Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riita miehen kanssa, paljon sinusta...
02.09.2025 |
Paljon sinusta suhteessa pitää ola sellaista toisen ensimmäiseksi laittamista ja toisen ajattelua.
Mieheni huomioi muuten todella paljon, koskettaa ja pussaa. Mutta sen jälkeen kun muutimme yhteen, hän ei ole tarttunut imuriin ja siivonnut kuin kerran kaksi, ja jos hän on päässyt töistä ja soittaa, hän ei soita koska on menossa kauppaan ja tulosa tekemään ruokaa - kysymättä. Vaan hän soittaa, koska hän haluaa mennä erääseen liikuntaharrastukseen ystäviensä kanssa. Hänestä se on ajattelua että hän soittaa, että muuten hän ei edes soittaisi. Mutta kun minä ajattelen mielestäni häntä enemmän kuin hän minua. Tuntuu todella pahalta ja epäreilulta. Hänestä minun pitäisi sanoa aina kaikesta tällaisesta, mutta minusta osan pitäisi tajauta tehdä ihan itsekin. Hän nimenomaan haluaa olla tasa-arvoinen. Mitä mieltä?
Kommentit (76)
Mikä tasa-arvon mitta on siivoaminen, pyykinpesukoneen ja tiskauskoneen täyttö ja käyttö? En ymmärrä. N eläkeläinen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun eri koulukuntaan. Kannustan miestäni menemään ja harrastamaan niin paljon kuin haluaa ja ehtii. Kyllä hänkin soittaa ja kysyy onko ok vaikka tietää että todellakin on ok.
Mikäs siinä jos sun mies tekee osuutensa kotitöistä tai sä tykkäät tehdä ne yksin, mutta kaikilla ei ole näin, vaan varmaan useimmat toivovat reilua osallistumista.
Onko miehellä sananvaltaa siihen, mikä on tämä 'osuutensa' ja mikä on reilua.
Mies ei olekaan = minä, petyin...
Siinä missä alku on silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, niin realistinen rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.
Siitä alkaa epäilys, eikö hän olekaan Se Oikea, kun arki onkin, no arkea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä haluat pitää kodin tiptop ja mies ei, niin kannattaa vaan erota. Mies ei siivoa ja sinä nalkutat, niin siinä käy.
En halua erota, rakastan häntä.
ap
Määrittele rakkaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun eri koulukuntaan. Kannustan miestäni menemään ja harrastamaan niin paljon kuin haluaa ja ehtii. Kyllä hänkin soittaa ja kysyy onko ok vaikka tietää että todellakin on ok.
Mikäs siinä jos sun mies tekee osuutensa kotitöistä tai sä tykkäät tehdä ne yksin, mutta kaikilla ei ole näin, vaan varmaan useimmat toivovat reilua osallistumista.
Onko miehellä sananvaltaa siihen, mikä on tämä 'osuutensa' ja mikä on reilua.
No puolet tietenkin. Tekee kaikkia kotitöitä yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole miehen harrastaminen vaan se, ettei hän oma-aloitteisesti tee osuuttaan kotitöistä ja uskoo sen olevaan hänen oikeutensa.
Mies luiskaan. Jos oikein rakastat, voit antaa miehelle viimeisen varoituksen, jolloin ero siirtyy parilla kuukaudella.
Kyllä, myös miehen näkökulmasta on parempi päätyä "luiskaan" tässä tapauksessa. Välttyy kotityrannialta. Mitä muutakaan tällainen "viimeisten varoitusten" antaminen on kuin ylhäältä alaspäin katsomista, pomottamista.
Onko sinulla mitään omaa? Maailma on nyt senkaltainen, että parisuhteesta tankataan asioita, joita ennen saatiin monesta muusta lähteestä. Ennen oltiin suhteessa myös esim sukuun, jumalaan tai kylään, nyt haetaan kaikki parisuhteesta. Parisuhteista tulee liian tiiviitä ja tämä altistaa aloituksen kaltaiseen tilanteeseen. Parisuhde ei ole vankila, eikä sinä ole vanginvartija. Lopeta se miehen kautta eläminen ja hanki itsellesi elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun eri koulukuntaan. Kannustan miestäni menemään ja harrastamaan niin paljon kuin haluaa ja ehtii. Kyllä hänkin soittaa ja kysyy onko ok vaikka tietää että todellakin on ok.
Mikäs siinä jos sun mies tekee osuutensa kotitöistä tai sä tykkäät tehdä ne yksin, mutta kaikilla ei ole näin, vaan varmaan useimmat toivovat reilua osallistumista.
Onko miehellä sananvaltaa siihen, mikä on tämä 'osuutensa' ja mikä on reilua.
