Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen parisuhde ja suhteen eteneminen
03.09.2025 |
Olemme n. 50-vuotiaita ja ns. toisella kierroksella oleva pari. Suhteemme on hyvä ja toimiva, siinä on paljon hyvän ja kestävän suhteen elementtejä. Homma toimii yllättävän kivuttomasti ja hyvällä fiiliksellä.
Olemme olleet etäsuhteessa jo reilut kaksi vuotta. Olle puhuneet suhteen etenemisestä ja siitä, että jonakin päivänä asuisimme yhdessä jne. Minulla asuu kotona vielä alaikäinen lapsi muutaman vuoden ja ajatuksena on, että mies muuttaisi jossakin vaiheessa kotipaikkakunnalleni. Molemmilla on tulevaisuudesta samantapaiset ajatukset ja toiveet.
Välillä havahdun silti miettimästä, että tuleekohan tuosta kaikesta koskaan totta. Että asuisimme yhdessä ja jakaisimme yhteisen tulevaisuuden yms. Vai jääkö kaikki sittenkin puheen tasolle... Vastaustahan tähän ei tietenkään voi olla kuin meillä.
Mutta ajatus liittynee enemmänkin siihen, että koen jollakin tasolla, ettei suhde sittenkään etene. Seuraavia askeleita ei tapahdu. Kysymys kuuluukin, että minkälaisella aikataululla aikuisessa ihmissuhteessa odotatte asioiden etenevän? Tai jos samanlaisesta kokemusta on, niin minkälaisella aikataululla suhteenne eteni ja miten?
Hiljaa hyvää tulee, olen itsekin sitä mieltä, mutta jonkinlaisia seuraavia etappeja jo kaipaisin...
Kommentit (55)
Miksi ihmeessä pitäisi pilata hyvä suhde muuttamalla yhteen? Eron jälkeen tapasin uuden kumppanin ja ollaan oltu jo yli 10 vuotta yhdessä ja molemmilla on omat asunnot. Ei se ole mikään pakollinen etenemisaskel että aletaan leikkimään kotia yhdessä.
Aloittaja vaikuttaa jotenkin vaikealta persoonalta, ehkä läheisriippuvuutta tai henkistä epävakautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän halun asua samalla paikkakunnalla, mutta miksi muuttaa yhteen? Naisen on helpompi ja kivempi asua yksin niin ettei ole ketään miestä sotkemassa ja passuuttamassa.
Mitä Ihmeen etappeja? Yhteenmuutto, naimisiin, asuntolaina, pulla uuniin, se klassinen naisen agenda?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän halun asua samalla paikkakunnalla, mutta miksi muuttaa yhteen? Naisen on helpompi ja kivempi asua yksin niin ettei ole ketään miestä sotkemassa ja passuuttamassa.
Ja miehen on kivempi asua yksin kun ei ole ketään naista valvomassa, kontrolloimassa ja määräilemässä miten astianpesukone tulee täyttää.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän halun asua samalla paikkakunnalla, mutta miksi muuttaa yhteen? Naisen on helpompi ja kivempi asua yksin niin ettei ole ketään miestä sotkemassa ja passuuttamassa.
Kivasti miesviha sieltä pirskahtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitäisi pilata hyvä suhde muuttamalla yhteen? Eron jälkeen tapasin uuden kumppanin ja ollaan oltu jo yli 10 vuotta yhdessä ja molemmilla on omat asunnot. Ei se ole mikään pakollinen etenemisaskel että aletaan leikkimään kotia yhdessä.
Aloittaja vaikuttaa jotenkin vaikealta persoonalta, ehkä läheisriippuvuutta tai henkistä epävakautta?
Melkoista keittiöpsykologiaa! Mistäs rivien välistä tämän kaiken luit? :D Harvemmin sitä keski-iässä aletaan enää mitään "kotia leikkimään". Jos yhteinen talous perustetaan, niin tehdään se ihan vakaasta halusta elää ja asua saman katon alla. Mikään pakkohan ei ole. Mutta jos suhde on hyvä ja toisen ihmisen kanssa hyvää sekä helppoa elää yhteiselämää, niin miksipä ei?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja samanikäinen! Luulin olevani niin itsenäinen että mikään traditionaalinen "eteneminen" ei kiinnosta. Mutta nyt huomaan että minua harmittaa se että kaikki pyörii 3 vuoden jälkeen täsmälleen samaa rataa kuin ennenkin. Tulevaisuudensuunnitelmatkin jotenkin laimeita.
Vierailija kirjoitti:
Mitä Ihmeen etappeja? Yhteenmuutto, naimisiin, asuntolaina, pulla uuniin, se klassinen naisen agenda?
