Voi kun poikaystävä osaisi laittaa ruokaa
Teen kuutena päivänä viikossa ruokaa ja sitten hän hakee perjantaisin ranskisannokset.
Ei vain aina jaksa ja hän ei syö edellispäivänä tähteistä.
Voisi edes remontoida keittiön, sillä meillä on alkuperäinen keittiö ja sen suunnittelija on selvästi pyrkinyt mahdollisimman epäkäytännöllisiin ratkaisuihin.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tykkää ranskiksista? Ehkä voisit pyytää häntä tuomaan sinulle jotain muuta?
Tykkään, mutta olisi kiva jos hän tekisi joskus ruokaa tai vaikka remppaisi tuon keittiön kunnolliseksi.
Odotat miehen tekevän ruokaa muttet itse remontoi keittiötä? Edes puoliksi?
Ei hyvää päivää, millaisen miehen kanssa olet parisuhteessa? Ja ihanko oikeasti miehen takia teet ruokaa 6pv viikossa? Onko mies jäänyt lapsen asemaan ja uusavuton, eikö silloin mies pitäisi olla vielä äitinsä helmoissa. Lapsraukka. Ja vielä sanot poikaystäväksi.
Tuo on parisuhteessa niin iso miinus, että kannattaa jättää poju kasvamaan aikuiseksi. Tuskin se tekee kotona mitään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on ihan sun itses päätettävissä, haluatko elää tollasessa suhteessa.
Muuten menee hyvin, mutta en vaan aina jaksaisi laittaa ruokaa.
Et laita. Piste.
Jos se on vasta poikaystävä, niin siitä pääsee nopeasti ja helposti eroon! Valitse seuraava poikaystävä sitten paremmin!
Vierailija kirjoitti:
Ei kysymys ole osaamisesta, vaan siitä, ettei poikaystävä viitsi tehdä ruokaa.
Meillä mies on vastannut ruokahuollosta yli 30v ja huolehtinut ruokaostokset, eihän muuten parisuhde toimi, jos kotityöt ei ole jaettu.
Kannattaa pari kertaa miettiä, alkaako tuollaisen poikaystävän kanssa parisuhteeseen ja perheen perustamiseen, kun niitä vastuullisia miehiäkin on vapaana.
En onneksi joudu kaikkia kotitöitä tekemään, enkä ajatellut perustaa perhettä.
En laita itseäni varten joka aterialla uutta ruokaa. Niinpä en tekisi sitä poikaystävälle tai miehellekään. Varsinkaan, kun ukkeli ei laittaisi vastavuoroisesti.
Olisit pysynyt vanhanapiikana, niin ei tarvitsisi kärsiä tuosta ongelmasta.
En minäkään, nuorena opiskelijamiehenä osannut. Kyselin neuvoja äidiltä ja hänen kälyiltään.
Koitin sitten neuvoa exää: ei se ruuanlaitto ole mitään rakettitiedettä: esim. keittää makaronia ja laittaa sekaan tonnaria (ja vielä keitettyä kananmunaa, jos haluaa lisäprotskua). Ei, niin millään. Päättelin, että hän ei halua oppia ruuanlaittoa, syö mitä muut tuo tai ostaa kaupasta eineksiä. Jos ei ole rahaa, niin on syömättä.
Sinänsä ihan sama, mutta jos ihmisellä ei ole edes halua oppia mitään uutta, niin vaikeaa on elämä sellaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tykkää ranskiksista? Ehkä voisit pyytää häntä tuomaan sinulle jotain muuta?
Tykkään, mutta olisi kiva jos hän tekisi joskus ruokaa tai vaikka remppaisi tuon keittiön kunnolliseksi.
Oletko kertonut sitä hänelle? Etkö osaa itse rempata?
Poikaystävä omistaa kotimme, joten on hänen tehtävä myös teettää suuremmat remontit. Mulla kyllä pysyy pora ja vasara kädessä, paremmin kuin hänellä, ja olenkin pientä remppaa tehnyt. Keittiö pitäisi kuitenkin uusia täysin.
Poikaystävä osaa taatusti tehdä uunipuuron tai lämpimät voileivät.
Mies taitaa kuitenkin tehdä jonkin muun asian joka kerta, jota sinä et koskaan tee.
Miksi menit ottamaan tuollaisen kädettömän surkimuksen. On meitä kunnon miehiäkin jotka osaa remontoida ja tehdä kunnon kotiruokaa. Olen amiksen puupuolen käynyt ja olen keittiöitä remontoinut ja ihan työkseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on ihan sun itses päätettävissä, haluatko elää tollasessa suhteessa.
Muuten menee hyvin, mutta en vaan aina jaksaisi laittaa ruokaa.
Ongelmaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu. Poikakaverisi valkkaa kaupasta lämmitettäviä einesruokia jääkaappiin ja pakastimeenkin hätävaraksi. Niin meilläkin tehdään. Eineksiähän poikakaverisi lämmittelisi yksin asuessaankin. Ei aikuisille tarvitse kenenkään alkaa kokiksi.
En ole ikinä tehnyt ruokaa joka päivä, vaan pari kertaa viikossa korkeintaan ja mies tekee vain viikonloppuisin. Muulloin lämmitellään eineksiä. Jos jotkut eivät halua syödä samaa ruokaa useampana päivänä niin siihenkin on ratkaisu: einekset.
Jos oikein ymmärsin haluat valittaa, et ratkaista tilannetta? Pelkäät, että suoraan puhuessasi poikaystävä jättää sinut ja siksi kirjoitat tänne. Terveisiä alistettuun elämääsi!
 
Nämä ruoka-asiat muuttuvat yhä tärkeämmiksi, mitä vanhemmaksi tulette. Elämässä ei enää keski-iässä niin kiinnosta olla koko ajan jossain menossa, vaan ihan perusarki muuttuu tärkeämmäksi. Ja siinä hyvä ruoka niin arkena kuin viikonloppuisin alkaa olla isossa roolissa. Se, että kumppani tykkää mennä siitä mistä aita on matalin, alkaa ajan kanssa tympimään.
Toinen asia minkä olen nyt huomannut kasvavaksi ongelmaksi on kumppanin allergiat. Se alkaa aika lailla rajoittamaan mahdollisuuksia nauttia laaja-alaisesti eri ruokaelämyksistä, ja haittaa jo ravintolakäyntejäkin. Ei sitä nuorena ajatellut että tuollainen asia olisi mitenkään merkittävä parisuhteessa, mutta jos tänä päivänä näin yli 40-vuotiaana olisin sinkku, en ottaisi enää kumppanikseni ihmistä joka ei voi tai halua syödä rajoituksetta.
Mitä sillä oikeastaan teet ollenkaan? Ei kenenkään tartte elättää miesvauvaa. Munaa saa muutenkin jos haluaa, mutta kukapa haluaisi, kun niiden geenit on paskojen peikkojen geenit eikä ne opi mitään ja raskaaksikin voi tulla ja taudin saada kun eivät opi edes käyttämään helppoa kumituppiloa yrpänsä päällä.
Oletko kertonut sitä hänelle? Etkö osaa itse rempata?