SYY Miksi et muista lapsen saanutta perhettä tai äitiä mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kutsuta, niin en mene viemään edes kukkia. Kurja herättää koko yön valvonutta tuoretta äitiä siksi, että minä haluan tuoda marketin halpiskimpun muistamisena.

Miksi sinun pitää herättää? Et osaa laittaa tekstarit perheen isälle, tai vain jättää kimppua tai korttiasi oven taa? Iloinen yllätys ja tuki perheelle: kun löytävät.

Tämä selittää asian. Et ole suomenkielinen, etkä ymmärrä meidän tapoja. Suomalaisessa kulttuurissa muodolliset lahjat ja kukkalähetykset eivät ole kovinkaan tärkeitä, eikä niitä yleensä lähetellä lähipiirin kesken. Kukkalähetykset on yleensä kaukaisempia ihmisiä varten, eli jotain etäistä sukulaista tai vaikka asiakasta voi muistaa kukkalähetyksellä. Harvemmin siskoa tai hyvää ystävää! Olisi itse asias

Tapana on onnitella, kun nähdään. Ei lähetellä kukkatervehdyksiä, ei viedä lihapataa oven taakse, ei luvata tulla tukemaan iloisen asian kokemisessa.

Jos äiti ei ilmoita raskaudesta/synnytyksestä/kastetilaisuudesta eikä mistään muustakaan, on aika kohtuutonta alkaa itkemään jos heitä ei muisteta. Oli sukulainen tai naapuri. 

Vierailija kirjoitti:

Ei liity ihan suoraan tähän; mutta tosi lähelle. Mulla hyvä kaveri: nainen, joka oli raskausaikana yhteyksissä lähes päivittäin. Kesällä vähensi yhteydenpitoa, ja nyt kun saimme tosiaan myös lapsen, katosi kuin maan alle. Somessa ei käy enää katsomassa tarinoita, ei ole kysynyt kuulumisia, ei onnittele, saatikaan että lähettäisi mitään kukkia. Ja me hullut mietimme häntä jopa kummiksi tälle lapselle. Onneksi käytös muuttui vähän ennen kastejuhlaa. Olisi ollut kamala tilanne että pyydetään tälläistä ns hyvää ystävää, joka tekee katoamistemput. 

Hän ei halunnut kummiksi! Hän oli kiinnostunut aikuisesta tutusta, ei mitään intoa päätyä maksuttomaksi lapsenhoitajaksi. Kun hän tajusi, että ette olleet kiinnostuneet hänestä aikuisena kaverina vaan potentiaalisena piikana, niin kannattikin mennä maan alle.

Suomalaisessa kulttuurissa ei ole tapana onnitella eikä juhlia yhtään mitään. Se käy taas hyvin ilmi tästä keskustelusta. Ankeaa pitää olla. Lopetetaan heti muistamiset vauvoista, häistä ja hautajaisista. Miksi syntymäpäiviäkään pitäisi muistaa erikseen tai onnitella? Joka päivähän jollakin maailman ihmisellä on synttärit. Ei siis mikään merkittävä asia.

Oletus varmaan on, että lähisukulaiset ja lähimmät ystävät hoitavat asian ja muiden ei sovi tuppautua ellei erikseen kutsuta. Moni ajattelee, että tekee toiselle niinkuin haluaisi itselleen tehtävän ja ei itse kaipaa lapsivuodeajalle mitään ylimääräistä. Itsekään en kaipaa. Vauva on itsessään jo niin iso lahja, ettei siinä mitään kukkia jaksa kaivata. Ihmiset onnittelee sitten, kun taas tavataan.

Ihmiset on myös nykyään tosi kuormittuneita kaikesta ja tosi kiireisiä. Lisäksi taloustilanne huolettaa monia. Kaikenlaiset lahjaa vaativat tilanteet vain lisäävät kuormitusta.

Itse olen monesti miettinyt, että me perheelliset myös saadaan moninverroin muistamista sinkkuihin verrattuna. Sen lisäksi, että saa sen ison lahjan, että saa puolison ja perheen niin saa lisäksi kaikki polttarit, häälahjat, ristiäislahjat ja vuosittaiset lapsen muistamiset. Tää tarkoittaa usein lähipiiriltä ja ystäviltä useiden satojen eurojen panostusta näihin perheisiin. Itsekin olen saanut valtavasti kaikkea. Ja sitten jos vaikka ei puolisoa löydy, vaikka haluaisi niin sinkkua ei välttämättä muisteta ikinä mitenkään. Ja ainakin itselläni ilo perheestä on niin iso, ettei edes tarvitsisi kaikkea sitä lahjomista sen lisäksi.

