Lue keskustelun säännöt.
Riittääkö sinulle, että seurustelukumppani on "ihan kiva" vai pitääkö olla syviä romanttisia tunteita?
31.08.2025 |
Mitä mieltä olette:
Jos tapaatte jonkun tosi kivan henkilön, joka on fiksu ja mukava ja " paperilla hyvä", siis käy töissä, ei tupakoi/ryyppää, hyvä taloudellinen tilanne jne, mutta et tunne vahvaa kemiaa tai romanttisia tunteita häntä kohtaan vaan pikemminkin kaverillisia fiiliksiä, niin riittääkö se sinulle parisuhteeseen?
Koska kyllähän vaikka ihan kadulla kävellessä ja Prismassa asioidessa näkee kaiken näköisiä ja oloisia pariskuntia, niin ihmettelen, että onko oikeasti mahdollista tai todennäköistä, että he tuntevat romanttisia tunteita toisiaan kohtaan? Tai vaikka jos katsoo Unelmahäitä, niin kyllä minä ainakin ihmettelen, että mitä he näkevät kumppanissaan?
Niin selitys saattaa olla se, että he ovat sellaisia ihmit, että heille riittää se, että kumppani tuntuu kaverilta ja he ovat täysin tyytyväisiä.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Siis moni nainenhan elää tuollaisessa parisuhteessa, vaikka ei ole miestä kohtaan mitään sen kummempia fiiliksiä. Nämä naiset eivät kuitenkaan halua erota, koska miehen tulot mahdollistavat keskiluokkaisen elämän. Eräs tuttava jokunen vuosi sitten mietti tosissaan eroa miehestään, koska kärsi väljähtäneessä ja viileässä suhteessa. No, teki sitten laskelmia. Tajusi joutuvansa muuttamaan pienten lasten kanssa kaupungin vuokrataloon ja autostakin olisi pitänyt luopua. Hän päätti jäädä huonoon liittoon.
Suomalaisen naisen itsenäisyys on myytti. Useampi heteronainen on riippuvainen miehestä.
Ihan samoista syistä moni mies ei halua erota. Kahden ihmisen tuloilla on mahdollisuus parempaan elintasoon kuin yhden ihmisen tuloilla. Eron jälkeen tulee kovana pettymyksenä monelle se elintason lasku.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustella voi ihan kivan kumppanin kanssa, seurusteluhan on ihan eri asia kuin avo-/avioliitto. Eikä seurustelun tarvii edes johtaa mihinkään sen kummenpaan.
Kummallista vääntämistä kun aloituksen otsakkeessa puhutaan vain seurustelusta. Tosin aloittaja itsekään ei pysynyt aiheessa vaan puhuu jopa ulnelmahäistä.
Totta, eihän seurustelu ole mitään sitoutumista vielä.
Toisaalta, miksi edes tapailla, jos näkee heti, että ei tästä voi kehittyä mitään vakavampaa. Tottakai tunteet voivat kehittyä ajan kanssa, mutta en ainakaan itse omalla kohdallani usko, että rakkautta voisi kehittyä ihmistä kohtaan, joka on alusta asti täysin puoleensavetämätön.
Ja puoleensavetävyydellä en tarkoita pelkkää ulkonäköä, vaan enemmänkin juuri persoonaa ja kemiaa.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis moni nainenhan elää tuollaisessa parisuhteessa, vaikka ei ole miestä kohtaan mitään sen kummempia fiiliksiä. Nämä naiset eivät kuitenkaan halua erota, koska miehen tulot mahdollistavat keskiluokkaisen elämän. Eräs tuttava jokunen vuosi sitten mietti tosissaan eroa miehestään, koska kärsi väljähtäneessä ja viileässä suhteessa. No, teki sitten laskelmia. Tajusi joutuvansa muuttamaan pienten lasten kanssa kaupungin vuokrataloon ja autostakin olisi pitänyt luopua. Hän päätti jäädä huonoon liittoon.
Suomalaisen naisen itsenäisyys on myytti. Useampi heteronainen on riippuvainen miehestä.
Ihan samoista syistä moni mies ei halua erota. Kahden ihmisen tuloilla on mahdollisuus parempaan elintasoon kuin yhden ihmisen tuloilla. Eron jälkeen tulee kovana pettymyksenä monelle se elintason lasku.
Näinhän se on. Avioero on ihan tutkitustikin pikatie köyhyyteen.
Ei riittäisi parisuhteeseen. Mä ahdistun tuollaisessa tilanteessa ja haluan pois siitä. En pysty olemaan ihmisen kanssa, jos hän ei oikeasti kunnolla kiinnosta mua.
Vierailija kirjoitti:
Siis moni nainenhan elää tuollaisessa parisuhteessa, vaikka ei ole miestä kohtaan mitään sen kummempia fiiliksiä. Nämä naiset eivät kuitenkaan halua erota, koska miehen tulot mahdollistavat keskiluokkaisen elämän. Eräs tuttava jokunen vuosi sitten mietti tosissaan eroa miehestään, koska kärsi väljähtäneessä ja viileässä suhteessa. No, teki sitten laskelmia. Tajusi joutuvansa muuttamaan pienten lasten kanssa kaupungin vuokrataloon ja autostakin olisi pitänyt luopua. Hän päätti jäädä huonoon liittoon.
