Oma poika on ainoa mies, jota nainen rakastaa
Ehdoitta, täysin sellaisena kuin poika on. Iällä ei ole väliä, se rakkaus ei ikinä, ikinä kuole.
Kommentit (101)
Bullshit.
Mulla ei ole poikaa, ja rakastan täysin ehdoitta esim. pikkuveljiäni, isääni ja isoisääni.
Yhtä pikkuveljeä kohtaan koen oikein erityistä läheisyyttä, ja muitakin rakastan kaikesta sydämestäni!
Ja huom: se, että rakastaa jotain ihmistä on eri asia kuin se, että aina pitäisi siitä ihmisestä tai sen käytöksestä. Tämä pätee läheisiin suhteisiin niin naisten kuin miestenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että rakkaus kestää jos poika syyllistyy lapsen seksuaaliseen hyväksikäytöön, raiskaukseen, äitiin tai äidin läheiseen kohdistuneeseen rikokseen?
Tämä ajatus on joskus käynyt mielessä. Mitkä olisivat tunteet?
Itselläni on kaksi täysin kunnollista poikaa, joten hypoteettista kohdallani. On joskus tullut mieleen, kun lukee mitä vastenmielisimmistä rikoksista. Syyllisyys olisi ainakin läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä nyt ole itsestään selvää. Kuten myös tyttäriään. Kaikkia lapsiaan.
Lapsilla pitäis olla yhtä ehdoton myös isänrakkaus.
Hyvä että vihdoin myönnätte. Olen tänne usein kirjoittanut että nainen ei rakasta miestä aidosti (parisuhteessa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä nyt ole itsestään selvää. Kuten myös tyttäriään. Kaikkia lapsiaan.
Lapsilla pitäis olla yhtä ehdoton myös isänrakkaus.
Hyvä että vihdoin myönnätte. Olen tänne usein kirjoittanut että nainen ei rakasta miestä aidosti (parisuhteessa).
Ehkä SINÄ et ole ollut rakkauden arvoinen. Normaalissa parisuhteessa molemmat rakastavat tosiiaan.
Kyllä minä ainakin rakastan omaa miestäni. yli 40v oltu yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Äiti (normaali) antaa henkensä silmää räpäyttämättä lapsensa (iällä ei väliä) puolesta.
Tuo on vain synkkä klisee. Ei kukaan voi kuolla toisen puolesta. Ketään ei voi edes äiti pelastaa henkeään antamalla. Munuaisen voi kyllä luovuttaa, se saattaa hyvinkin pelastaa.
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Se rakkaus on puhtainta mitä maan päältä löytää, äidinrakkaus.
Monen äidin rakkaus ei ole ollenkaan ehdotonta. 😌
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan totta. En rakasta ketään muuta ihmistä kuin mun poikaa.
Mitä tapahtuukaan silloin, kun poikasi rakastaakin jotain muuta kuin sinua?
Ei lapsella ole velvollisuutta rakastaa vanhempiaan, sitä ei pidä edes edellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä nyt ole itsestään selvää. Kuten myös tyttäriään. Kaikkia lapsiaan.
Lapsilla pitäis olla yhtä ehdoton myös isänrakkaus.
Hyvä että vihdoin myönnätte. Olen tänne usein kirjoittanut että nainen ei rakasta miestä aidosti (parisuhteessa).
Rakkaus lapseen on ihan eri asia ja erilaista mitä rakkaus puolisoon.
Väärin, ei nainen välttämättä rakasta esim. R aiskauslasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että rakkaus kestää jos poika syyllistyy lapsen seksuaaliseen hyväksikäytöön, raiskaukseen, äitiin tai äidin läheiseen kohdistuneeseen rikokseen?
Tämä ajatus on joskus käynyt mielessä. Mitkä olisivat tunteet?
Itselläni on kaksi täysin kunnollista poikaa, joten hypoteettista kohdallani. On joskus tullut mieleen, kun lukee mitä vastenmielisimmistä rikoksista. Syyllisyys olisi ainakin läsnä.
Tiedän useampia r aiskareita ja he ovat mammanpoikia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan totta. En rakasta ketään muuta ihmistä kuin mun poikaa.
