Minkä ikäinen lapsi on ok pitää päiväkodissa kun vauva syntyy?

..mutta silti en ole isompaa lasta päiväkotiin vienyt, vaan nimenomaan otin pois kun jäin töistä kotiin kun pienempi syntyi. Mielestäni päiväkoti on töissä olevien lapsia varten. Kerhot on virikkeenä ihan eri asia kuin päiväkoti.

Eiköhän kaikki tiedä mitä sieltä on tulossa kun toista lasta ovat tekemässä ja kannattaisi varmaan siinä vaiheessa miettiä jaksaako vai ei... En siis todella voi ymmärtää että lapset laitetaan päiväkotiin kun ollaan itse kotona.

Koko 8 kuukauden ajan hän ikävöi kavereitaan ja jokaikinen päivä kaipasi päiväkotiin. Tilannetta ei auttanut kerho 3 x viikossa 3 h kerrallaan. Aina leikit ja touhut jäivät ikävästi kesken. Leikkipuistot ammotti tyhjyyttään tai sitten siellä oli n. 2-vuotiaita taaperoita äiteineen. Eï seuraa siis meidän lapselle. Lähinaapurustossa ei ole myöskään saman ikäisiä lapsia.



Ja kyllä äiti on aikamoisen kiinni pienessä vauvassa. Rehellisesti minun voimavarani ja aika ei riittänyt tarpeeksi energiselle ja touhukkaalle pojallemme.



Elokuussa poika aloitti lähipäiväkodissa (kyllä 5 x viikossa ja 6,5 tuntia kerrallaan). Arvatkaa vaan nauttiiko poika ja meneekö joka aamu innoissaan hoitoon.



Nämä asiat ei todellakaan ole niin mustavalkoisia. On todellista mielen köyhyyttä ajatella tässäkin asiassa omasta vinkkelistä. Tilanteita löytyy joka lähtöön. Meidän ratkaisu on tehty poikamme parhaaksi. Enkä todellakaan mieti, mitä muut ajattelee.

Muunlaiselle hoidolla en näe oikein tarvetta.

ja nämä arvostelijat vois ottaa huomioon että ihmisillä ei kaikilla välttämättä ole asia niin hyvin kuin hänellä.

esim. itse olen kahden pienen yh,mies lähti kun toista odotin eikä ole yhteyttä ottanut. eli täysin yksin lasten kanssa aika heikolla tukiverkolla.

niin en huonoa omaatuntoa tunne siitä että 3vuotiaani on 4-5pv hoidossa viikossa noin 6h/pvä ja itse vauvan kans kotona. lapsi viihtyy hoidossa ja tiedän että tuskin jaksaisin ilman tuota apua mikä on hoitopaikasta.

että senkus kivitätte sitten.. :/

ja nyt vauvan synnyttyä kotona. Muutimme samaan hiljattain uudelle paikkakunnalle, ja en hakenut lasta sen vuoksi päiväkotiin, enkä muutenkaan oikein kannata sitä, että itse olen kotona ja esikoinen hoidossa. Jos olisimme pysyneet entisellä paikkakunnalla, olisin varmaan pitänyt tytön parina päivänä päiväkodissa hoitopaikan säilymisen vuoksi.



Tyttö ei ole ollenkaan kaivannut päiväkotiin, vaikka kuvittelin että haluaisi sinne. Ehkä johtuu myös siitä, että vanha päiväkoti ei ole näkyvissä ja kaikki on muutenkin uutta, päiväkoti on vain unohtunut. Hän käy kerhossa 2 kertaa viikossa, ihan kivasti se hänelle on riittänyt, äiti tosin kaipaisi hiukan enemmänkin tuota rauhallista aikaa...



