Lue keskustelun säännöt.
Riittääkö sinulle, että seurustelukumppani on "ihan kiva" vai pitääkö olla syviä romanttisia tunteita?
31.08.2025 |
Mitä mieltä olette:
Jos tapaatte jonkun tosi kivan henkilön, joka on fiksu ja mukava ja " paperilla hyvä", siis käy töissä, ei tupakoi/ryyppää, hyvä taloudellinen tilanne jne, mutta et tunne vahvaa kemiaa tai romanttisia tunteita häntä kohtaan vaan pikemminkin kaverillisia fiiliksiä, niin riittääkö se sinulle parisuhteeseen?
Koska kyllähän vaikka ihan kadulla kävellessä ja Prismassa asioidessa näkee kaiken näköisiä ja oloisia pariskuntia, niin ihmettelen, että onko oikeasti mahdollista tai todennäköistä, että he tuntevat romanttisia tunteita toisiaan kohtaan? Tai vaikka jos katsoo Unelmahäitä, niin kyllä minä ainakin ihmettelen, että mitä he näkevät kumppanissaan?
Niin selitys saattaa olla se, että he ovat sellaisia ihmit, että heille riittää se, että kumppani tuntuu kaverilta ja he ovat täysin tyytyväisiä.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Välillä kyllä ihmettelen. Kun tuntee vaikka tosi mukavan miehen, joka on naimisissa ikävänluonteisen naisen kanssa, joka ei ole edes hyvännäköinen...
Tai äärimmäisen älykkään ihmisen, jonka kumppani on tyhmä kuin saapas ja kirjoittelee someen kaikennäköistä viha puhetta ja salaliittoteoriaa. Luulisi että hävettää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ulkonäkökeskeinen, niin varmasti ihmettelee Prisma-pariskuntia ja vetelee johtopäätöksenä heidän olevan yhdessä vain koska täytyy olla joku. Luonnekeskeiset ihmiset katsovat maailmaa ja kumppaniaan aivan eri silmin. Totta kuitenkin, että mielestäni täytyy tuntea vetoa puolisoonsa. Sen voi sytyttää älykkyys, empaattisuus, samankaltainen huumorintaju jne. Seurustelen kissamiehen kanssa ja mikään ei ole seksikkäämpään, kuin jos mies silittelee kissojaan.
No ei tietenkään riitä. Mulla on mies, joka on paras mahdollinen mulle. Onneksi tavattiin kymmenen vuotta sitten ja onneksi ollaan kasvettu samaan suuntaan.
Pääasia on, että nainen on hyvän näköinen. Ei sen kanssa elää pysty mutta ei pysty rumankaan kanssa. Mutta onpahan saanut viettää hekumallisia hetkiä laatulihan kanssa kunnes kumpikin kyllästyy toisiinsa ja jatkaa matkaa.
"I am determined that nothing but the very deepest love will induce me into matrimony. So, I shall end an old maid, and teach your ten children to embroider cushions and play their instruments very ill!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on ulkonäkökeskeinen, niin varmasti ihmettelee Prisma-pariskuntia ja vetelee johtopäätöksenä heidän olevan yhdessä vain koska täytyy olla joku. Luonnekeskeiset ihmiset katsovat maailmaa ja kumppaniaan aivan eri silmin. Totta kuitenkin, että mielestäni täytyy tuntea vetoa puolisoonsa. Sen voi sytyttää älykkyys, empaattisuus, samankaltainen huumorintaju jne. Seurustelen kissamiehen kanssa ja mikään ei ole seksikkäämpään, kuin jos mies silittelee kissojaan.
Voin kyllä ihan myöntää että ulkonäkö ON iso osa kiinnostusta minulle. En vaan voisi olla ihmisen kanssa, joka ei sytytä minua ulkonäöllään, mutta toisin kuin aina yritetään väittää, muutkin asiat merkkaavat. Ei se, että ulkonäkö kiinnostaa tarkoita, että se olisi ainut asia joka merkitsee. Ihan rehellisesti, todella harva lähtisi mielestään ruman kanssa suhteeseen, vaikka hänessä sitten olisi joku "ihan kiva" ominaisuus.