No puolet tietenkin. Tekee kaikkia kotitöitä yhtä paljon.
Ja nainen tekee kaikkia kotitöitä yhtä paljon myös. Ja että sovitaan, paljonko on se paljon, eikä oleteta että tämä ymmärretään automaattisesti samalla lailla. Sopimalla sovitaan, niin että päästään kompromissiin asiassa. Esimerkiksi ei sillä tavoin, kun itse kunkin lapsuudenkodissa oli tapana. Käykö näin?
Mua ottaa päähän naisissa kun he haluavat siivota ja siivota. En halua käyttää elämääni siten ja koti on ihan ok, ei näyttelytila, eikä sikolätti. Varsinkin jos taloudessa ei asusta lapsia, niin kotihommiin menee max 30min/päivä. En ajatellut siivota lapsettomassa parisuhteessa enempää kuin sinkkunakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, nyt hahmotin, että tuo ensimmäinen lause oli kysymys.
Kyllä suhteelle tekee hyvää, että oikein kilvoitellaan toisen ilahduttamisessa. Että kyllä sitä aika paljon saisi olla, sellaista toisen huomioimista.
Mutta vahtaaminen ja laskeskelu sairastuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun eri koulukuntaan. Kannustan miestäni menemään ja harrastamaan niin paljon kuin haluaa ja ehtii. Kyllä hänkin soittaa ja kysyy onko ok vaikka tietää että todellakin on ok.
Mikäs siinä jos sun mies tekee osuutensa kotitöistä tai sä tykkäät tehdä ne yksin, mutta kaikilla ei ole näin, vaan varmaan useimmat toivovat reilua osallistumista.
Onko miehellä sananvaltaa siihen, mikä on tämä 'osuutensa' ja mikä on reilua.
Mitäköhän siitä tulisi jos miehet alkaisivat päättämään milloin siivotaan, harrastetaan seksiä, jne...Enhän minä mikään pikkuvaimo ole, mutta silti kuvitellaan, että vahvana voin seistä piiska kourassa miehen selän takana vaatimassa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ottaa päähän naisissa kun he haluavat siivota ja siivota. En halua käyttää elämääni siten ja koti on ihan ok, ei näyttelytila, eikä sikolätti. Varsinkin jos taloudessa ei asusta lapsia, niin kotihommiin menee max 30min/päivä. En ajatellut siivota lapsettomassa parisuhteessa enempää kuin sinkkunakaan.
Ei kaikki naiset halua. Ja sekös vasta miehiä pännii.
Naisen tehtävä ei ole siivota miehen jälkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun eri koulukuntaan. Kannustan miestäni menemään ja harrastamaan niin paljon kuin haluaa ja ehtii. Kyllä hänkin soittaa ja kysyy onko ok vaikka tietää että todellakin on ok.
Mikäs siinä jos sun mies tekee osuutensa kotitöistä tai sä tykkäät tehdä ne yksin, mutta kaikilla ei ole näin, vaan varmaan useimmat toivovat reilua osallistumista.
Onko miehellä sananvaltaa siihen, mikä on tämä 'osuutensa' ja mikä on reilua.
No puolet tietenkin. Tekee kaikkia kotitöitä yhtä paljon.
Jaa-a. Rintarinnan kumpikin omia vahvuuksia käyttäen, kun on selkeät vastuut ei tarvitse tehdä jääkaapinoveen listoja milloin kukin imuroi, käy kaupassa, jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole miehen harrastaminen vaan se, ettei hän oma-aloitteisesti tee osuuttaan kotitöistä ja uskoo sen olevaan hänen oikeutensa.
Mies luiskaan. Jos oikein rakastat, voit antaa miehelle viimeisen varoituksen, jolloin ero siirtyy parilla kuukaudella.
Kyllä, myös miehen näkökulmasta on parempi päätyä "luiskaan" tässä tapauksessa. Välttyy kotityrannialta. Mitä muutakaan tällainen "viimeisten varoitusten" antaminen on kuin ylhäältä alaspäin katsomista, pomottamista.
Erolla uhkailu on henkistäväkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun eri koulukuntaan. Kannustan miestäni menemään ja harrastamaan niin paljon kuin haluaa ja ehtii. Kyllä hänkin soittaa ja kysyy onko ok vaikka tietää että todellakin on ok.
Mikäs siinä jos sun mies tekee osuutensa kotitöistä tai sä tykkäät tehdä ne yksin, mutta kaikilla ei ole näin, vaan varmaan useimmat toivovat reilua osallistumista.