Suomalaisen naisen itsenäisyys on myytti. Useampi heteronainen on riippuvainen miehestä.
Mä ainakin mielummin erosin ja muutin lapsen kanssa vuokra-asuntoon kuin elin suhteessa miehen kanssa jota en rakastanut. Mä en pysty olemaan parisuhteessa, jos ei ole tunteita toista kohtaan. Mä ahdistuisin hengiltä, jos pitäisi elää noin.
Nyt asun yksin omakotitalossa ja itse maksan kaiken. En ole riippuvainen miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole "romanttisia" tunteita ei ole kyse seurustelusta vaan kaveerauksesta.
Romanttisia tunteita toista kohtaan voi ihan luoda esim. puhumalla kivasti, halaamalla, pitämällä kädestä, ja vaikka hinkuttamalla niitä sukuelimiä. Ei tarvitse tuntea mitään ylimaailmallista vetovoimaa toista kohtaan etukäteen tai pelkän ulkoisen olemuksen perusteella. Niille joille riittää se, voivat rauhassa masturboida pornolle, he eivät tarvitse fyysistä ihmistä kenen kanssa hinkutella
Riittäisikö tämä itselle? Ylipäätään lisääntyminen on kovin hölmö harrastus ihan vaan sen itsensä vuoksi, joten arvioin pariutumista sen perusteella, millaisen elämän lapsi saa ja onko wörttiä. Lapsen tekemiseen liittyy aina jokin keskeneräisyyden kokemus omasta elämästä, johon en oikein samaistu. Että haluaa jatkaa elämää vielä kuolemansa jälkeen, ja haluaa tuottaa lisää elämiä, aivan kuin tämä yksi ei riittäisi. Se on jotenkin häiriintynyttä. Niin parisuhdekumppanin pitäisi ensinnäkin vakuuttaa minut siitä, että on kannattavaa joko lisääntyä tai hinkutella muuten vaan, tai sitten sitoutua elämään kanssani selibaatissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ryhtyisin parisuhteeseen, jos ei oikeasti kiinnosta? Siis, kai se on sinänsä OK kunhan tekee myös toiselle osapuolelle selväksi ettei niitä tunteita ole. Mutta joka tapauksessa siihen tarvitaan jokin syy. En yhtäkkiä keksi, mikä syy siihen voisi omalla kohdallani olla.
Välillä kyllä ihmettelen. Kun tuntee vaikka tosi mukavan miehen, joka on naimisissa ikävänluonteisen naisen kanssa, joka ei ole edes hyvännäköinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis moni nainenhan elää tuollaisessa parisuhteessa, vaikka ei ole miestä kohtaan mitään sen kummempia fiiliksiä. Nämä naiset eivät kuitenkaan halua erota, koska miehen tulot mahdollistavat keskiluokkaisen elämän. Eräs tuttava jokunen vuosi sitten mietti tosissaan eroa miehestään, koska kärsi väljähtäneessä ja viileässä suhteessa. No, teki sitten laskelmia. Tajusi joutuvansa muuttamaan pienten lasten kanssa kaupungin vuokrataloon ja autostakin olisi pitänyt luopua. Hän päätti jäädä huonoon liittoon.
Mun naisserkulla on juuri tuollainen tilanne. Hän on itse sanonut, ettei heidän avioliitossaan ole enää rakkautta ollut vuosiin.
Romanttinen rakkaus on eläinvaistotoimintaa ja ihmisen biologia on ohjelmoitu niin, että rakkaus on korkeimmillaan suhteen alkumetreillä ja sen jälkeen äidin ja poikasen välillä. Mies jää tuossa vähän sivuun muutenkin, todennäköisesti jahtaamaan niitä uusia ensipanoja.
Avioliitossa on kyse muusta kuin romanttisesta rakkaudesta. Tosin, jos ei ole vielä langennut siihen ansaan, niin ei välttämättä kannatakaan, sillä se voi estää ja hidastaa henkistä kehitystä merkittävästi. Ellei satu saamaan täyttä timanttia puolisokseen.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustella voi ihan kivan kumppanin kanssa, seurusteluhan on ihan eri asia kuin avo-/avioliitto. Eikä seurustelun tarvii edes johtaa mihinkään sen kummenpaan.
Kummallista vääntämistä kun aloituksen otsakkeessa puhutaan vain seurustelusta. Tosin aloittaja itsekään ei pysynyt aiheessa vaan puhuu jopa ulnelmahäistä.
Totta, eihän seurustelu ole mitään sitoutumista vielä.
Toisaalta, miksi edes tapailla, jos näkee heti, että ei tästä voi kehittyä mitään vakavampaa. Tottakai tunteet voivat kehittyä ajan kanssa, mutta en ainakaan itse omalla kohdallani usko, että rakkautta voisi kehittyä ihmistä kohtaan, joka on alusta asti täysin puoleensavetämätön.