Tähän ne vakio "no mitäs kun sairastuu/vanhenee/vammautuu, kannattaa vaan suoraan ottaa ruma!" niin, se on sen ajan murhe. Sama kysyä miksi ostaa uudenkarhea auto, kun se jossain vaiheessa kuitenkin vanhenee ja lahoaa. Miksei vaan suoraan osta puhkiruostunutta ja konevikaista.
Vierailija kirjoitti:
Jos on ulkonäkökeskeinen, niin varmasti ihmettelee Prisma-pariskuntia ja vetelee johtopäätöksenä heidän olevan yhdessä vain koska täytyy olla joku. Luonnekeskeiset ihmiset katsovat maailmaa ja kumppaniaan aivan eri silmin. Totta kuitenkin, että mielestäni täytyy tuntea vetoa puolisoonsa. Sen voi sytyttää älykkyys, empaattisuus, samankaltainen huumorintaju jne. Seurustelen kissamiehen kanssa ja mikään ei ole seksikkäämpään, kuin jos mies silittelee kissojaan.
Tämä on kyllä totta 😍 Kun iso, voimakas mies kohtelee pientä, haavoittuvaista olentoa hellyydellä... Oh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään riitä. Noi ihan kivaan tyytyvät eroavat yleensä, kun lapset ovat vielä melko pieniä.
"No ehkä se sinulla toimii noin, mutta ei kyllä kaikilla. Etenkin naisilla fyysinen kosketus ihmiseen, joka ei romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnosta voi tuntua ällöttävältä ja jopa ahdistavalta. "
Voi tuntua joo. Mutta niin vaan voi oppia syömäänkin asioita, jotka maistuvat aluksi ällöttäviltä.
Jotenkin surullista elää tuollaisessa vankilassa, että jos ei heti halua, himoitse ja nauti jostain, siitä ei voisi oppia koskaan nauttimaan. Ei ihme, että elämä on joillekin niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääasia on, että nainen on hyvän näköinen. Ei sen kanssa elää pysty mutta ei pysty rumankaan kanssa. Mutta onpahan saanut viettää hekumallisia hetkiä laatulihan kanssa kunnes kumpikin kyllästyy toisiinsa ja jatkaa matkaa.
Jees, ja jos joku tosiaan näkee miehen ja naisen liiton vain lihallisena niin hänelle kannattaa antaa fleslight joululahjaksi ja toivottaa hyvää loppuelämää siltä seisomalta.
Vierailija kirjoitti:
En kerrassaan ymmärrä, että miten hitossa muka niin moni ihminen tuntuu löytävän sen suorastaan jalat alta vievän kumppanin ja vielä pitkän ajan jälkeenkin hän on se täydellisin. Minusta tuntuu, että on helpompi saada loton päävoitto, kuin että se vahva rakastumisen tunne osuu molemmin puolin kohdalleen. Yleensä se aina jää toiselta puuttumaan ja sitten sinua lähestyy ne henkilöt, joista tuntee jo ensi sekunneilla, että tämä ei kolahda rakastumismielessä.
Näin ainakin miehenä koen.
Rakkaudessa on kuluttajia ja tuottajia. Sinä olet selvästi kuluttaja, jos et osaa rakkautta kultivoida ja tuottaa. Minä olen esimerkiksi tuottaja, ja elämäni on romanttista ja lämmintä ilman partneriakin.
En koskaan seurustelisi rakkauden kuluttajan kanssa, hänhän vaan söisi minut elävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riitä mikään ihan kiva mihinkään. Pitää olla intohimoa ja suuria tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä tyhjän kanssa sellainen parisuhteen irvikuva jossa ei edes paneta.
Niin koska sehän ei ole parisuhteen irvikuva, missä mies vaan siittää naista 10 000 kertaa xD Ooh mitä rakkautta.. Siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos siitos
this must be love!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No ehkä se sinulla toimii noin, mutta ei kyllä kaikilla. Etenkin naisilla fyysinen kosketus ihmiseen, joka ei romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnosta voi tuntua ällöttävältä ja jopa ahdistavalta. "
Voi tuntua joo. Mutta niin vaan voi oppia syömäänkin asioita, jotka maistuvat aluksi ällöttäviltä.
