Mihin Suomen kyläilykulttuuri loppui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsuudesta pakolliset sukulaiskyläilyt jolloin istuttiin pöydän ääressä hiljaa tylsistyneenä tuntikausia. Kaipa meistä sitten kasvoi aikuisia jotka ei jaksa enää vastaavia järjestää. Kuulumiset voi vaihtaa puhelimellakin. 

Sama. Lapset joutui pönöttämään ja kuuntelemaan aikuisten paasausta tunteja. Jos kylässä oli lapsia, se oli kivaa mutta muuten tylsää. 

Ei minulla ole tuollaista kokemusta 80-luvulta. Aina sain leikkiä omia leikkejäni tai osallistua kekusteluunkin. Ei ollut mitenkään tylsää.

Ei minustakaan, minä tykkäsin käydä kylässä vanhempien tai vain äidin kanssa.  Se oli kivaa vaihtelua pelkästään kotona olemiseen.  Jos oli lapsia, leikittiin yhdessä tai sitten katselin kuvalehtiä ja join kahvia ja juttelin mukana.  

Kaikki on kauhean negatiivisia nykyään.  Mites nykylapset, onko koskaan vanhempiensa kanssa missään kylässä?  Ai niin, nehän vahtaa kännykkää ja on ihan sama missä ne sen tekee.

Nythän tuntuu olevan jonkun sortin ongelma Puolustusvoimissa, kun inttiin tulee nuoria, jotka eivät koskaan ole olleet yötä poissa kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Siihen etteivät kaikki aidosti pitäneet kulttuurista. "Lapset hiljaa tai ulos keskenään" -kulttuuri ei välttämättä kasvata lapsista aikuisia jotka kaipaavat kyläilyä

Lapset todellakin haluavat ulos keskenään. Ei lapsia aikuisten jutut kiinnosta eivätkä he niitä ymmärräkään. Kyläilykulttuuri loppui sosiaalisen median suosion kasvun myötä. Lopputulos ei ole ollut hyvä.

Sukupolvi vaihtui. Vanhempi väki käy yhä kylässä toistensa luona ilman etukäteisilmoitusta.

Kotihäpeä... mulla ei oo voimvaroja nyt siivota, sohva on rikki ja huonekalut muutenkin kirppareilta ja sukulaisten vanhoja. Mua se ei haittaa, tykkään näin. Mutta ihmiset on niin pinnallisia nykyään.

Sitten on nämä ystävät, joita voisin kutsua, mutta kun he eivät lähde pois sitten ilman useampaa vihjailua. Niin en jaksa käskeä.

Lisäksi ei ole oikein mitään tarjottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Osaltaan nämä sometukset lopetti kyläilyt. Ihmisen sosiaalisten kontaktien tarve tulee tyydytettyä muutenkin. Mutta kyllähän ne kyläilyt loppui jo aikaisemmin. Itse olen 60-luvun lopulla ja maalla syntynyt, muistan kyllä kun lapsena käytiin sukulaisissa mutta itse en ole sellaista aikuisena harrastanut. Ei mennä sukulaisiin yöksi vaan otetaan hotelli muutaman sadan metrin päästä vaikka varsinkin vanhemmat sukulaiset kovasti kutsuvat yöksi. Enää ei viitsi edes soittaa kun tietää kuulumiset muutenkin.

Eli olet niitä "uudismielisiä" jotka lopettavat kaiken hyvän. Varmaan sitä samaa porukkaa joka itseään "uudismieliseksi" ja ajan hermoilla pysyväksi kuvitellen kysyy AI:lta kaikenlaista, ja sitten myhäillen laittaa sitä useimmiten virheitä sisältävää "tietoa" eteenpäin saatesanoilla "Kysyin AI:lta/tekoälyltä" ....

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvi vaihtui. Vanhempi väki käy yhä kylässä toistensa luona ilman etukäteisilmoitusta.

Jep, mutta osa nuoristakin kyläilee ja on normaalia lojua toisten nurkissa juttelemassa.

Joissain osissa Suomea saattaa milleniaalikaveri olla jo toisen kotona kahvikuppi kädessä odottamassa, kun toinen tulee töistä. Ja molemmilla lapsia. No toisaalta äidit ja isät onkin Suomessa usein sosiaalisempia kuin velat. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on hyvä että sellainen väkinäinen kyläily loppui. Sen sijaan toivoisin, että perheet ja tutut näkisi toisiaan esim. ravintoloissa arki-iltaisinkin.

Ei ihmisillä tuollaiseen touhuun tänä päivänä ole aikaa, saati monilla varaakaan.

Itse muistelen sitä aikaa kun oltiin mummolassa ja ovesta piipahti joku kahville. Yhdessä oltiin kaikki. Yksi pesi astiat ja lapset sitten kuivasi ne. Oli hyvää aikaa. Ihmiset tarvitsi toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvi vaihtui. Vanhempi väki käy yhä kylässä toistensa luona ilman etukäteisilmoitusta.

