Lue keskustelun säännöt.
En halua häitä ja mies haluaa
01.09.2025 |
Olen kolmikymppisenä löytänyt elämääni maailman parhaimman miehen. Olemme seurustelleet kohta kolme vuotta ja menimme kihloihin.
On ihanaa olla kihloissa, mutten ymmärtänytkään, kuinka stressaavaa se on. Koko ajan kysellään, milloin häät ja kyllähän hääpäivä pitäisi nyt tietää.
Vähän aikaa olikin auvoista aikaa.
Olen sanonut kaiken aikaa, ja ajatellut, että en koskaan tule haluamaan hääjuhlia. Olen ollut varmaan elämäni aikana varmaan 20 häissä ja hääjuhlat ovat ihania. Kirkossa itken, hääpari on kaunis, morsiamella on ihana mekko ja muutenkin kaunis ja onnellinen, ihania kavereita ihmisillä, häävalssi ja illalla juhlimista tms. Hyvää ruokaa ja tykkään itsekin hääleikeistä VIERAANA.
Mutta itse olen aina kammoksunut huomion keskipisteenä olemista. Rippijuhlissakin pelotti ja sitä kautta esim. syntymäpäivien pitäminen aikuisena tai ihan jo ihmisten kylään kutsuminen on inhottavaa. Stressaan jo kuukausia ennen esimerkiksi syntymäpäiviä, johon tulee pelkkää omaa väkeä. Muutenkin punastelen edelleen paljon ja kahvipöydässä en saa sanaa suusta.
Läheisiä ystäviä minulla ei ole kuin yksi. Paljon on hyvän päivän kavereita ja vanhoja työkavereita ja jopa olen muutamien lapsien kummi, mutta siitä huolimatta välit ovat viilenneet kummien äitien kanssa. En todellakaan tiedä, keitä häihin kutsun kavereista, enkä halua mitään polttareita, kuka ne mulle edes pitäisi ja ajatuskin hirvittää. Se olisi kauheaa.
Olen tästä puhunut miehelleni ja hän kyllä ymmärtää. Hän sanoi, että ei todellakaan tarvitse mennä kirkossa naimisiin ja voidaan pitää pienetkin häät. Ajattelinkin, että pienet häät voisi olla kiva.
Tunnin päästä hän oli kuitenkin katsomassa jotain häätilaa, perustamassa yhteistä häätiliä ja miettimässä, ketä häihin kutsuisi ja millainen bändi siellä olisi.
Ahdistus nousi kurkkuun ja itkin illan, että haluankin vaan maistraatissa häät ja en halua mitään juhlaa. En mitään. Mies oli taas ymmärtävinään, mutta kuitenkin illalla sanoi, että eikö meitä sitten harmita, jos ei ole häitä ja olisin maailman kaunein siinä häämekossa, hän haluisi kerran elämässään nähdä minut siinä.
Ja nyt taas ahdistaa. Itkettääkin. En halua niitä häitä, mutta en halua mieheltänikään viedä mahdollisuutta. Hänellä on kuitenkin paljon kivoja kavereita, keille mielellään pitäisi häitä ja muutenkin tykkää ajatuksesta.
Mitä tehdä?
Kommentit (13)
@1 tavallinen tallaaja. Pennin venyttäjä ja pihi, joten sukan varteen on jäänyt vähän rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miehet halua häitä. Päiväni prinssinä. Ainakaan naisen kanssa.
Vähän liikaa ahdistusta ja itkua yhteen aloitukseen. Veikkaan vahvasti, että tämä on miehen kirjoittama provo.
Kyllä kirkossa voi mennä naimisiin, vaikka ei sen päälle mitään juhlia pitäisikään. Se on kumma, miten kuvitellaan, että kirkkohäät tarkoittaa automaattisesti ylenpalttisia prinsessajuhlia, ja jos haluaa hoitaa asian vaatimattomammin, maistraatti on se vaihtoehto. Eikä sinne kirkkoon ole edes pakko pukeutua mitenkään erikoisesti, saa mennä ihan arkiasussakin, jos prinssi- / prinsessaleikki ei kiinnosta. Todistajatkin löytyy tarvittaessa talon puolesta, jos ei halua ketään tuttuja tai sukulaisia paikalle. Samoin toki maistraatistakin.
Ei siis muuta kuin kirkkoa varaamaan ja sulhon kanssa lähikuppilaan pullakahville vihkitoimituksen jälkeen. Tai jos kirkon vieressä on joku kiva puisto, niin omat kahvit termariin, kuten teki eräs tuttavapariskunta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on noin hermoheikko, kannattaa mennä asumaan nunnaluostariin eikä vilkaistakaan miehiin päin.
Pasi, ruutuvinkoon nämä Hertta-paskat. Muuten meni ok, mutta liiallinen ja erittäin teennäinen kirjakieli, liioitellut adjektiivit erityisesti mielikuvitusmiestä ylistellessä ja lopun "MItä tehdä"-klisee paljasti sut.
Eli 1/5 tällä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotus kompromissiksi: Menkää kirkossa naimisiin niin, että vain lähin perhe on paikalla, jolloin henkilöitä on varmaan about max. 10 henkilöä on paikalla. Sinulla hääpuku, meikit, morsiuskimppu sun muut, miehellä puolestaan omat juttunsa. Mahdollisesti hääkuvat siihen päälle.
Myöhemmin pidätte rennot bileet kavereille, ette siis häitä, vaan ihan perusbileet, johon vaan kutsutte samoja ihmisiä, jotka olisitte häihinne kutsuneet.
Näin sinä et joudu liikaa keskipisteeksi, mutta mies saa myös haluamansa.
Ps. Omat häämme järjestimme näin, kun itse en hääjuhlaa halunnut (koska olin kertaalleen eronnut), mutta mies halusi.
Tää on uus palstahullu joka kirjoittaa näitä pitkiä provoja missä on aina ahdistunut ja itkuinen nainen. Vissiin sama tyyppi, joka tekee sarjana niitä pitkiä aloituksia missä vaimo ei ymmärrä milloin mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kirkossa voi mennä naimisiin, vaikka ei sen päälle mitään juhlia pitäisikään. Se on kumma, miten kuvitellaan, että kirkkohäät tarkoittaa automaattisesti ylenpalttisia prinsessajuhlia, ja jos haluaa hoitaa asian vaatimattomammin, maistraatti on se vaihtoehto. Eikä sinne kirkkoon ole edes pakko pukeutua mitenkään erikoisesti, saa mennä ihan arkiasussakin, jos prinssi- / prinsessaleikki ei kiinnosta. Todistajatkin löytyy tarvittaessa talon puolesta, jos ei halua ketään tuttuja tai sukulaisia paikalle. Samoin toki maistraatistakin.
Ei siis muuta kuin kirkkoa varaamaan ja sulhon kanssa lähikuppilaan pullakahville vihkitoimituksen jälkeen. Tai jos kirkon vieressä on joku kiva puisto, niin omat kahvit termariin, kuten teki eräs tuttavapariskunta
Juuri näin, ei kirkkohäiden tarvitse olla prameat millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet halua häitä. Päiväni prinssinä. Ainakaan naisen kanssa.
Toki haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä lienee provo mutta minä olisin iloinen häistä haluavasta miehestä.
Oletko rikas?