Jotenkin surullista elää tuollaisessa vankilassa, että jos ei heti halua, himoitse ja nauti jostain, siitä ei voisi oppia koskaan nauttimaan. Ei ihme, että elämä on joillekin niin vaikeaa.
Musta olisi törkeää olla ihmisen kanssa, joka ällöttää. Siinähän sitten valehtelisi sille toiselle koko ajan, että juu kyllä mä tässä haluan olla ja susta tykkään. Miten kukaan voi noin edes elää? Nämä ovat ilmeisesti niitä tyytyjiä, joille ällö on parempi kuin ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
En kerrassaan ymmärrä, että miten hitossa muka niin moni ihminen tuntuu löytävän sen suorastaan jalat alta vievän kumppanin ja vielä pitkän ajan jälkeenkin hän on se täydellisin. Minusta tuntuu, että on helpompi saada loton päävoitto, kuin että se vahva rakastumisen tunne osuu molemmin puolin kohdalleen. Yleensä se aina jää toiselta puuttumaan ja sitten sinua lähestyy ne henkilöt, joista tuntee jo ensi sekunneilla, että tämä ei kolahda rakastumismielessä.
Näin ainakin miehenä koen.
Mulla on naisena ihan samanlainen olo. Kerran osunut tässä elämässä kaikki tähdet kohdalleen, mutta tulin petetyksi kolmen vuoden kohdalla. Sen jälkeen homma on aina kosahtanut siihen, että tunteet ei ole täysin kohdanneet toisen osapuolen kanssa tai on haluttu elämältä liian erilaisia asioit, vaikka kemiaa on ollutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on ulkonäkökeskeinen, niin varmasti ihmettelee Prisma-pariskuntia ja vetelee johtopäätöksenä heidän olevan yhdessä vain koska täytyy olla joku. Luonnekeskeiset ihmiset katsovat maailmaa ja kumppaniaan aivan eri silmin. Totta kuitenkin, että mielestäni täytyy tuntea vetoa puolisoonsa. Sen voi sytyttää älykkyys, empaattisuus, samankaltainen huumorintaju jne. Seurustelen kissamiehen kanssa ja mikään ei ole seksikkäämpään, kuin jos mies silittelee kissojaan.
Voin kyllä ihan myöntää että ulkonäkö ON iso osa kiinnostusta minulle. En vaan voisi olla ihmisen kanssa, joka ei sytytä minua ulkonäöllään, mutta toisin kuin aina yritetään väittää, muutkin asiat merkkaavat. Ei se, että ulkonäkö kiinnostaa tarkoita, että se olisi ainut asia joka merkitsee. Ihan rehellisesti, todella harva lähtisi mielestään ruman kanssa suhteeseen, vaikka hänessä sitten olisi joku "ihan ki
Ensin kai pitäisi kohdata ihminen, joka olisi luonteeltaan täydellinen "juuri minulle sopiva" ja ulkonäöltään tosi ruma, ennen kuin voi varmasti sanoa, ettei voisi ikinä seurustella sellaisen kanssa. En usko, että läheskään kaikki ovat edes joutuneet sellaisen valintatilanteen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerrassaan ymmärrä, että miten hitossa muka niin moni ihminen tuntuu löytävän sen suorastaan jalat alta vievän kumppanin ja vielä pitkän ajan jälkeenkin hän on se täydellisin. Minusta tuntuu, että on helpompi saada loton päävoitto, kuin että se vahva rakastumisen tunne osuu molemmin puolin kohdalleen. Yleensä se aina jää toiselta puuttumaan ja sitten sinua lähestyy ne henkilöt, joista tuntee jo ensi sekunneilla, että tämä ei kolahda rakastumismielessä.
Näin ainakin miehenä koen.
Rakkaudessa on kuluttajia ja tuottajia. Sinä olet selvästi kuluttaja, jos et osaa rakkautta kultivoida ja tuottaa. Minä olen esimerkiksi tuottaja, ja elämäni on romanttista ja lämmintä ilman partneriakin.
