Miksi kaipaan ihmistä joka loukkasi aika pahasti?

Oliko hän 100% paha? Jos hänessä oli jotain hyvääkin ja sulla hänen kanssaan hyviä hetkiä, toki sitä puolta voi kaivata. Ei tarkoita, että silti pitäisi olla enää missään tekemisissä, jos ei hän osaa olla sua loukkaamatta tai kerrankin loukkasi liian pahasti. Mutta kaipauskin on inhimillistä. Elämä harvoin on mustavalkoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsopa peiliin. Sinun on selkeästi vaikea myöntää itsellesi tehneesi myös virheitä ja näet huonoja puolia vain muissa ihmisissä. Itse loukkasit vähintään yhtä pahasti. Kasva aikuiseksi. 

Mistäpä sinä tiedät? Suurin osa meistä ymmärtää mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei. Kuinka kohdellaan toista oikein ja kuinka väärin. Hän toimi toisin.

Miksi hän olisi halunnut kohdella sinua epäoikeudenmukaisesti ja väärin? Eihän lähtökohtaisesti kukaan halua kohdella toista väärin. Jotainhan siellä taustalla on.

Kyllä jotkut tahtovat. On ilkeitä ihmisiä. On narsisteja. Sitten on myös sadisteja, totaalisen pahoja ihmisiä. Psykopaatteja. Eivät kaikki ole kivoja.

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella olevani se osapuoli, joka on loukannut. Taustalla "loukkaamiselle" on se, että sanoin suoraan toisen osapuolen käytöksen olevan tökeröä ja että pidin hänen selittelyä tökerölle käytökselleen naurettavana. 

En puhu sanoista. Ei hän ole ollut muuta kuin suora, ei loukkaava kuitenkaan verbaalisesti. Hänen tekonsa satutti, toimi vaikka tiesi miten käy. Hän ei ehkä ymmärtänyt miltä minusta tuntui ja miksi vaikka yritin selittää. Eikä se edes kiinnostanut häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsopa peiliin. Sinun on selkeästi vaikea myöntää itsellesi tehneesi myös virheitä ja näet huonoja puolia vain muissa ihmisissä. Itse loukkasit vähintään yhtä pahasti. Kasva aikuiseksi. 

Mistäpä sinä tiedät? Suurin osa meistä ymmärtää mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei. Kuinka kohdellaan toista oikein ja kuinka väärin. Hän toimi toisin.

Miksi hän olisi halunnut kohdella sinua epäoikeudenmukaisesti ja väärin? Eihän lähtökohtaisesti kukaan halua kohdella toista väärin. Jotainhan siellä taustalla on.

Kyllä jotkut tahtovat. On ilkeitä ihmisiä. On narsisteja. Sitten on myös sadisteja, totaalisen pahoja ihmisiä. Psykopaatteja. Eivät kaikki ole kivoja.

Miksi ap olisi ollut tekemisissä sadisti-psykopaatin kanssa? En oikein usko, että ap olisi ikinä hakeutunut sellaiseen seuraan.

Onkohan tuo traumaside kuitenkin liian helppo selitys? Olen uskotellut itselleni, että minäkin olen siitä kärsinyt koska ap:n tavoin olen kaivannut minua loukannutta ja hyväksikäyttänyttä ihmistä. Kuitenkin minulla on ollut ihan tavallinen lapsuus enkä ole taipuvainen kiinnittymään riistäviin tai muutenkaan huonosti käyttäytyviin ihmisiin.

Yksinkertaisesti vain jonkun kokee itselleen sopivaksi ja omaksi ihmiseksi, ja kun sellainen henkilö loukkaa, niin se sattuu. Eikä siitä välttämättä pääse yli niin, etteikö loppuelämänsä kaipaisi tätä henkilöä.

Voisiko olla, että hän ei ole lähtökohtaisesti pitänyt sinua kovin suuressa arvossa ja tuo oli viimeinen niitti karistaa sut pois seurastaan? Tietysti selkärankaa osoittaisi se, että asian ilmaisee nätisti mutta silti jämptisti. 

