Mitä työssäkäyvät ajattelevat ihmisistä jotka ovat vetäytyneet työelämästä erilaisten ongelmien takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.

Tämä ihan rehellisenä vastauksena. 

Mutt

 

verenpainetauti tappaa nuorena jos työskentelee ahdistuneena ja stressaantuneena. Ei sairaan paikka ole töissä.

Siksi perustulo. Sano perustulo tai sano perussuomalainen perustulo, kun tahdot hyvää. 

Hyvää kuin fatserin sininen jouluaattona. PErustulo tule jo. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrä hyvin työkyvyttömyydet, joissa on vakavia fyysisiä ongelmia. Tuossa yksi tuttu sai pahan aivovamman, ei alkuun ollut tietoa, selviääkö tai jääkö kasvikseksi. Pitkään oli poissa työelämästä. Nyt sai töitä, koska kovat on halut tehdä töitä.

Mutta nämä masennukset, ahdistukset ja neurokirjot. Kyllä pitäisi jonkilaisia ratkaisuja hakea. Töissä käy paljon porukkaa niin hampaat irvessä kuin vain voi. Minullakin ollut useita kymmeniä aamuja aikoinaan, kun olen työmatkalla toivonut, että matka katkeasi onnettomuuteen, eikä tänä aamuna tarvitsi töihin asti mennä. On ollut ahdistuskohtauksia aikoinaan nuorempana jne. Pari-kolme selvää burnoutia. Silti olen nyt yli 50-vuotias ja olen ollut sairaslomalla oikeastaan vain yhden leikkauksen takia pari viikkoa aikoinaan, muuten sitä on paiskottu töitä. 

 

Eli mielenterveydillisistä syistä saa liian helposti Suomessa tk-eläkkeen ja liian nuorena. Joku muu ratk

Mitä sä höliset? Eihän Suomessa pääse mitenkään helposti eläkkeelle, edes  kuntoutustuelle. Vaikka olisi useamman erikoislääkärin lausunnot,  kelan lääkäri voi ohittaa ne. Siksi monet sairaat ovat työttöminä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että moni kyllä pystyisi tekemään edes jonkun verran töitä, jos vain saisi tarvitsemaansa tukea. Joistakin ajattelen, että ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ei minuakaan huvita joka aamu lähteä töihin, joskus keskitalvella kiroilen ja melkein itkua väännän kun pitää nousta ylös ja lähteä kylmässä ja pimeässä könyämään töihin. On minunkin vaikea jaksaa käydä töissä ja samalla huolehtia omista asioistani, pitää koti kunnossa ja huolehtia perheestä. Siltikään en koe vaihtoehtona töistä pois jäämistä. Osalla työelämästä pois jääneistä ei ne ongelmat nyt niin ihmeellisiä vaikuta olevan, kun vertaa sellaisiin ihmisiin jotka sairastavat vakaviakin sairauksia ja silti jatkavat työelämässä.

Tämä ihan rehellisenä vastauksena. 

Mutta aattele siihen päälle vielä pelkotilat, stressi

Itselläni työ, jossa ihmisiä työpäivien aikana koko ajan ympärillä. Vie voimat. Silti töissä käyn. Voi sitten työkykyiset mt-kuntoutujat loisia.

Ei heitä palkattaisi töihin kuitenkaan terveiden hakijoiden ohitse. Voit siis unohtaa kadehtimisen.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen oppii ,mitä haluaa. Myös toimimaan sosiaalisissa tilanteissa ja puhumaan työkavereille. Silkkaa laiskuutta jäädä työelämästä pois noin keksityn syyn perusteella.  Sosiaalisia taitoja voi jokainen harjoitella. Ihmisen täytyy oppia selviytymään vastoinkäymisistä ja oppia niistä. Sekin täytyy hyväksyä ettei voi kaikkia miellyttää. Jokainen en voi myös valita alansa niin ettei tarvitse  toimia esim. asiakaspinnassa.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on ihan viralliden diagnoosi, minkä saa psykiatrilta. Ei se ole mikään itse keksitty tekosyy. Ihminen saattaa pahimmillaan eristäytyä kokonaan maailmasta ja jumittaa yksin kotona koko elämänsä. En itse kadehtisi tommosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen oppii ,mitä haluaa. Myös toimimaan sosiaalisissa tilanteissa ja puhumaan työkavereille. Silkkaa laiskuutta jäädä työelämästä pois noin keksityn syyn perusteella.  Sosiaalisia taitoja voi jokainen harjoitella. Ihmisen täytyy oppia selviytymään vastoinkäymisistä ja oppia niistä. Sekin täytyy hyväksyä ettei voi kaikkia miellyttää. Jokainen en voi myös valita alansa niin ettei tarvitse  toimia esim. asiakaspinnassa.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on ihan viralliden diagnoosi, minkä saa psykiatrilta. Ei se ole mikään itse keksitty tekosyy. Ihminen saattaa pahimmillaan eristäytyä kokonaan maailmasta ja jumittaa yksin kotona koko elämänsä. En itse kadehtisi tommosta.