Ja puoleensavetävyydellä en tarkoita pelkkää ulkonäköä, vaan enemmänkin juuri persoonaa ja kemiaa.
Mitä tarkoitat sitoutumisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole "romanttisia" tunteita ei ole kyse seurustelusta vaan kaveerauksesta.
Eikö? Vaikka olisi nimenomaan sovittu että seurustellaan?
Vierailija kirjoitti:
Romanttisia tunteita toista kohtaan voi ihan luoda esim. puhumalla kivasti, halaamalla, pitämällä kädestä, ja vaikka hinkuttamalla niitä sukuelimiä. Ei tarvitse tuntea mitään ylimaailmallista vetovoimaa toista kohtaan etukäteen tai pelkän ulkoisen olemuksen perusteella. Niille joille riittää se, voivat rauhassa masturboida pornolle, he eivät tarvitse fyysistä ihmistä kenen kanssa hinkutella
Riittäisikö tämä itselle? Ylipäätään lisääntyminen on kovin hölmö harrastus ihan vaan sen itsensä vuoksi, joten arvioin pariutumista sen perusteella, millaisen elämän lapsi saa ja onko wörttiä. Lapsen tekemiseen liittyy aina jokin keskeneräisyyden kokemus omasta elämästä, johon en oikein samaistu. Että haluaa jatkaa elämää vielä kuolemansa jälkeen, ja haluaa tuottaa lisää elämiä, aivan kuin tämä yksi ei riittäisi. Se on jotenkin häiriintynyttä. Niin parisuhdekumppanin pitäisi ensinnäkin vakuuttaa minut siitä, että on kannattavaa jo
No ehkä se sinulla toimii noin, mutta ei kyllä kaikilla. Etenkin naisilla fyysinen kosketus ihmiseen, joka ei romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnosta voi tuntua ällöttävältä ja jopa ahdistavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä parisuhteeseen. Muutenhan sitä voisi olla kenen tahansa tutun kanssa.
Mutta noi prismaspekulaatiot voit jättää suosiolla tekemättä. Silkkaa ajanhukkaa miettiä muiden suhteita.
Just näin! On niitä tietenkin sellaisia, jotka ei osaa olla yhtään yksin ja ovat valmiita paremman puutteessa ryhtymään suhteeseen kenen tahansa "ihsn kivan" kanssa, mutta mitään todellista, onnellista ja kestävää parisuhdetta ei synny, jos ne todelliset tunteet puuttuu.
Tuntemattomien, jossain Prismassa vastasnkävelwvien ihmisten suhteilla on todellakin turha spekuloida. Kaikki ei aina näy ulospäin, eikä ihmisten yhteensopivuus selity pelkästään ulkoisella olemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Seurustella voi ihan kivan kumppanin kanssa, seurusteluhan on ihan eri asia kuin avo-/avioliitto. Eikä seurustelun tarvii edes johtaa mihinkään sen kummenpaan.
Kummallista vääntämistä kun aloituksen otsakkeessa puhutaan vain seurustelusta. Tosin aloittaja itsekään ei pysynyt aiheessa vaan puhuu jopa ulnelmahäistä.
Avoliittohan on sitä, että asutaan yhdessä seurustelukumppanin kanssa. Avioliitto taas on juridinen sopimus ja sellainen voidaan solmia ilman aikomustakaan aloittaa parisuhdetta.
En kerrassaan ymmärrä, että miten hitossa muka niin moni ihminen tuntuu löytävän sen suorastaan jalat alta vievän kumppanin ja vielä pitkän ajan jälkeenkin hän on se täydellisin. Minusta tuntuu, että on helpompi saada loton päävoitto, kuin että se vahva rakastumisen tunne osuu molemmin puolin kohdalleen. Yleensä se aina jää toiselta puuttumaan ja sitten sinua lähestyy ne henkilöt, joista tuntee jo ensi sekunneilla, että tämä ei kolahda rakastumismielessä.
Näin ainakin miehenä koen.
Ihan yhtä tyhjän kanssa sellainen parisuhteen irvikuva jossa ei edes paneta.
Ei riitä, tunne on ehdoton. Kaikki muu on ajanhukkaa.
Olen ihan tyytyväinen yksinoloon enkä ole koskaan asentanut mitään näistä sovelluksista, koska massadeittailu ei kiinnosta pätkääkään eikä tavallaan ole mitään tarvetta. En ottaisi ihan kivaa vain siksi, että olisi suhde. Jos suhteeseen menen, haluan että se ihminen on sellainen, josta hullaantua.
Olen tapaillut kivoja miehiä, joskus pidempään ja joskus lyhyemmän ajan. Toivoen että isompi kipinä löytyisi, koska oikeasti ollut mukavia ja minulla on ollut mukavaa. Nämä ovat aina päättyneet joko minun tai toisen osapuolen aloitteesta, hyvissä merkeissä.
Seurustelusuhteisiin kuitenkin on päätynyt vain ne joiden kanssa on ollut kipinää alusta asti.