Nyt taisi lipsahtaa väärä agenda viisikymppisten etapeista... Pullaa tuskin uuniin enää laitetaan. Elellään enemmän siellä nautintoalueilla ja saavutettujen etujen äärellä. Uunista tulleet pullat elänevät aikalailla jo omaa elämäänsä tuossa elämänvaiheessa ja voi keskittyä taas itseensä ja elämään mieleistänsä elämää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja samanikäinen! Luulin olevani niin itsenäinen että mikään traditionaalinen "eteneminen" ei kiinnosta. Mutta nyt huomaan että minua harmittaa se että kaikki pyörii 3 vuoden jälkeen täsmälleen samaa rataa kuin ennenkin. Tulevaisuudensuunnitelmatkin jotenkin laimeita.
Muista mainita asiasta miehelle joka päivä, itkeskellä ja uhkailla.
Vierailija kirjoitti:
Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja samanikäinen! Luulin olevani niin itsenäinen että mikään traditionaalinen "eteneminen" ei kiinnosta. Mutta nyt huomaan että minua harmittaa se että kaikki pyörii 3 vuoden jälkeen täsmälleen samaa rataa kuin ennenkin. Tulevaisuudensuunnitelmatkin jotenkin laimeita.
Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja samanikäinen! Luulin olevani niin itsenäinen että mikään traditionaalinen "eteneminen" ei kiinnosta. Mutta nyt huomaan että minua harmittaa se että kaikki pyörii 3 vuoden jälkeen täsmälleen samaa rataa kuin ennenkin. Tulevaisuudensuunnitelmatkin jotenkin laimeita.
Missä ei ole ongelmaa, siellä nainen kehittää päänsä sisällä ongelman.
En ajattele, että pitäisi välttämättä koskaan asua yhdessä. Toki on käytännöllistä asua samalla paikkakunnalla, koska muuten ei ehkä voida nähdä niin usein kuin haluttaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja samanikäinen! Luulin olevani niin itsenäinen että mikään traditionaalinen "eteneminen" ei kiinnosta. Mutta nyt huomaan että minua harmittaa se että kaikki pyörii 3 vuoden jälkeen täsmälleen samaa rataa kuin ennenkin. Tulevaisuudensuunnitelmatkin jotenkin laimeita.
Missä ei ole ongelmaa, siellä nainen kehittää päänsä sisällä ongelman.
Sitten moni ihmettelee miksi suhteet eivät onnistu. No siksi että itsetuntemus ja kommunikointikyky hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän halun asua samalla paikkakunnalla, mutta miksi muuttaa yhteen? Naisen on helpompi ja kivempi asua yksin niin ettei ole ketään miestä sotkemassa ja passuuttamassa.
Olet tainnut valita mieslapsia. Kannattaisiko katsoa peiliin ja kysyä että miksi olet tehnyt niin?
Jos teillä on nyt ihan hyvä suhde niin miksi pitää muuttaa yhteen? Minulla ja miehelläni on jo 14 vuotta ollut omat osoitteet, välillä olemme yhdessä ja välillä erilleen. Yhteinen mökki meillä on myös. Ihanaa kun on oma paikka ja omat jutut jossain eikä tarvi miettiä toisen mieluhaluja.
Sanoisin että tämä on aivan helvatun hyvä tapa olla aikuisessa suhteessa kun lapsien vuoksi ei tarvi asua yhdessä. En enää suostuisi kokonaan asumaan toisen kanssa samassa kodissa.
Nauti siitä mitä teillä on!
Minkälaista etenemistä toivoisit? Jos kerran yhteisen katon alle oli tarkoitus mahdollisesti muuttaa vasta sitten, kun lapsesi muuttaa pois kotoa? Eli mitä askelia haluaisit ottaa sitä ennen?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän halun asua samalla paikkakunnalla, mutta miksi muuttaa yhteen? Naisen on helpompi ja kivempi asua yksin niin ettei ole ketään miestä sotkemassa ja passuuttamassa.
Veikkaan, että syyt ovat monesti taloudellisia. Niin pitkään, kun asutaan erillään, molemmat maksavat omat kulunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän halun asua samalla paikkakunnalla, mutta miksi muuttaa yhteen? Naisen on helpompi ja kivempi asua yksin niin ettei ole ketään miestä sotkemassa ja passuuttamassa.
Veikkaan, että syyt ovat monesti taloudellisia. Niin pitkään, kun asutaan erillään, molemmat maksavat omat kulunsa.
Taloudelliset syyt ja on myös mahdollisuus asua mukavammin, kun kuluja on maksamassa kaksi. Tosin sittenkään ei ihan noin vaan enää tulisi muutettua yhteen. Mukavuus ennenkaikkea.
Yksi kaverini ja hänen naisystävänsä seurustelivat useita vuosia asuen erillään. Olivat sopineet, että molemmilla on oma asunto niin pitkään kun on lapsia kotona. Kun molempien lapset lähtivät maailmalle, ostivat yhteisen asunnon.