Näitähän on että on joutunut taloudelliseen ahdinkoon kun lääkäri ei ole jatkanut kuntoutustukea ja on sitten tehty hädissään henkirikos että pääsee mielisairaalaan tai vankilaan, koska vaihtoehtona olisi kodittomuus. Siinä on aina joku sivullinen vaarassa ja täysin lottoa kuka osuu kohdille. Kamalaa kun lääkärit ei hoida ja tee töitään, vaikka heille verovaroista isoja summia annetaan rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko helpottaa sillä kun hakeutuu sosiaalisiin tilanteisiin vaikka se kuinka pelottaisi. Ja mikäs sen parempi vaihtoehto kuin se että menee töihin jossa on väkisinkin sosiaalisia tilanteita ja lisäksi tienaatte siittä omat rahanne millä maksatte oman elämänne

Ai menee töihin?  Nykyään kukaan ei tosta vaan mene töihin. Jos tommonen arka onnistuisi jotenkin pääsemään edes työhaastatteluun, luuletko sä että se palkattaisiin kun ei uskalla edes ehkä katsoa haastattelijaa silmiin??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin yksi teistä, kun olin kuolemassa syöpään. Toivuin ja löysin uuden työn, palkan romahtamista suren.

Jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä edes jotain töitä, lyhyitäkin aikoja. Moni hyytyy kotiinsa, jos mikään ei innosta tai kiinnosta.

Sairauslomalla kävelin, kiersin museoita tai keräsin roskia, jos voin paremmin.

Olin onnekas, koska mielenterveyteni ei romahtanut.

Tarkoittiko sinun mielestäsi ap aloituksessaan oikeita sairauksia?  Hän taisi puhua ongelmista ja esimerkiksi tarjosi sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on sairaus. Jos siis lääkäri on sen diagnosoinut.

Monet teollisuuden alat ovat nykyään suomeksi sanottuna täysin perseestä. Pahat ja tyhmät ihmiset ovat aikaansaaneet huonoja muutoksia. En mene yksityiskohtiin mutta en halua tukea heitä millään muotoa. En osta mitään, en maksa mitään tilauksia, en työskentele heille.

Vierailija kirjoitti:

Jännä kuinka sosiaalisten tilanteiden pekoa ei ole esiintynyt kuin tällä vuosituhannella tässä määrin että tuhannet ihmiset vaatii muita elättämään sen takia.

Ennen hankittiin töitä misää ei ollut sosiaalisia tilanteita ja tällä vuosituhannella se on vielä helpompaa kuin ennen internetin takia mutta aina on elätettäväksi itse itsensä

Mistäs tiedät, ettei esiintynyt? Ymmärrätkö edes koko käsitettä? Joku maatilan hoito rengin kanssa ei ole kovin sosiaalista, saati lehmien lypsäminen. Nykymaailma on pikkasen erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko helpottaa sillä kun hakeutuu sosiaalisiin tilanteisiin vaikka se kuinka pelottaisi. Ja mikäs sen parempi vaihtoehto kuin se että menee töihin jossa on väkisinkin sosiaalisia tilanteita ja lisäksi tienaatte siittä omat rahanne millä maksatte oman elämänne

Ai menee töihin?  Nykyään kukaan ei tosta vaan mene töihin. Jos tommonen arka onnistuisi jotenkin pääsemään edes työhaastatteluun, luuletko sä että se palkattaisiin kun ei uskalla edes ehkä katsoa haastattelijaa silmiin??