Ette ole niin läheisiä tämän someen postaavan perheen kanssa kuin olet luullut. Harmittaahan se, kun asian tajuaa.

Lapsen teko on ihan oma valinta. Miksi sitä ulkopuolisten pitäisi juhlia tai lahjoa äitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä ei välttämättä ole enää varaa muistaa kaikkien tuttavien eikä sukulaistenkaan merkkipäiviä ja muita saavutuksia/tapahtumia tai ottaa kutsustakaan osaa ihmisten erilaisten elämäntapahtumien juhlimiseen.

 

 

Varaa? Sulla ei ole varaa laittaa Whatsappilla onnea ja lähettää vaikka lapsesi tekemää korttia? Onpas vähissä varat. Me on viety oven taa esim kahvipakettia, vaipat, pienet kukat. Varaa tähän on mennyt max 20€

Me asumme omakotitalossa ja todella meillekin on tuotu oven taakse kaikenlaista tavaraa, jonka siirrän samantien roskiin. Mikä ihme saa porukan tuomaan pyytämättä tavaraa pihaamme? Ei vastasyntyneen vauvan kanssa olisi aikaa siivota kuistinedustaa tuulen ja naapurin kissojen riepottelemista kukista ja paketeista. Tuolla tavalla kiillotetaan omaa sädekehää. Sitten vielä kysellään parin kuukauden kuluttua, että mikä on, kun et edes kiittänyt, vaikka jätettiin teille lahja oven taakse. Kiittänyt siis mistä, revittyjen paperipalasten siivoamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa kulttuurissa ei ole tapana onnitella eikä juhlia yhtään mitään. Se käy taas hyvin ilmi tästä keskustelusta. Ankeaa pitää olla. Lopetetaan heti muistamiset vauvoista, häistä ja hautajaisista. Miksi syntymäpäiviäkään pitäisi muistaa erikseen tai onnitella? Joka päivähän jollakin maailman ihmisellä on synttärit. Ei siis mikään merkittävä asia.

Läheisiä onnitellaan! Naapurille voi huikata onnittelut päin naamaa, kun tavataan, mutta jollekin perhekerhotutulle ei todellakaan Suomessa ole tapana tehdä makaronilaatikkoa ja jättää sitä oven taakse.

Tästä ketjusta näkee Ap hyvin, miten sairaita päästään on 90% ihmisistä. Ole onnellinen että itse olet sen verran fiksu, että olet osaltasi muistanut muita. Ole onnellinen näistä kolmesta jotka ovat muistaneet. Kamalia ihmisiä ja yhtä kamalia kommentteja tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen teko on ihan oma valinta. Miksi sitä ulkopuolisten pitäisi juhlia tai lahjoa äitä?

Varmaan siksi että se äiti voi "rekisteröidä" itselleen siitä porukasta ilmaisia piikoja joita voi sitten hyppyyttää mielensä mukaan puolestaan kaupassa käymiseen, lapsenhoitoon ymv. Muuta syytä siihen tekopyhään pelleilyyn ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Ette ole niin läheisiä tämän someen postaavan perheen kanssa kuin olet luullut. Harmittaahan se, kun asian tajuaa.

Jatkossa en vastaa tämän äidin pommituksiin enkä typeriin somepostauksiin. Utelias joka haluaa tietoa mutta toisen tähtihetkenä ei huomioi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä ei välttämättä ole enää varaa muistaa kaikkien tuttavien eikä sukulaistenkaan merkkipäiviä ja muita saavutuksia/tapahtumia tai ottaa kutsustakaan osaa ihmisten erilaisten elämäntapahtumien juhlimiseen.

 

 

Varaa? Sulla ei ole varaa laittaa Whatsappilla onnea ja lähettää vaikka lapsesi tekemää korttia? Onpas vähissä varat. Me on viety oven taa esim kahvipakettia, vaipat, pienet kukat. Varaa tähän on mennyt max 20€

Me asumme omakotitalossa ja todella meillekin on tuotu oven taakse kaikenlaista tavaraa, jonka siirrän samantien roskiin. Mikä ihme saa porukan tuomaan pyytämättä tavaraa pihaamme? Ei vastasyntyneen vauvan kanssa olisi aikaa siivota kuistinedustaa tuulen ja naapurin kissojen riepottelemista kukista ja paketeista. Tuolla tavalla kiillotetaan omaa sädekehä

Kuulostat hyvin sairaalta juttujesi kanssa.

Miksi kaikesta pitäisi olla muistamassa? Voin sanoa että onneksi olkoon, mutta siihen jää. Lapsia ovat he jotka rahallista lahjaa halajaa.

