirjoitti:

Täältä olen oppinut, että vauvaperheet tulee jättää rauhaan ja heitä ei saa missään olosuhteissa häiritä, kun halutaan olla vauvakuplassa useampi kuukausi keskenään perheen kesken. Vien sitten muistamisia ja onnitteluja, kun minut kutsutaan kylään vauvaa katsomaan.

Juuri näin.  Rippijuhliin sitten kutsutaan, kun se vauva/keskonen haluaa moporahaa.

Minä en ole muistanut sen takia, kun kaikilla on niin kovasti kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Ap on ihan varmasti itse tämä vauvan äiti, jolle pitäisi viedä kukkia!

Sama käynyt mielessä. Ei muuten reaktiona tuo. Enkä usko että ne pelkät kukat mitenkään riittäisi vaan pitäisi passata ja paapoa ylistyssanoin kuinka upean suorituksen tehnyt kun osannut hienosti levittää jalkansa rojut ränniinsä ottaen ja puskea penikan pihalle. Unohtamatta tarjoutua auliisti aina avuksi kun tarvitaan, 24/7 palveluksessa tottakai. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä olen oppinut, että vauvaperheet tulee jättää rauhaan ja heitä ei saa missään olosuhteissa häiritä, kun halutaan olla vauvakuplassa useampi kuukausi keskenään perheen kesken. Vien sitten muistamisia ja onnitteluja, kun minut kutsutaan kylään vauvaa katsomaan.

Juuri näin.  Rippijuhliin sitten kutsutaan, kun se vauva/keskonen haluaa moporahaa.

Miksi pitää vetää överiksi? Oletko oikeasti sitä mieltä, että on fiksua mennä kutsumatta vaikka viikon sisällä vastasyntyneen kotiin viemään jotain muistamisia? 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa kulttuurissa ei ole tapana onnitella eikä juhlia yhtään mitään. Se käy taas hyvin ilmi tästä keskustelusta. Ankeaa pitää olla. Lopetetaan heti muistamiset vauvoista, häistä ja hautajaisista. Miksi syntymäpäiviäkään pitäisi muistaa erikseen tai onnitella? Joka päivähän jollakin maailman ihmisellä on synttärit. Ei siis mikään merkittävä asia.

Ei se ole suomalaista kulttuuria, tälle palstalle vaan on kerääntynyt omituinen epäsosiaalinen populaatio. Tuolla oikeassa elämässä on ihan oikeita, eläviä ja hyväkäytöksisiä ihmisiä suurin osa.

Itse en jaksa kyläillä viemässä muistamisia sellaisille, joilla jo muutenkin on kaikki maailman tavara. Vauvalla on jo kymmenittäin vaatteita niin mitä sitä lisää viemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on ihan varmasti itse tämä vauvan äiti, jolle pitäisi viedä kukkia!

Sama käynyt mielessä. Ei muuten reaktiona tuo. Enkä usko että ne pelkät kukat mitenkään riittäisi vaan pitäisi passata ja paapoa ylistyssanoin kuinka upean suorituksen tehnyt kun osannut hienosti levittää jalkansa rojut ränniinsä ottaen ja puskea penikan pihalle. Unohtamatta tarjoutua auliisti aina avuksi kun tarvitaan, 24/7 palveluksessa tottakai. 

Tai sitten joku kiukkuinen tuore mummo, jota ei haluttukaan kotiutumispäivänä sinne vauvaperheen kotiin koluamaan kaappeja ja arvostelemaan tuoretta äitiä, kun imetys ei suju ja kuinka silloin ENNEN WANHAAN tehtiin niin ja näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä ei välttämättä ole enää varaa muistaa kaikkien tuttavien eikä sukulaistenkaan merkkipäiviä ja muita saavutuksia/tapahtumia tai ottaa kutsustakaan osaa ihmisten erilaisten elämäntapahtumien juhlimiseen.

 

 

Varaa? Sulla ei ole varaa laittaa Whatsappilla onnea ja lähettää vaikka lapsesi tekemää korttia? Onpas vähissä varat. Me on viety oven taa esim kahvipakettia, vaipat, pienet kukat. Varaa tähän on mennyt max 20€

Me asumme omakotitalossa ja todella meillekin on tuotu oven taakse kaikenlaista tavaraa, jonka siirrän samantien roskiin. Mikä ihme saa porukan tuomaan pyytämättä tavaraa pihaamme? Ei vastasyntyneen vauvan kanssa olisi aikaa siivota kuistinedustaa tuulen ja naapurin kissojen riepottelemista kukista ja pak

Tuota hapannaamaa ei kukaan koskaan ole muistanut mitenkään, siksi on katkeruuksissaan kehittänyt tuollaisen tarinan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat unohtaneet vastavuoroisuuden. Enkä nyt tarkoita mitään tasapelijuttua, vaan sitä että huomioidaan toiset läheiset ihmiset kun sen aika on. Mutta ihmisillä on tärkeämpää mihin se oma aika menee ja jos joku asia koetaan turhana niin se on helppo jättää tekemättä. Ja kun jättää yhden kerran niin seuraavakin on helpompi jättää huomiotta. Eikä vastavuoroisuuteen tarvitse käyttää rahaa.

Ollaan niin KUORMITTUNEITA!

Vierailija kirjoitti:

Koska en ole missään tekemisissä lapsia saaneiden lajitoverioletettujen kanssa. Sanon ystävyyssuhteen irti välittömästi, kun testi näyttää plussaa. Sosiaalinen amputaatio on tuossa tilanteessa ainoa vaihtoehto: jättäähän rottakin uppoavan laivan.

N32

Sanan säilä on terävä, ja nyt sillä viillettiin tyylikkäästi!

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani minulla oli yksi kaveri jolle en ostanut lahjaa enkä korttia kun sai lapsen. Syy tähän oli että kaveri oli käyttäytynyt niin viileästi ja usein vähän tylystikin minua kohtaan monen vuoden ajan ennen lapsen saamista.                                Kaveri yritti monta vuotta saada lasta ja muuttui vihaiseksi ja katkeraksi kun lasta ei alkanut kuulumaan. Kun vihdoin sai lapsen, oli jälleen oma iloinen itsensä. Mutta omalta puoleltani ystävyys oli jo viilentynyt kaverin aiemman tylyn käytöksen takia. Eikä kaveri ollut muistanut minua mitenkään kun esimerkiksi täytin kolmekymmentä. Onnitteluviestin lähetin kyllä whatsapissa mutta en mitään lahjaa viitsinyt ostaa enää. 

Tähän vielä että kun kaveri on ensin monta vuotta tylyttänyt eikä ole näyttänyt muuta kuin hapanta naamaa, ei ystävyys sillä korjaannu että kaveri saa vauvan.