Onneksi vauvamme on erittäin helppo ja hyväntuulinen, muuten voisi olla huomattavasti vaikeampaa. Tyttö on melko vaatelias ja mustasukkaisuuskin painaa hiukan päälle, joten en sinänsä ihmettele, että jotkut väsyvät esikoisen ja mahdollisesti itkuisen vauvan kanssa. Onhan tämä täyttä pyöritystä välillä, ei kerkeä edes ajattelemaan omia ajatuksia (paitsi nyt on harvinainen hetki kun molemmat nukkuvat!).

Itse pidin 4-vuotiaan esikoisemme aluksi hoidossa (siis oli ollut siellä jo 2 vuotta työssäoloni ajan) kun kuopus syntyi. Tarkoitus oli pitää hieman pidempään, mutta sitten kun vauva oli 4kk, niin alkoi tuntumaan siltä, että haluan esikoisenkin kotiin, kun vielä sai heti kerhopaikankin. Ja nyt esikoinen käy kerhossa 3krt/viikossa ja se on ihan riittävä määrä meidän touhukkaalle ja sosiaaliselle lapsellemme (lisäksi on tanssi ja uintiharrastusta iltaisin). Tuona kerhoaikana käydään kuopuksen kanssa kaupassa, siivotaan kotona tai sitten ulkoillaan, joskus kyläillään naapurissa jossa samanikäinen vauva.



Eikä ole meilläkään sen kummempaa tukiverkostoa ympärillä ja mies tekee yli 12 tuntisia työpäiviä ja pitää kuukaudessa noin 3 vapaapäivää. Olen vain tottunut tekemään kaikki asiat näiden kullanmurujen kanssa ja hyvin jaksetaan, kunhan ei yritä liikaa hoitaa asioita saman päivän aikana. Eli mennään lasten (ja äidin jaksamisen) ehdoilla.



Suosittelen tuota kotihoitoa kun vauva syntyy esikoisellekin, sitten kun äiti on toipunut pahimmasta väsymyksestä synnytyksen jälkeen.



Nim. äiti, joka luuli pitävänsä esikoisen hoidossa koko äitiysloman- ja hoitovapaan ajan, mutta mieli muuttui:)

Olin lyhyitä taukoja lukuunottamatta 8 vuotta kotiäitinä. Mieleeni ei juolahtanut, että olisin vienyt isommat (3 lasta) hoitoon ja jäänyt itse kotiin ja vielä maksanut siitä. Sekä vienyt kenties paikan joltain sitä tarvitsevalta. Vältimme ehkä myös muutamat nuhat ja vatsataudit. Kavereita voi pyytää kotiinkin jos kerhotoimintaa ei ole. Puistoissa tapaa parhaimmillaan myös muita aikuisia ja voi vaihtaa ajatuksia kun lapset leikkivät. Päivän lehdessä oli artikkeli, että lapsuuden stressitön elämä on paras suoja aikuisuuden stressinsietoa ajatellen. Joillekin supervilkkaille lapsille osa-aika tarhasta saattaa olla hyötyä, samoin jos hyvän hoitopaikan saaminen on kiven alla. Tuskin nuo englannin ym. maiden lapset ovat sen onnellisempia kun lapsuus päättyy kolme vuotiaana koulun aloitukseen kuin suomalaislapset jotka saavat parhaimmillaan olla kotona (ja pärjäävät koulumenestyksessä kansainvälisissä tutkimuksissa loistavasti). Perheiden tilanteet ovat erilaisia, mutta pääsääntöisesti en näe mitään mieltä siinä, että äiti on kotona ja lapsi tarhassa. Kuka voisi olla lapselle parempi hoitaja kuin oma vanhempi?

Meidän lapsilla on ikäeroa melkein 6vuotta (ei omasta vapaasta tahdosta, kärsimme sekundäärisestä lapsettomuudesta).



PÄIVÄKODIN HENKILÖKUNTA SUOSITTELI, että älkää ottako lasta päivähoidosta pois. Liian suuri muutos lapselle: jäädä kotiin ilman kavereita ja vauvan syntymä perheeseen. (asuttiin vielä silloin sillein, että naapurustossa ei ollut esikoiselle leikkikavereita)



Lisäksi lapsemme pystyi näin luonnollisesti jatkamaan saman päiväkodin yhteydessä olevassa eskarissa kesän jälkeen.