Mitä tapahtuukaan silloin, kun poikasi rakastaakin jotain muuta kuin sinua?
Ei mitään. Äidin rakkaus on luopumista. Se on sitä puhtainta muotoa, joka ei vaadi omakseen, ei vertaile, päästää irti. Mutta antaa kaiken pyytämättä mitään vastalahjaksi.
eri
No eikä ole. Jos olisi niin yhtäkään anoppia ei vihattaisi. Mutta onko näin? Eipä taida olla :D
Kenen äiti se anoppi on, kuka häntä vihaa? Ketä hän rakastaa?
Toisaalta, en allekirjoita väitettä, että äiti aina rakastaisi lastaan. Oman äitini kohdalla tuon sain kokea ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä nyt ole itsestään selvää. Kuten myös tyttäriään. Kaikkia lapsiaan.
Lapsilla pitäis olla yhtä ehdoton myös isänrakkaus.
Hyvä että vihdoin myönnätte. Olen tänne usein kirjoittanut että nainen ei rakasta miestä aidosti (parisuhteessa).
Et varmaan osaa edes määritellä mitä on aito rakkaus. Lisäksi miehen suhde tämän seksuaalisesti hyväksikäyttämäänsä naiseen on erilainen kuin vaikkapa äitiinsä. Ala r aiskaamaan äitiäsi ja katso kauanko hän sinua "rakastaa". Naurettavaa edes vaatia, että nainen jota r aiskaat toistuvasti, rakastaisi sinua.
Aplla jotain oidipaaliongelmaa näköjään.
Lieneekö sitten vinksahtanut äitiään nussiva poika vai poikaansa naiva äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En rakasta poikaani. Se on 50% paskaperimää ja lähes 100% paskaa kasvatusta :D
Ihan pakko kysyä, ihan itsekö kasvatit?
No en tietenkään, silloin se olisi 100% hyvää kasvatusta. Mutta en ole erityisen innokas kasvattamaan r aiskauslasta.
Lapsenko vika sun rai skaus oli? Olisit tehnyt abortin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa äideistä luulee rakastavansa lapsiaan enemmän kuin isät.
Mutta jostain kumman syystä ne aikuisetkin lapset kokevat juuri äidin läheisimpänä ja sinä ihmisenä joka viimeiseksi hylkää.
Järisyttääkö tieto, että eräs äiti kielsi tytärtään tulemasta kuolinvuoteensa äärelle. Oli kyllä hylännyt lapsensa jo aiemmin, mutta vielä viimeisillä hetkillään piti kaunansa, ei antanut tilaisuutta anteeksipyyntöön, ei anteeksiantoon. Eli sä puhut soppaa. Ei äitiys aina tee ihmisestä hyvää, lempeää, rakastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan totta. En rakasta ketään muuta ihmistä kuin mun poikaa.
Mitä tapahtuukaan silloin, kun poikasi rakastaakin jotain muuta kuin sinua?
Olen onnellinen hänen puolestaan. Sitä on oikea rakkaus. Ei omistavaa, vaan aidosti iloitsevaa toisen kokeman hyvän puolesta.
Toimii niin kauan kun äidinkin mielestä pojan rakkauden kohde on "pojan arvoinen", auta armias, jos näin ei ole 🤯
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa äideistä luulee rakastavansa lapsiaan enemmän kuin isät.
Mutta jostain kumman syystä ne aikuisetkin lapset kokevat juuri äidin läheisimpänä ja sinä ihmisenä joka viimeiseksi hylkää.
Niinkö? Ei kannata yleistää, eihän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan totta. En rakasta ketään muuta ihmistä kuin mun poikaa.
Mitä tapahtuukaan silloin, kun poikasi rakastaakin jotain muuta kuin sinua?
Ei lapsella ole velvollisuutta rakastaa vanhempiaan, sitä ei pidä edes edellyttää.
Silti on vanhempia, jotka jostain syystä ajattelevat, että heidän lapsensa rakastavat eniten juuri tätä vanhempaa. Usein se on äiti, joka syyllistyy tähän 💖
Olen onnellinen hänen puolestaan. Sitä on oikea rakkaus. Ei omistavaa, vaan aidosti iloitsevaa toisen kokeman hyvän puolesta.