Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ärtymys turhista ja vääränlaisista lahjoista
31.08.2025 |
Pliis älkää kivittäkö tai haukkuko kiittämättömäksi. Itseä on ruennut hirveästi ärsyttämään oman suvun lahjojenantoperinne varsinkin kun niistä saa aina olon ettei ole sitä lahjansaajaa ajateltu ollenkaan. Sitten itsestä tuntuu todella pahalle ja turhauttavalle se toisen rahan hukkaantuminen kun sillä olisi saanut myös jotain mieluista tai itselle sopivaa. Olen välillä sanonutkin ettei tarvitse lahjoja, mutta myönnän, on niitä kiva saada ja antaa. Itse yritän miettiä tarkasti mistä toinen voisi ilahtua ja yleensä olenkin mielestäni onnistunut kun olen nähnyt antamiani juttuja käytössä. Kun taas itse saan krääsää ja lumppua, jotka selkeästi ostettu hetken mielijohteesta jostakin kaupasta kun oli vieläpä hyvässä alennuksessa.
Kerran sanoin äidilleni jouluahjatoiveeksi eräät lasit, 2kpl olisi maksanut maks 30e ja kerroin neljä eri värisävyä, joita minulla jo kotona on jotka sopivat hyvin keskenään ja korostin vielä että jossei löydy niin ei tarvitse väkisin etsiä ja ostaa. No kuinkas ollakaan sain 4kpl täysin väärän värisiä. Nämä oli vielä maksaneet enemmän kuin tuon 30e mutta olivat tarjouksessa kakkoslaatuna. Olin niin turhautunut. Kai tässä eniten ärsyttää se kun tuntuu ettei oikeesti ajatella sitä lahjansaajaa vaan aina joku oma lehmä ojassa.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä huomasin kauhukseni tämän itsestäni kun tulin tädiksi. Aina olen inhonnut "vääriä" lahjoja ja krääsää ja yht'äkkiä itselleni tuli karmea hinku ostella niitä. Rautaisella itsehillinnällä (😂) olen onnistunut ostamaan ainoastaan sen mitä.haluttu, mutta siinä käytöksessä on varmaan jokin aikapommi geeni joka aktivoituu kun ikää tulee tarpeeksi.
Minulla ei niinkään ongelma ole lahjat, vaan leikkokukat. Olen jo vuosikausia kaikille sanonut, että leikkokukat ahdistavat minua ja tulen surulliseksi, kun ne kaikesta hoidosta huolimatta kuolevat.
Arvatkaapa kuka sai puolisoltaan 30 ruusua syntymäpäivänään?
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmilla oli sama juttu, kysyttiin mitä toivotaan ja sitten ne osti jotain ihan muuta. Ja sen sijaan että olisi ostanut yhden kunnon lahjan niin piti ostaa säkkikaupalla rihkamaa ja alennustuotteita, ei se laatu vaan se määrä.
Eniten ketutti se, että ne kysyi mitä toivot ja sitten kun sanoi mitä haluaa niin ne oli että vatut, minä kyllä tiedän paremmin ja ostan tämän. Siltä se tuntui, en tiedä mitä ne ajatteli ja miksi toimi noin.
Joo tuntuu että sitä tavaraa on muutenkin liikaa ja tykkäisin panostaa laatuun, siihen taas ei aina ole varaa. Siksi olisi mukava jos ihmiset lyöttäytyisivät yhteen ja hankkisivat yhdessä jonkun yhden kalliimman jutun kuin parikymmentä halpistuotetta, joilla ei tee mitään mutta rahallisesti niihin on kuitenkin mennyt ehkä enemmän se mikä olisi ollut toivotun "kalliin" lahjan arvo. Ap
I feel your pain. Minulla oli lapsena ihan sama homma. Tärkeintä vanhemmille oli antaa PALJON lahoja, ei se, olivatko ne järkeviä. Yleensä sain kaikkea alalaariroinaa. Esimerkiksi lukion pitkää matematiikkaa varten toivoin laadukasta tieteellistä laskinta, kerroin tarkan merkin ja mallin, sain halvan nelilaskimen. Samoin olisin halunnut tietokoneeseen muistia, sain alelaarista hommatun, muutaman vuoden vanhan NHL-pelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kysele lahjatoiveita, koska olen saanut niin tähtitieteellisen hintaisia toiveita, etten voi enkä halua niitä täyttää. Kun on kuusi omaa lasta ja heillä yhteensä kymmenen lasta, en voi lahjoa jokaista 200 eurolla.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmilla oli sama juttu, kysyttiin mitä toivotaan ja sitten ne osti jotain ihan muuta. Ja sen sijaan että olisi ostanut yhden kunnon lahjan niin piti ostaa säkkikaupalla rihkamaa ja alennustuotteita, ei se laatu vaan se määrä.
Eniten ketutti se, että ne kysyi mitä toivot ja sitten kun sanoi mitä haluaa niin ne oli että vatut, minä kyllä tiedän paremmin ja ostan tämän. Siltä se tuntui, en tiedä mitä ne ajatteli ja miksi toimi noin.