Mihin Suomen kyläilykulttuuri loppui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on hyvä että sellainen väkinäinen kyläily loppui. Sen sijaan toivoisin, että perheet ja tutut näkisi toisiaan esim. ravintoloissa arki-iltaisinkin.

Espanjassa olen aina ihaillut sitä miten kivalta just tuo sosiaalinen juttu heillä näyttää, kun ollaan porukalla kävelemässä tai ravintolassa arkisin ja viikonloppuisin. 

En ole edes puhunut ainoan veljeni kanssa isäni hautajaisten 2016 jälkeen. Ei olla edes somekavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on hyvä että sellainen väkinäinen kyläily loppui. Sen sijaan toivoisin, että perheet ja tutut näkisi toisiaan esim. ravintoloissa arki-iltaisinkin.

Kamala ajatus tapailla perheitä ja tuttuja ravintoloissa. Hoh hoijaa. Onneksi meillä kyläillään aika paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on hyvä että sellainen väkinäinen kyläily loppui. Sen sijaan toivoisin, että perheet ja tutut näkisi toisiaan esim. ravintoloissa arki-iltaisinkin.

Espanjassa olen aina ihaillut sitä miten kivalta just tuo sosiaalinen juttu heillä näyttää, kun ollaan porukalla kävelemässä tai ravintolassa arkisin ja viikonloppuisin. 

Tässä ei myöskään tule sellaista väkinäistä tarvetta kutsua toista osapuolta vastavierailulle, sen sijaan ravintolassa jokainen maksaa omat viulunsa ja sillä selvä.

meillä ei kyllä koskaan pahemmin kyläilty eikä me kyläilty missään

joskus käytiin reissussa toisella puolella suomea mutta se on ihan eri asia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia juttuja tähän kulttuuriin sisätyy? Kerro, minua kiinnostaa kulttuuri.... 

Voithan sinä aloittaja sitä kyläilyä harrastaa niin paljon kuin kyläilykohteet sietävät!

Ai kyläilykulttuuriin sisältyy? Joskus otettiin soittimet mukaan ja soitettiin ja laulettiin yhdessä. Joskus otettiin käsityöt mukaan ja tehtiin niitä jutustellessa. Joskus pelattiin pelejä ja joskus laitettiin ruokaa yhdessä. Olen ollut mm. riisipiirakkatalkoissa, joissa leivottiin ja paistettiin kolmen talouden piirakat yhdessä. Yleensä vähintään höpötettiin kahvipöydän ääressä.

Isännillä oli Carillo- tai Pöytäviinapullot peräkontissa... lauloivat sitten Hopeista kuuta illemmalla.

Serkkuja oli tosi kiva tavata. Nykyään meidän lapset ja heidän serkkunsa kyläilet keskenään. Välillä nähdään isolla porukalla meillä. Kyläilykulttuuri on jatkunut meillä edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Millaisia juttuja tähän kulttuuriin sisätyy? Kerro, minua kiinnostaa kulttuuri.... 

Voithan sinä aloittaja sitä kyläilyä harrastaa niin paljon kuin kyläilykohteet sietävät!

Meille ei kyllä tarvii tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia juttuja tähän kulttuuriin sisätyy? Kerro, minua kiinnostaa kulttuuri.... 

Voithan sinä aloittaja sitä kyläilyä harrastaa niin paljon kuin kyläilykohteet sietävät!

Ai kyläilykulttuuriin sisältyy? Joskus otettiin soittimet mukaan ja soitettiin ja laulettiin yhdessä. Joskus otettiin käsityöt mukaan ja tehtiin niitä jutustellessa. Joskus pelattiin pelejä ja joskus laitettiin ruokaa yhdessä. Olen ollut mm. riisipiirakkatalkoissa, joissa leivottiin ja paistettiin kolmen talouden piirakat yhdessä. Yleensä vähintään höpötettiin kahvipöydän ääressä.

Isännillä oli Carillo- tai Pöytäviinapullot peräkontissa... lauloivat sitten Hopeista kuuta illemmalla.

