18-vuotiaan poikani 20 vuotias tyttökaveri
Vielä kotona asuvalla pojallani on vuotta vanhempi, jo omillaan asuva tyttökaveri, jonka kielenkäytöstä en pidä. Pärisen ja manailen (valitettavasti) itsekin, jos esimerkiksi jokin tekemäni asia ei onnistu, mutta siitä huolimatta häiritsee tytön normaalipuheessa viljelemät vitut.
Ihan first world problems, tiedän, mutta lähinnä mietin miten asiasta voisi nätisti hänelle sanoa, etten tykkää kotona kuunnella kiroilua arkipuheessa. Tyttö on ihan mukava muuten, enkä haluaisi että välit mahdolliseen tulevaan miniään menee pilalle.
Kommentit (47)
En kuuntele omien aikuisten lasteni kiroilua,eivät kyllä kiroile käydessään. Eivät myöskään heidän kumppaninsa. Sama tilanne kun olivat nuoria ja ystäviä kotona. Saati tyttö tai poikaystävät. Tapakasvatus tulee kotoa.
Kiroileminen on turhaa ja asiatonta ( ellei satu lyömään varvastaan pöydänjalkaan tai vastaava ). Olen maininnut kiroilemisesta lasten kavereille ja jo täysi-ikäisillekin ettei se sovi meillä ja on muutenkin typerää. ovat ottaneet onkeensa, en ole kuullut kiroilua ripittämisen jälkeen. Koko kylä voi kasvattaa jälkikasvua.
Tuo ilkeä tyttö alkaa kohta haastamaan sinua ja kyseenalaistaa sinut. Vie pojan mukanaan hulluuksiinsa, hallitsee häntä seksillä. Ennustan että voi olla hankalat ajat sinulla edessä.
Trollilla ei ole matikka hallussa. Otsikossa on 2 vuotta ikäeroa, tekstissä vain vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Kuka kehtaa kiroilla anoppilassa? Siellä jos missä skarpataan ja käyttäydytään sievästi! 😄
Minä olen kiroileva anoppi.
White trash -piireistä otettu elämäm koululainen tyttökaveri. Tatuoitu, tupakoi. Ei osaa muutakaan kieltä, kuin mitä on lapsuudenkodissaan ja ostarilla hengatessaan oppinut.