Kun meille syntyi keskonen, en todellakaan olisi halunnut niitä kukkakimppuja ja onnitteluja puolitutuilta, kun jokainen päivä oli taistelua lapsen hengestä. Emme me edes tienneet, saammeko pitää lapsemme! Jotkut kukat ja kiitteleminen niistä tuntui niin toisarvoiselta, että olin kiitollinen anopille, joka otti koko onnittelu/kiittelyruljanssin hoitaakseen ja antoi minun mieheni kanssa keskittyä ainoaan olennaiseen asiaan. Jos on ihan pakko osoittaa olevansa hyvä ihminen, niin sen 10 e, joka meni kukkiin, olisi voinut antaa jollekin järjestölle, jossa rahalle olisi ollut muutakin vastinetta kuin parissa päivässä nuupahtavat kukat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä ei välttämättä ole enää varaa muistaa kaikkien tuttavien eikä sukulaistenkaan merkkipäiviä ja muita saavutuksia/tapahtumia tai ottaa kutsustakaan osaa ihmisten erilaisten elämäntapahtumien juhlimiseen.

 

 

Varaa? Sulla ei ole varaa laittaa Whatsappilla onnea ja lähettää vaikka lapsesi tekemää korttia? Onpas vähissä varat. Me on viety oven taa esim kahvipakettia, vaipat, pienet kukat. Varaa tähän on mennyt max 20€

Me asumme omakotitalossa ja todella meillekin on tuotu oven taakse kaikenlaista tavaraa, jonka siirrän samantien roskiin. Mikä ihme saa porukan tuomaan pyytämättä tavaraa pihaamme? Ei vastasyntyneen vauvan kanssa olisi aikaa siivota kuistinedustaa tuulen ja naapurin kissojen riepottelemista kukista ja pak

Nähtävästi sinä et ole koskaan edes asunut omakotitalossa.

Kyllä minä muista sisaruksiani ja kaikkein läheisimpiä ystäviä. Tuntuisi oudolta muistaa kaikkia muita, kavereita joihin pitää silloin tällöin yhteyttä tai muita ei niin läheisiä. Lapsen näen sitten kun näen kaveria seuraavan kerrran. Kylään saa kutsua, jos haluaa että tulen katsomaan vauvaa. En tuppaudu.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa kulttuurissa ei ole tapana onnitella eikä juhlia yhtään mitään. Se käy taas hyvin ilmi tästä keskustelusta. Ankeaa pitää olla. Lopetetaan heti muistamiset vauvoista, häistä ja hautajaisista. Miksi syntymäpäiviäkään pitäisi muistaa erikseen tai onnitella? Joka päivähän jollakin maailman ihmisellä on synttärit. Ei siis mikään merkittävä asia.

Niin no, jos joku haluaa juhlia syntymäpäiviä tai häitä, niin menen ja vien jotain mukanani. Jos merkkitapahtumasta ilmoitetaan viestillä, niin onnittelen viestillä. Eli ihan itse saa päättää, kuinka merkittävänä tapahtuman ja minun osallistumiseni siihen kokee. 

Ainoa poikkeus on kaukana asuva äitini, jota muistan syntymäpäivänä kukkalähetyksellä. Tosin hänkin varmasti kutsuisi kahville, jos asuisimme lähempänä.

Kun meille syntyi vauva ja tuli runsaasti onnitteluja, niin opin, että onnittelijat halusivat ensisijaisesti isot ja näkyvät kiitokset - mielellään somessa - siitä, miten he ihanalla tavalla marketkukkien muodossa muistivat tuoretta perhettä. Vauvaa haluttiin kilvan katsomaan, jotta saatiin kuvia omaan fiidiin ja taas nimenomaan siitä, miten ihania ihmisiä sitä ollaan, kun näin autellaan vauvan äitiä.

Ei nykyiset onnittelijat varsinaisesti halua onnitella, he haluavat saada kiitosta ja huomiota siitä, että ovat muistaneet vauvaperhettä jollain yllättävällä tavalla.

Ihmiset ovat unohtaneet vastavuoroisuuden. Enkä nyt tarkoita mitään tasapelijuttua, vaan sitä että huomioidaan toiset läheiset ihmiset kun sen aika on. Mutta ihmisillä on tärkeämpää mihin se oma aika menee ja jos joku asia koetaan turhana niin se on helppo jättää tekemättä. Ja kun jättää yhden kerran niin seuraavakin on helpompi jättää huomiotta. Eikä vastavuoroisuuteen tarvitse käyttää rahaa.