Mistä huomaatte että masennuksenne on tullut takaisin?

Ei viitsi eli "jaksa" tehdä mitään kivaa.

Siitä kun yritin itsemurhaa.

Kaverini tiesi siitä ettei häntä huvittanut ruveta katsomaan lempisarjansa seuraavaa kautta jota oli odottanut vuoden. Laittoi citalopram reseptin uusintaan. Sanoin että mitä helkattia, eihän toi ole sairautta vaan normaalia elämää, välillä tympii eikä huvita mikään. Hän vastasi etten ymmärrä ja että hän on oppinut tarkkaan tunnistamaan miltä masennus tuntuu.

Kyllä se on vaan niistä masentuneista ajatuksista, että ei tästä mitään tuu, mitä mä oikein kuvittelin, parempi olis vaan kuolla pois. Tosin ei mun masennus ikinä poistukaan kuin lyhyiksi ajoiksi kerrallaan, vaikka viikon verran voin voida vähän paremmin.

Tulee paha olo.

Ei jaksa millään peseytyä, kaikki on raskasta, ärsyyntyy pienestä. Mikään ei kiinnosta, huumori katoaa. Tekee mieli vaan nukkua. Elämä ei kiinnosta, sama vaikka kuolisi.

En jaksa meikata enkä käydä lenkillä

Minä huomaan sen siitä, että alan kerta toisensa jälkeen kaivella kaapista mudan värisiä vaatteita. Jos en ole masentunut, pidän syvemmistä ja voimakkaammista väreistä.

Rutiinit tympii enemmän kuin tavallisesti.

Hoitsu sanoo että itsemurha-ajatukset on hälyttäviä.

Tavallinen treeni tuntuu raskaammalta. Viikonlopulle ei suunnitelmia.

ja tulee lekurilta SSRI reseptiä ja onni palaa zombiuden ja +20kg kanssa :) 

Vierailija kirjoitti:

Kaverini tiesi siitä ettei häntä huvittanut ruveta katsomaan lempisarjansa seuraavaa kautta jota oli odottanut vuoden. Laittoi citalopram reseptin uusintaan. Sanoin että mitä helkattia, eihän toi ole sairautta vaan normaalia elämää, välillä tympii eikä huvita mikään. Hän vastasi etten ymmärrä ja että hän on oppinut tarkkaan tunnistamaan miltä masennus tuntuu.

Ohhoh, olenkohan mä sairastunut masennukseen kun ei huvittanut eilen katsoa tiettyä sarjaa? Ei ihme että niin moni nuori aikuinen tänä päivänä on lääkityksellä kun jo toi on luokitellaan masennukseksi.

Vierailija kirjoitti:

ja tulee lekurilta SSRI reseptiä ja onni palaa zombiuden ja +20kg kanssa :) 

Ei lääkityksellä onnelliseksi tule (yleensä) vaan paha olo lievenee/poistuu. Paha oli on esimerkiksi ahdistusta tai puristavaa tunnetta rintakehällä niin kuin ois koko ajan alkamassa itkeä mutta itku ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini tiesi siitä ettei häntä huvittanut ruveta katsomaan lempisarjansa seuraavaa kautta jota oli odottanut vuoden. Laittoi citalopram reseptin uusintaan. Sanoin että mitä helkattia, eihän toi ole sairautta vaan normaalia elämää, välillä tympii eikä huvita mikään. Hän vastasi etten ymmärrä ja että hän on oppinut tarkkaan tunnistamaan miltä masennus tuntuu.

Ohhoh, olenkohan mä sairastunut masennukseen kun ei huvittanut eilen katsoa tiettyä sarjaa? Ei ihme että niin moni nuori aikuinen tänä päivänä on lääkityksellä kun jo toi on luokitellaan masennukseksi.

Ohhoh, oletkos sinä väärässä ketjussa kun puhutaan masennuksen uusiutumisesta ja sinulla ei ole ollut yhtäkään? Ei ihme että tänä päivänä on niin moni lääkityksellä, kun kanssaihmiset pieree ilmoille mitä mieleen tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa millään peseytyä, kaikki on raskasta, ärsyyntyy pienestä. Mikään ei kiinnosta, huumori katoaa. Tekee mieli vaan nukkua. Elämä ei kiinnosta, sama vaikka kuolisi.

Mulla nyt paha flunssa ja kaikki muu täytyy paitsi kuolema ei kyllä kiinnostele

Ensimmäinen varma merkki on kun ei saa sormien kynsiä leikattua. Tehtävähän ei ole suuren suuri. Tiskivuoren kasvaminen olisi toinen ja todella paha merkki. 

Henkilökohtaisesti minun on mahdotonta arvioida masennustani siitä, jääkö TV-sarjan uudet jaksot katsomatta, koska viimeisen kymmenen vuoden aikana makuni on aika hurjasti muuttunut. Aiemmin kiehtoi synkemmät ja jännittävämmät sarja, mutta sairastumisien myötä en enää noita jaksa juuri ollenkaan, vaan katselen mieluummin hyvän mielen sarjoja.

Jollekin toiselle taas TV-sarjat voivat olla se henkireikä, joka vielä masennukselta kiinnostaa, joten en väitä, ettei kenellekään sarjan seuraamisen lopettaminen voisi merkitä pahenevaa masennusta. Minulla oli kausia, jolloin nimen omaan TV-sarjan pariin palaaminen oli selkeä merkki paranemisen alkamisesta.

Masennus on liukuva käsite. Joka lokakuu alkaa kaamoksen alakulo, mutta onko se masennusta? Lasken masennukseksi sen vaiheen, kun tuntuu että tälle ongelmalle ei enää jaksa tehdä mitään. Ei ole energiaa pitää huolta siitä että olo paranisi hieman.

Jos olen lokakuusta alkuvuoteen alakuloinen, mutta jaksan sytytellä kynttilöitä, kääriytyä vilttiin ja kuunnella kivaa musiikkia samalla kun herään aamulla, menen suihkuun ja syön joka päivä lämpimän ruoan niin ajattelen että kyseessä on luonnollinen reaktio pimeyteen.

Joskus nimittäin tuo menee siihen, että oleilen kotona hikisenä, vaikka haluaisin olla puhdas. En jaksa mennä suihkuun. Kaikki ruoka on einestä, vaikka haluaisin itsetehtyä jne. Ei siinä siis mitään jos haluaa huvikseen olla hikinen ja syödä eineksiä.