Isä kävi aina naapurissa heittämässä tikkaa. Voittaja sai pullosta naukun. Isä oli kokolailla selvin päin/pikku hönössä, mutta naapurin isäntä ei lopussa enää pystyssä pysynyt. Näin 80-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Siihen että ihmiset sai vihdoin itse valita. Ai että ärsytti kun porukkaa lappasi kysymättä utelemaan, ja tällaiset sitä menoa dominoi.

Tunnen muutaman henkilön jolla on nämä ominaisuudet nykyään ja ai että sitä uhriutumista kun kukaan ei halua uteliasta, tunkeilevaa, ns auttavaa, mahtailevaa nuorta rouvaa kotiinsa vaikka hän nnnnniiin usein kaikkia muita pyytää

Ystävät on aina saanut valita itse. Et sinä oman viestisi perusteella ole vilpitön, iloinen, onnellinen ja positiivinen henkilö.

Spontaani kyläilykulttuuri loppui 80-luvulla. Muistan varhaislapsuudestani 70-luvulla, kun maaseudulla isovanhempieni luona ramppasi jatkuvasti porukkaa etukäteen tulostaan ilmoittamatta. Samaan aikaan kylässä saattoi olla yllätysvieraita monesta eri talosta, osa tuli autolla, osa kävellen. Isovanhemmat laittoivat kotoa pois lähtiessään luudan oven taaksi merkiksi, etteivät olleet kotona. Ovet olivat lukitsematta, luuta ajoi saman asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia juttuja tähän kulttuuriin sisätyy? Kerro, minua kiinnostaa kulttuuri.... 

Voithan sinä aloittaja sitä kyläilyä harrastaa niin paljon kuin kyläilykohteet sietävät!

Meille ei kyllä tarvii tulla.

Edellinen yritykseni ilmoitettiin yhden sanan takia. Korjattu versio:

Tältä meidän lasten ystävien vanhemmat kuulostivat kaikki. Meillä on 3 lasta ja KAIKKI kävivät aina meillä kylässä tosi usein ja olivat paljon yötäkin. Kun kysyttiin lapsilta miksi eivät yhtä tai kahta kertaa enempää käyneet, niin syy oli ettei heille tyyliin koskaan käynyt tai ne oli niin tiukkapipoja, ettei siellä ollut kiva olla. Kerran ajoivat meidän lapset pois synttäreiltä kun loppui kolmelta. Oli talvipakkanen, ei enää sen jälkeen käyneet siellä kylässä. Paria meillä käynyttä lasta tuettiinkin, otettiin jopa etelän lomille mukaan. Nyt aikuisena samat lapset käy meillä edelleen joskus illanvietoissa. Välit on lämpimät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on hyvä että sellainen väkinäinen kyläily loppui. Sen sijaan toivoisin, että perheet ja tutut näkisi toisiaan esim. ravintoloissa arki-iltaisinkin.

Espanjassa olen aina ihaillut sitä miten kivalta just tuo sosiaalinen juttu heillä näyttää, kun ollaan porukalla kävelemässä tai ravintolassa arkisin ja viikonloppuisin. 

En ole edes puhunut ainoan veljeni kanssa isäni hautajaisten 2016 jälkeen. Ei olla edes somekavereita. 

Mihin teillä katkesi yhteydet?

Jos näki naapurin (okt-alueella) ulkona katselemassa kukkia, piti kysellä kuulumisia. Sitten jompikumpi ehdotti kahveja (vähän piti muistaa että kumpi tarjosi viimeksi). Pöytään laitettiin palat pullalonkaa ja lapsille Marie -keksejä. Juotiin kahvit, juteltiin ja palattiin sitten jatkamaan juttuja omalle tontille. Puoli tuntia meni.

Lauantaina iltapäivällä pohdittiin että onpa tylsää, ketä kutsuttaisiin kylään. Sitten soittokierros että kuka tulisi parin tunnin päästä istumaan iltaa. Siis joku lapsiperhe. Monesti joku pääsi käymään. Naiset keitti ja joi kahvia, miehet otti oluet tai konjakit ja istuvat olohuoneen mustilla nahkasohvilla josta kohta siirtyivät autotalliin katsomaan autoa/työkaluja tms. Lapset saivat leikkiä keskenään ja iltamyöhään lähdettiin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia juttuja tähän kulttuuriin sisätyy? Kerro, minua kiinnostaa kulttuuri.... 