Oliko kyseessä Ex kumppani vai ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan siellä ollut sitä hyvää mitä kaipaat. Oliko mainitsemasi loukkaus kertaluonteinen juttu? Oliko se tarkoituksellinen vai tahaton? Vaikka varmasti olet sitä mieltä, että ei ole mahdollista, niin kysyn kuitenkin: Onko mahdollista, että tulkitsit loukkaukseksi jotain viattomammaksi tarkoitettua?

Pointtini on, että jos loukkaus olikin jokin yksittäinen tapaus, niin onhan valtaosa ollut sitä hyvää. Jolloin ei ole mikään ihme, että kaipaat sitä mitä oli kaikki muu, paitsi se yksittäinen juttu.

Pettynyt olen samaan ihmiseen nyt toistamiseen. Kolmatta kertaa en jää odottamaan.

Lystikästä. Minulle on yksi tyyppi suuttunut täysin turhasta nyt jo kolmeen kertaan. Ei suostu näkemään omaa epäreilua toimintaansa, ei suostu perustelemaan miksi toimi niin, pitäisi keskustella naamatusten, ettei mielipiteistä jää viestejä joihin voisi palata, syyttää minua kun jankkaan vanhoista asioista vaikka itse ei niitä halua selvittää. Kuitenkin kuulemma tykkää minusta ja haluaisi palauttaa välit. En ole itse jatkanut sitä täysin turhaa jauhamista, enkä jatka. 

Olen kaivannut uskotonta exääni vaikka se tuntuukin tyhmältä. Olen kaivannut vähän salaa itseltäni.

Minua auttaa järkeistäminen: kaipaan sitä kivaa puolta hänessä, en toistuvaa uskottomuutta mutta se on paketti, niitä ei voi erottaa toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan siellä ollut sitä hyvää mitä kaipaat. Oliko mainitsemasi loukkaus kertaluonteinen juttu? Oliko se tarkoituksellinen vai tahaton? Vaikka varmasti olet sitä mieltä, että ei ole mahdollista, niin kysyn kuitenkin: Onko mahdollista, että tulkitsit loukkaukseksi jotain viattomammaksi tarkoitettua?

Pointtini on, että jos loukkaus olikin jokin yksittäinen tapaus, niin onhan valtaosa ollut sitä hyvää. Jolloin ei ole mikään ihme, että kaipaat sitä mitä oli kaikki muu, paitsi se yksittäinen juttu.

Pettynyt olen samaan ihmiseen nyt toistamiseen. Kolmatta kertaa en jää odottamaan.

Lystikästä. Minulle on yksi tyyppi suuttunut täysin turhasta nyt jo kolmeen kertaan. Ei suostu näkemään omaa epäreilua toimintaansa, ei suostu perustelemaan miksi toimi niin, pitäisi keskustella naamatusten, ettei mieli

Minulla on täysin sama kokemus. Ja ap:stä tulee samat fibat. Puhuu omasta tulkinnastaan totuutena, jota hänen ei tarvitse perustella, sillä kaikkihan sen tietävät mikä on oikein ja mikä väärin.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että hän ei ole lähtökohtaisesti pitänyt sinua kovin suuressa arvossa ja tuo oli viimeinen niitti karistaa sut pois seurastaan? Tietysti selkärankaa osoittaisi se, että asian ilmaisee nätisti mutta silti jämptisti. 

Ei hän minua arvostanutkaan. Itse teko oli kai tarkoitukseton, mutta hänen tapansa toimia ja olla arvostamatta minua loukkasi. Jos hän olisi edes pyytänyt anteeksi, olisi se auttanut. 

Ei tästä ota mitään selvää. Sano se mitä tapahtui ja kuka kyseessä, exä vai ystävä vai työkaveri? Kannattaisi kertoa myös oma osuus. Ehkä sitten tähän osaisi ottaa kantaa oikein

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan siellä ollut sitä hyvää mitä kaipaat. Oliko mainitsemasi loukkaus kertaluonteinen juttu? Oliko se tarkoituksellinen vai tahaton? Vaikka varmasti olet sitä mieltä, että ei ole mahdollista, niin kysyn kuitenkin: Onko mahdollista, että tulkitsit loukkaukseksi jotain viattomammaksi tarkoitettua?