Näinpä. Nykyään se ekstrovertti hölisijä ottaa sen paikan, vaikka koulutus olisi vähän alempi ja kokemus lyhyempi kuin kilpailijalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko helpottaa sillä kun hakeutuu sosiaalisiin tilanteisiin vaikka se kuinka pelottaisi. Ja mikäs sen parempi vaihtoehto kuin se että menee töihin jossa on väkisinkin sosiaalisia tilanteita ja lisäksi tienaatte siittä omat rahanne millä maksatte oman elämänne

Joo joo, itselläni ei helpottanut. Ihmisiäkin on erilaisia....

Sitten pitää jatkaa yrittämistä niin kauan kun helpottaa. Ei saa luovuttaa muutamiin epäonnistumisiin

Ei tuo onnistu pakottamalla, tilanne vaan pahenee sillä tavalla. Ei sun kipeä jalkakaan parane sillä että lyöt sitä vasaralla aina välillä.

Pitäisi ottaa pieniä askeleita ja ongelmallisen omilla ehdoilla, mutta johdonmukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Halveksin heitä, koska he ovat heikkoja. Ja olen vihainen, että elävät meidän muiden rahoilla.

Minusta sinä olet heikko. Halveksit tuntemattomia sairaita ihmisiä vauvapalstalla nimettömänä. Itsekin olet hyötynyt yhteiskunnasta koko elämäsi ja kehtaat vielä kitistä!

Vierailija kirjoitti:

Monet teollisuuden alat ovat nykyään suomeksi sanottuna täysin perseestä. Pahat ja tyhmät ihmiset ovat aikaansaaneet huonoja muutoksia. En mene yksityiskohtiin mutta en halua tukea heitä millään muotoa. En osta mitään, en maksa mitään tilauksia, en työskentele heille.

Kyllästyin myöskin jo viime hallituskaudella koko ajan jatkuvaan valittamiseen ja muutin metsään. Pyrin kuluttamaan, yms mahdollisemman vähän. Näin yhteiskunta eli muut ihmiset hyötyy mahdollisemman vähän. Vaikka teko on vain symbolinen, voin itse paremmin. Osaan metsästää, kalastaa, viljellä maata ja nyt opettelen tekemään omat vaatteeni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko helpottaa sillä kun hakeutuu sosiaalisiin tilanteisiin vaikka se kuinka pelottaisi. Ja mikäs sen parempi vaihtoehto kuin se että menee töihin jossa on väkisinkin sosiaalisia tilanteita ja lisäksi tienaatte siittä omat rahanne millä maksatte oman elämänne

Ai menee töihin?  Nykyään kukaan ei tosta vaan mene töihin. Jos tommonen arka onnistuisi jotenkin pääsemään edes työhaastatteluun, luuletko sä että se palkattaisiin kun ei uskalla edes ehkä katsoa haastattelijaa silmiin??

Näinpä. Nykyään se ekstrovertti hölisijä ottaa sen paikan, vaikka koulutus olisi vähän alempi ja kokemus lyhyempi kuin kilpailijalla. 

Niin, kun ympäröi itsensä hyvillä tyypeillä pääsee itse helpommalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko helpottaa sillä kun hakeutuu sosiaalisiin tilanteisiin vaikka se kuinka pelottaisi. Ja mikäs sen parempi vaihtoehto kuin se että menee töihin jossa on väkisinkin sosiaalisia tilanteita ja lisäksi tienaatte siittä omat rahanne millä maksatte oman elämänne

Ai menee töihin?  Nykyään kukaan ei tosta vaan mene töihin. Jos tommonen arka onnistuisi jotenkin pääsemään edes työhaastatteluun, luuletko sä että se palkattaisiin kun ei uskalla edes ehkä katsoa haastattelijaa silmiin??

Näinpä. Nykyään se ekstrovertti hölisijä ottaa sen paikan, vaikka koulutus olisi vähän alempi ja kokemus lyhyempi kuin kilpailijalla. 