En koskaan seurustelisi rakkauden kuluttajan kanssa, hänhän vaan söisi minut elävältä.
Mitä ihmettä oikein tarkoitat??
Vierailija kirjoitti:
Ensin kai pitäisi kohdata ihminen, joka olisi luonteeltaan täydellinen "juuri minulle sopiva" ja ulkonäöltään tosi ruma, ennen kuin voi varmasti sanoa, ettei voisi ikinä seurustella sellaisen kanssa. En usko, että läheskään kaikki ovat edes joutuneet sellaisen valintatilanteen eteen.
Ehkä ovat, mutta kaikki laittavat sen henkilön suoraan alitajuisesti hylkäykseen tai kaverimateriaaliksi, joten hän ei alkujaankaan ollut vaihtoehto kumppaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No ehkä se sinulla toimii noin, mutta ei kyllä kaikilla. Etenkin naisilla fyysinen kosketus ihmiseen, joka ei romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnosta voi tuntua ällöttävältä ja jopa ahdistavalta. "
Voi tuntua joo. Mutta niin vaan voi oppia syömäänkin asioita, jotka maistuvat aluksi ällöttäviltä.
Jotenkin surullista elää tuollaisessa vankilassa, että jos ei heti halua, himoitse ja nauti jostain, siitä ei voisi oppia koskaan nauttimaan. Ei ihme, että elämä on joillekin niin vaikeaa.
Musta olisi törkeää olla ihmisen kanssa, joka ällöttää. Siinähän sitten valehtelisi sille toiselle koko ajan, että juu kyllä mä tässä haluan olla ja susta tykkään. Miten kukaan voi noin edes elää? Nämä ovat ilmeisesti niitä tyytyjiä, joille ällö on parempi kuin ei mitään.
Aivan. Eli jos aloitat juoksemisharrastuksen vaikket erityisesti siitä pidä, niin eka kävelylenkki on mielestäsi valehtelua, kun siihen totuttelet? Ja 10. lenkki jolla hölkkäät ja on jo ihan kivaa, on sitten mitä, syvempää valehtelua?
Ihminen adaptoituu ja tottuu kaikenlaiseen, ehdollistuu ja kiintyy. Ajattelu, että toisen täytyisi valmiiksi olla sellainen joka on itselle hyvä JA lisäksi kiihottava JA romanttisesti kiinnostava on täysin absurdi - harvinaisempi kuin lottovoitto, niinkuin joku tuolla sanoi. Mutta koska ihminen on sopeutuvainen yksilö, jos molemmat tulevat vastaan ja totuttelevat, sopeutuvat ja sitoutuvat toimimaan toisilleen hyvin, pitämään toista hyvänä, on lähes väistämätöntä, että seuraa kiintymys, rakkaus ja lämpö. Sitä voi seurata seksuaalinen kiinnostus.
Mutta siinähän jahtaatte jotain haavekummituksia ja sitä, että joku lämmittäisi teitä ennen kuin edes tuntee teitä. Voin kertoa että on erittäin harvinaista. Varsinkin jos asenne rakkauteen on tuollainen "yhyy tarvitsen sen että ihastun ja rakastun salamana, en aio itse nähdä vaivaa, rakkaus vaan ilmiintyy jostain enkä osaa sitä tuottaa", niin miksi kukaan osaava haluaisi tuollaista riesoikseen? Varsinkin, kun siitä ei edes makseta mitään?
Minun elämäni on romanttista ja rakkaudellista ihan siitä huolimatta, onko kumppania vai ei. Niin miksi antaisin rakkautta tuollaiselle kerjäläiselle, joka vaan kuppaa sitä? Mitä hän antaa minulle takaisin?
Jaa-a. Mä näin naisena en kovinkaan usein kiinnostu kenestäkään, mutta kun kiinnostun, se on aina molemmin puolista. Eikä mua koskaan yritäkään lähestyä mitkään epäkiinnostavat, creepyt tai muut hyypiöt.