Jep, mutta osa nuoristakin kyläilee ja on normaalia lojua toisten nurkissa juttelemassa.

Joissain osissa Suomea saattaa milleniaalikaveri olla jo toisen kotona kahvikuppi kädessä odottamassa, kun toinen tulee töistä. Ja molemmilla lapsia. No toisaalta äidit ja isät onkin Suomessa usein sosiaalisempia kuin velat. 

Varmasti on normaalia kyläillä ja lojua toisten nurkissa, mutta epäilen etteivät he tule yllättäen vaan ilmoittavat tai sopivat tulostaan puhelimella. Olenko väärässä? Kuinka velat tai isät/äidit liittyvät tähän?

Omalta osaltani loppui Korona-aikaan lähes kaikki.  Käyn joskus kylässä ystäviltäni, yleensä nähdään jossain muualla. 

Turhat sukulaiskyläilyt lopetin aikuiseksi tultuani. En tykkää heistä,  eivätkä he minusta. En nähnyt miksi olisi pitänyt väkisin yrittää. Aikuisiällä en ole asunut edes siinä kaupungissa, jossa kasvoin. Tykkäsin kyllä lapsena käydä " kylätalolla" missä oli kivoja, ystävällisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvi vaihtui. Vanhempi väki käy yhä kylässä toistensa luona ilman etukäteisilmoitusta.

Jep, mutta osa nuoristakin kyläilee ja on normaalia lojua toisten nurkissa juttelemassa.

Joissain osissa Suomea saattaa milleniaalikaveri olla jo toisen kotona kahvikuppi kädessä odottamassa, kun toinen tulee töistä. Ja molemmilla lapsia. No toisaalta äidit ja isät onkin Suomessa usein sosiaalisempia kuin velat. 

Mistä kaverit ovat saaneet avaimen? Vai kuka oven avaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvi vaihtui. Vanhempi väki käy yhä kylässä toistensa luona ilman etukäteisilmoitusta.

Jep, mutta osa nuoristakin kyläilee ja on normaalia lojua toisten nurkissa juttelemassa.

Joissain osissa Suomea saattaa milleniaalikaveri olla jo toisen kotona kahvikuppi kädessä odottamassa, kun toinen tulee töistä. Ja molemmilla lapsia. No toisaalta äidit ja isät onkin Suomessa usein sosiaalisempia kuin velat. 

Mistä kaverit ovat saaneet avaimen? Vai kuka oven avaa?

Lapset tietysti, kun tulleet aikaisemmin kotiin. Tai puoliso, jos hän kotona. Vaikka on joillain kavereiden vara-avainkin, kun vara-avain on hyvä olla joillain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvi vaihtui. Vanhempi väki käy yhä kylässä toistensa luona ilman etukäteisilmoitusta.

Jep, mutta osa nuoristakin kyläilee ja on normaalia lojua toisten nurkissa juttelemassa.

Joissain osissa Suomea saattaa milleniaalikaveri olla jo toisen kotona kahvikuppi kädessä odottamassa, kun toinen tulee töistä. Ja molemmilla lapsia. No toisaalta äidit ja isät onkin Suomessa usein sosiaalisempia kuin velat. 

Varmasti on normaalia kyläillä ja lojua toisten nurkissa, mutta epäilen etteivät he tule yllättäen vaan ilmoittavat tai sopivat tulostaan puhelimella. Olenko väärässä? Kuinka velat tai isät/äidit liittyvät tähän?

Siten, että Suomessa ei juurikaan lisäännytä, koska suomalaiset eivät pidä lapsista.

Paitsi ne, jotka lisääntyvät - niistä monet pitää lapsista, ovat yhteisöllisempiä ja sosiaalisempia. Lapsista pitävät kulttuurit noin ylipäätään on sosiaalisempia kulttuureita, ja sama ilmiö näkyy myös Suomen sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsuudesta pakolliset sukulaiskyläilyt jolloin istuttiin pöydän ääressä hiljaa tylsistyneenä tuntikausia. Kaipa meistä sitten kasvoi aikuisia jotka ei jaksa enää vastaavia järjestää. Kuulumiset voi vaihtaa puhelimellakin. 

Sama. Lapset joutui pönöttämään ja kuuntelemaan aikuisten paasausta tunteja. Jos kylässä oli lapsia, se oli kivaa mutta muuten tylsää. 

Kuinka usein tätä tapahtui? Kerran viikossa vai kerran vuodessa?

Kyllä lasten tulisi oppia kestämään silloin tällöin vähän tylsyyttäkin.

Mitä jos aikuiset oppisi ottamaan lapset huomioon. Ei ole hyvä jos se tylsyys tulee huomioimattomuudesta

Minä en muista ikinä lapsuuden kyläilyjä tylsinä. En sukulaisten kanssa, enkä muidenkaan.

Ehkä meillä ei vain ollut tylsät piirit?