Samaa mieltä. Olen itse korkeakoulutettu ja ihan hirveän ujo. Olen päässyt haastatteluihin asti, mutta en saa annettua itsestäni vakuuttavaa kuvaa niissä, vaikka sanoisin kaikki ns oikeat asiat, ja aina palkataan sitten joku toinen. Ärsyttää tämä oma heikkous. Enkä edes itse kärsi sosiaalisten tilanteiden pelosta tai muista tuollaisista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen oppii ,mitä haluaa. Myös toimimaan sosiaalisissa tilanteissa ja puhumaan työkavereille. Silkkaa laiskuutta jäädä työelämästä pois noin keksityn syyn perusteella.  Sosiaalisia taitoja voi jokainen harjoitella. Ihmisen täytyy oppia selviytymään vastoinkäymisistä ja oppia niistä. Sekin täytyy hyväksyä ettei voi kaikkia miellyttää. Jokainen en voi myös valita alansa niin ettei tarvitse  toimia esim. asiakaspinnassa.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on ihan viralliden diagnoosi, minkä saa psykiatrilta. Ei se ole mikään itse keksitty tekosyy. Ihminen saattaa pahimmillaan eristäytyä kokonaan maailmasta ja jumittaa yksin kotona koko elämänsä. En itse kadehtisi tommosta.

Viimeiset kolmevuosikymmentä on ollut ihan älyttömän paljon ihan paskoja, välipitämättömiä vanhempia, jotka ulkoistaa kaiken päiväkodille tai koululle, sen sijaan että olisivat itse läsnä, välittäisi ja opettaisi pitkäjänteisesti miten yhteiskunnassa toimitaan ja miten pettymyksiä kestetään. Sit kun nää asiat hoidetaan kotona päin vittua, meillä kulkee tuolla kaduilla räjähdysherkkiä ihmisiä, joiden pettymyksensietokyky on nolla. Sit ihmetellään kun ne ei saa kavereita, eikä tule kenenkään kanssa toimeen. Haetaan penskalle joku diagnoosi ja syytetään ongelmia "neuroepätyypillisyydestä". 

En mitään. Aion itsekin vetäytyä. En ole taas viikkoon nukkunut kunnolla stressin takia. Eiköhän minun työurani ollut tässä. Pystyisin tekemään kyllä jotain, mutta pitää kestää se 40-tuntia viikossa tai sitten ei mitään. Nuorempia on paljon työttömänä, joten tulkoon joku jolla on vielä pää kasassa minun tilalleni. 

Ymmärrän ongelmaisia kyllä, jos ne ongelmat on todellisia.

Mutta nykyään tuntuu että ihmiset julistavat olevansa jotain, vaikka ei ole mitään diagnoosin tapaistakaan saatu lääkäriltä saati edes tavattu lääkäriä. 

Aina ei siis tiedä, onko ihminen oikeasti sairas vai sanooko vain olevansa.

Nykyajan työelämä on ihan erilaista kuin entisajan maataloustyöt. Ennen työt kuormitti fyysisesti ja nykyään henkisesti. Eli nykyään kelkasta tippuvat ensimmäiseksi ne mieleltään herkemmät. Vaikka he taas saattaisivat kestää hyvin fyysistä rasitusta. 

Teidän pariskunnan joka on ollut kotona vuodesta 2014, silloin siis viimeksi töissä. Ovat nyt 60 v. ja 50 v., miehestä en tiedä mutta nainen on entinen lapsuudenystäväni ja kokenut joka paikassa että häntä kiusataan. On siis liian herkkä ja epäluuloinen työelämään ja ei oikein koskaan onnistunut löytämään työpaikkaa jossa olisi pysynyt. Vuonna 2014 sitten heitti lopullisesti hanskat tiskiin ja alkoi "sairaaksi" ilman mitään kunnon diagnoosia. Mies jäi tuolloin kotiin myös. Kivaa kotielämään fb päivitysten mukaan viettävät ja aina perjantaina Alkosta viiniä viikon lopun viihdykkeeksi. Kun itse tekee yksinhuoltajana 11 h työpäiviä matkoineen niin välillä hiukan ottaa päähän ne klo 11.00 päivitykset kahvikupin kanssa "Hyvää huomenta". En tiedä miten tuo onnistunut....