Saattaa vaikuttaa erikoiselta, mutta reilu osallistuminen tarkoittaa että se on reilua myös sen miehen mielestä. Reilu ei tarkoita sitä että se on reilua esimerkiksi vauvapalstan mielestä, vaan niiden kahden jotka on siinä parisuhteessa. Vaikuttaako reilulta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole miehen harrastaminen vaan se, ettei hän oma-aloitteisesti tee osuuttaan kotitöistä ja uskoo sen olevaan hänen oikeutensa.
Mies luiskaan. Jos oikein rakastat, voit antaa miehelle viimeisen varoituksen, jolloin ero siirtyy parilla kuukaudella.
Kyllä, myös miehen näkökulmasta on parempi päätyä "luiskaan" tässä tapauksessa. Välttyy kotityrannialta. Mitä muutakaan tällainen "viimeisten varoitusten" antaminen on kuin ylhäältä alaspäin katsomista, pomottamista.
Laiskan miehen kannattaakin joutua luiskaan että voi itsellensä sellaisen kumppanin joka tekee kaiken hänen puolestaan. Ikävä vain miesten kannalta että näitä naisia koko ajan vähemmän. Harva nainen haluaa enää nykyään alkaa miehelle äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun eri koulukuntaan. Kannustan miestäni menemään ja harrastamaan niin paljon kuin haluaa ja ehtii. Kyllä hänkin soittaa ja kysyy onko ok vaikka tietää että todellakin on ok.
Mikäs siinä jos sun mies tekee osuutensa kotitöistä tai sä tykkäät tehdä ne yksin, mutta kaikilla ei ole näin, vaan varmaan useimmat toivovat reilua osallistumista.
Onko miehellä sananvaltaa siihen, mikä on tämä 'osuutensa' ja mikä on reilua.
No puolet tietenkin. Tekee kaikkia kotitöitä yhtä paljon.
Ja nainen tekee kaikkia kotitöitä yhtä paljon myös. Ja että sovitaan, paljonko on se paljon, eikä oleteta että tämä ymmärretään automaattisesti samall
Kompromississa kaikki on tyytymättömiä. Ei tasa-arvo ole sitä, että kaikki jaetaan tismalleen tasan. Minä esim inhoan ruunlaittoa ja kaupassa käytiä ja mies on vastaavasti allerginen imurille. :D Nyt minun ilmeisti pitäisi etätyöläisenä lähteä kauppaan ja tehdä miehelle ruoka kun hän tulee töistä? Ja mieheni alkaa imuroimaan töiden jälkeen, vaikka minä ehdin sen tekemään työpäivän lomassa? Haloo, arkijärki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun eri koulukuntaan. Kannustan miestäni menemään ja harrastamaan niin paljon kuin haluaa ja ehtii. Kyllä hänkin soittaa ja kysyy onko ok vaikka tietää että todellakin on ok.
Mikäs siinä jos sun mies tekee osuutensa kotitöistä tai sä tykkäät tehdä ne yksin, mutta kaikilla ei ole näin, vaan varmaan useimmat toivovat reilua osallistumista.
Onko miehellä sananvaltaa siihen, mikä on tämä 'osuutensa' ja mikä on reilua.
Mitäköhän siitä tulisi jos miehet alkaisivat päättämään milloin siivotaan, harrastetaan seksiä, jne...Enhän minä mikään pikkuvaimo ole, mutta silti kuvitellaan, että vahvana voin seistä piiska kourassa miehen selän takana vaatimassa paljon.
Ensimmäinen virke olikin hyvin paljastava: "Mitäköhän siitä tulisi jos miehet alkaisivat päättämään milloin siivotaan".
Eli missään vaiheessa ei olekaan ollut kysymys reiluudesta, vaan vallasta. Parisuhteen naisen tulee päättää, mikä on normi kotitöiden määrä- ja laatutavoitteille ja erityisesti työnjaolle. Kysymys ei ole reiluudesta, vaan siitä, kuka on polkaissut ensimmäisenä maata hääkakkua leikatessa. Kuka määrää kaapin paikan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vahtikoira sinä olet että pitää soittaa koko ajan jos haluaa tehdä yksin jotain.
No ei sekään ole oikein, että toinen pitää kodin kunnossa ja kokkaa, jotta toinen saa harrastaa. Jos kumpikin käy töissä niin silloin myös kotityöt jaetaan.
Aloittajalle sanon, että teette sopimuksen minä päivinä on kummallakin harrastuspäivä. Jos osuu samalle päivälle niin silloin syödään esim. noutoruokaa. Jos ette ehdi viikolla tehdä kotihommia niin sitten teette ne yhdessä viikonloppuna.
Alue: Aihe vapaa
Et rakasta jos vertailet ja netissä sanot että on epäreilua.