Pointtini on, että jos loukkaus olikin jokin yksittäinen tapaus, niin onhan valtaosa ollut sitä hyvää. Jolloin ei ole mikään ihme, että kaipaat sitä mitä oli kaikki muu, paitsi se yksittäinen juttu.

Pettynyt olen samaan ihmiseen nyt toistamiseen. Kolmatta kertaa en jää odottamaan.

Lystikästä. Minulle on yksi tyyppi suuttunut täysin turhasta nyt jo kolmeen kertaan. Ei suostu näkemään omaa epäreilua toimintaansa, ei suostu perustelemaan miksi toimi

 

Ehkä se toinen ei ymmärrä tunnepuolta. Aina vaatii järkiperusteisia perusteluita. Se ei toimi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että hän ei ole lähtökohtaisesti pitänyt sinua kovin suuressa arvossa ja tuo oli viimeinen niitti karistaa sut pois seurastaan? Tietysti selkärankaa osoittaisi se, että asian ilmaisee nätisti mutta silti jämptisti. 

Ei hän minua arvostanutkaan. Itse teko oli kai tarkoitukseton, mutta hänen tapansa toimia ja olla arvostamatta minua loukkasi. Jos hän olisi edes pyytänyt anteeksi, olisi se auttanut. 

No mikä se teko oli? Toiko hän kaupastaväärää ruokaa eikä pyytänyt edes anteeksi ?

Eikö tämä loukkaaja kylvänytkään sydämiä kaikkiin FB-päivityksiisi ja kuviisi kuten olis pitänyt? 

Sama mulla. Annoin anteeksi hänelle. Valitsi toisen naisen minun sijasta. Tiedä sit Oliko tunteet edes molemminpuolisia. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä loukkaaja kylvänytkään sydämiä kaikkiin FB-päivityksiisi ja kuviisi kuten olis pitänyt? 

Huomaatko ap miten aika moni tunnistaa sinussa uhriutujan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä loukkaaja kylvänytkään sydämiä kaikkiin FB-päivityksiisi ja kuviisi kuten olis pitänyt? 

Huomaatko ap miten aika moni tunnistaa sinussa uhriutujan.

Miten tuollaisen uhriutujan kanssa pääsisi rehelliseen keskusteluun? Vai onko se ollenkaan mahdollistakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että hän ei ole lähtökohtaisesti pitänyt sinua kovin suuressa arvossa ja tuo oli viimeinen niitti karistaa sut pois seurastaan? Tietysti selkärankaa osoittaisi se, että asian ilmaisee nätisti mutta silti jämptisti. 

Ei hän minua arvostanutkaan. Itse teko oli kai tarkoitukseton, mutta hänen tapansa toimia ja olla arvostamatta minua loukkasi. Jos hän olisi edes pyytänyt anteeksi, olisi se auttanut. 

No mikä se teko oli? Toiko hän kaupastaväärää ruokaa eikä pyytänyt edes anteeksi ?

Hänen tekonsa on rinnastettavissa esim. tällaiseen esimerkkiin: Henkilö epäilee, että toinen saattaa olla taloudellisesti epäluotettava tai velkaantunut mutta ei ole varma. Hän jatkaa yhteisten päätösten tekemistä ja sijoittaa suuria summia rahaa yhteisiin hankkeisiin ilman varotoimia. Myöhemmin paljastuu, että tuo toinen ei ollut luotettava, ja taloudellista vahinkoa syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Olen kaivannut uskotonta exääni vaikka se tuntuukin tyhmältä. Olen kaivannut vähän salaa itseltäni.

Minua auttaa järkeistäminen: kaipaan sitä kivaa puolta hänessä, en toistuvaa uskottomuutta mutta se on paketti, niitä ei voi erottaa toisistaan.

Roskiin tuollaiset.