Diagnosoimaton ADHD
Onko muita, joilla on tullut vasta aikuisena epäily? Sain uuden lääkkeen, jota käytetään myös adhd:n hoidossa. Olo on paljon parempi ja järkevämpi. Pystyn keskittymään.
Nuorena koulussa oli vaikeaa, tuijotin ikkunasta ulos ja olin ihan omissa maailmoissani. Piirtelin vihkoon, kestin tunnit niin. Itse asiassa olin tosi ahdistunut. Mutta olisi hävettänyt liikaa alkaa häiriköimään. Siksi olin ja siedin. Myöhemmin olen opiskellut, mutta omilla ehdoilla. En edes uskaltanut ajatella yliopistoa.
Onko muilla ollut tälläistä? Miten elämä on mennyt?
Kommentit (6)
Epäily on, mutta kuulema olin lapsena liian fiksu eikä tarpeeksi näyttöä sieltä.
Voxra on kuitenkin selkeästi tehnyt musta jäsennellymmän. En esim hermostu omille monille (ohoh, kahvipannu hajosi, miten mä en osaa yhtään mitään?!? Vs kahvipannu hajosi, korjaanpa jäljet ja teen pikakahvia").
Pystyn keskittymään lukemiseen, saan asioita valmiiksi asti ja kämppäkin on siistimpi. En hauku kaiken sen alle minkä otan itselleni tehtäväksi ja itke sitä kun en vaan osaa niinkuin muut.
Minä syön brintellixiä. Voxra ei sopinut. Olen selkeästi verbaalisempi ja enemmän kartalla. Brintellixin ja adhd:n yhteyttä tutkitaan. Jaksan keskittyä hyvin. Muistan myös asioita paljon paremmin.
Edellisestä lääkkeestä nukahtelin päivisin. Lisäksi muisti ei ollut niin hyvä.
Kärsin masennuksesta pitkään. Ajattelin, että väsymys ja nukahtelu, hajanaisuus ja keskittymiskyvyn puute oli oireita masennuksesta. Ja lääke oli siihen niin hyvä, kuin markkinoilta löytyi. En itse asiassa ollut työkuntoinen.
Ehkä minulla oli väärä lääke.
Hitsi, että aloituksen koulukuvailu on ihan kuin omasta kynästäni.
Epäily on tullut aikuisena ja selittäisi monia asioita. Elämä on mennyt paremmin ja huonommin. Kaksi vuotta sitten kokeilin amfetamiinia ja elämäni ensimmäisen kerran pääni sisällä oli täysi rauha ja pystyin keskittymään asioihin. Kerran kokeilin uudestaan ja sama homma toistui. Tämä vahvisti epäilyjäni.
Vierailija kirjoitti:
Hitsi, että aloituksen koulukuvailu on ihan kuin omasta kynästäni.
Epäily on tullut aikuisena ja selittäisi monia asioita. Elämä on mennyt paremmin ja huonommin. Kaksi vuotta sitten kokeilin amfetamiinia ja elämäni ensimmäisen kerran pääni sisällä oli täysi rauha ja pystyin keskittymään asioihin. Kerran kokeilin uudestaan ja sama homma toistui. Tämä vahvisti epäilyjäni.
Brintellix ei ole amfetamiinijohdannainen mielestäni.
En ole tullut ajatelleeksi tuota adhd:ta. Enemmän olen pitänyt itseäni autistisena. Mutta ehkä se on ollut väärän lääkkeen vaikutusta.
Koulussa tosiaan kävi niin, että istuin tunnilla. Mutta pää löi tyhjää. En muistanut yhtään mitään opetuksesta jälkeenpäin. Nukahtelin usein paikalleni (ehkä kukaan ei huomannut). Kokeisiin harjoittelin niin, että luin koealueen ja menin kävelylle ja kuuntelin nauhan. Kävely yms. liike auttoi oppimaan.
Kukaan ei kiinnittänyt huomiota, koska en aiheuttanut häiriötä luokassa. Tai opettajat antoivat olla. Olin kai ahdistuneen oloinen.
Impulsiivisuudestani huolimatta olen onnistunut järjestämään elämän niin, että se on ok.
En tiedä, liittyykö impulsiivisuus adhd:n.