Teimme näin:



Kun vauva syntyi, esikoinen oli 3 päivää viikossa päiväkodissa n.8.00-15.00.

Koko kesän (10viikkoa) esikoinen oli kotona "kesälomalla" äidin ja vauvan kanssa.

Syksyllä aloitti tutussa päiväkodin eskarissa.



Tämä järjestelmä toimi aivan loistavasti. Kaikki olivat tyytyväisiä.

.

viitsitkö sinä kaikessa viisaudessasi nyt meitä tyhmiä valistaa että mistä sen tietää valmiiksi jaksaako vai ei??

tai mistä sen tietää etukäteen lähteekö mies kävelemään??

Tai ylipäänsä mistä mittän asiaa voisi tietää etukäteen mitä tässä elämässä käy..??

T:se 2:n yh jonka isompi lapsi hoidossa

siis äskeinen viestini oli tarkoitettu tälle ihmiselle joka sanoi



"älä tee lapsia jos et jaksa niiden kanssa"

etkä ala heti keuhkoomaan, ku joku viestiis vastaa omanmielipiteen!!!!!!

Ei se ole mikään sairaus, et siitä pitäs ruikuttaa! Mut saatpaha lapses ilmaseen hoitoon...

Ei ole pakollista kylläkään. Alle kouluikäiselle lapsella kuin lapselle riittää harrastukset, kavereiden tapaaminen, leikkipuistokäynnit jne.

Miksi tehdä lapsia, jos ei niitä pysty itse kotona ollessaan hoitamaan. Enpä usko että isompi tykkää siitä että pieni "saa" jäädä kotiin ja isompana "joutuu" hoitoon.

on just tää, että äidit vie lapsen/lapset hoitoon kun on itse kotona.

Ymmärrään asia, jos asutaan niin ettei ole KETÄÄN tuttuja, lapsia lähistöllä, ei kerhoja, eikä puistoja ja lapsi selvästi kaipaa leikkiseuraa. Silloin mun mielestä yli 4-vuotias voi käydä pari kertaa viikossa leikkimässä muutaman tunnin päiväkodissa, JOS KERHOJA EI OLE.

Lapsen on opittava viihtymään ja leikkimään myös yksin, aina ei voi olla seuraa ja virikkeitä.

Joku kirjoitti että on vain seurakunnan kerho, eivätkä he kuulu kirkkoon. Kyllä seurakunnan kerhoihin voi mennä vaikkei kirkkoon kuuluisikaan.. Näin ainakin meidän kaupungissa.



Olen ehkä vielä itsekäskin, mutta mua harmittais vietävästi äitinä jos mun lapsi haluis ennemmin olla päiväkodissa koko päivän kuin mun kanssa kotona.

Kyllä lapsen paikka on kotona, varsinkin jos äiti on uuden vauvan kanssa siellä!

isot erot verrattuna päiväkoteihin. Ainakin meidän kylän tädit ovat niin happamia ja ilottomia, etten veisi maksustakaan heitä srk kerhoon 1krt viikossa. Mielummin kunnalliseen, jossa ihanat hoitotädit.



Mulle on ainakin väliä kuka lapseni kanssa leikkii ja on sillä välin, kun en itse hänestä huolehdi.

Terkuin rakkaan "virikelapsen" äiti :DD

Täytyy sanoa, että on mammojen kateus ja oman "täydellisyyden" tunne taas huipussaan.Terkuin rakkaan "virikelapsen" äiti :DD

Tähän ketjuun kirjoittelee selvästi enimmäkseen tosipimeet natsiäidit, jotka on mielestään kykeneviä päättämään, mikä toisille on tarpeen ja sopivaa ja mikä ei. Hankkikaa oikea elämä ja lakatkaa kyttäämästä ja moralisoimasta!