Voithan sinä aloittaja sitä kyläilyä harrastaa niin paljon kuin kyläilykohteet sietävät!

Ai kyläilykulttuuriin sisältyy? Joskus otettiin soittimet mukaan ja soitettiin ja laulettiin yhdessä. Joskus otettiin käsityöt mukaan ja tehtiin niitä jutustellessa. Joskus pelattiin pelejä ja joskus laitettiin ruokaa yhdessä. Olen ollut mm. riisipiirakkatalkoissa, joissa leivottiin ja paistettiin kolmen talouden piirakat yhdessä. Yleensä vähintään höpötettiin kahvipöydän ääressä.

Isännillä oli Carillo- tai Pöytäviinapullot peräkontissa... lauloivat sitten Hopeista kuuta illemmalla.

Alkoholi ei liittynyt asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos näki naapurin (okt-alueella) ulkona katselemassa kukkia, piti kysellä kuulumisia. Sitten jompikumpi ehdotti kahveja (vähän piti muistaa että kumpi tarjosi viimeksi). Pöytään laitettiin palat pullalonkaa ja lapsille Marie -keksejä. Juotiin kahvit, juteltiin ja palattiin sitten jatkamaan juttuja omalle tontille. Puoli tuntia meni.

Lauantaina iltapäivällä pohdittiin että onpa tylsää, ketä kutsuttaisiin kylään. Sitten soittokierros että kuka tulisi parin tunnin päästä istumaan iltaa. Siis joku lapsiperhe. Monesti joku pääsi käymään. Naiset keitti ja joi kahvia, miehet otti oluet tai konjakit ja istuvat olohuoneen mustilla nahkasohvilla josta kohta siirtyivät autotalliin katsomaan autoa/työkaluja tms. Lapset saivat leikkiä keskenään ja iltamyöhään lähdettiin kotiin.

Tämä siis 80-90-luvun taitteessa. Silloin taisivat ihmiset tehdä 8-16 tms työaikaa. Kaupat ja pankit menivät viimeistään klo 17 kiinni, lauantaina kaupat olivat auki klo 14 saakka. Sunnuntaisin kaupat olivat kiinni.

Siihen etteivät kaikki aidosti pitäneet kulttuurista. "Lapset hiljaa tai ulos keskenään" -kulttuuri ei välttämättä kasvata lapsista aikuisia jotka kaipaavat kyläilyä

Vierailija kirjoitti:

Spontaani kyläilykulttuuri loppui 80-luvulla. Muistan varhaislapsuudestani 70-luvulla, kun maaseudulla isovanhempieni luona ramppasi jatkuvasti porukkaa etukäteen tulostaan ilmoittamatta. Samaan aikaan kylässä saattoi olla yllätysvieraita monesta eri talosta, osa tuli autolla, osa kävellen. Isovanhemmat laittoivat kotoa pois lähtiessään luudan oven taaksi merkiksi, etteivät olleet kotona. Ovet olivat lukitsematta, luuta ajoi saman asian.

Meillä oli täsmälleen sama. Ainoastaan juopolle äiti antoi lähdöt, taisipa kerran kirjaimellisesti potkaista yhden ukon ovesta ulos. Selvinpäin oli aina tervetuloa. Isä puhui, että 50- tai 60luvun alussa oli sellaisia kulku-ukkoja eli kulkureita. Maaseudulla tietenkin. Eräs Frans soitti haitaria ja kävi usein yökylässä reissuillaan, ei heitä ikinä pois ajettu. Lopulta kuoli matkoillaan. Jotenkin köyhät piti toisistaan huolen ja uudet tiedot saatiin puskaradion kautta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on hyvä että sellainen väkinäinen kyläily loppui. Sen sijaan toivoisin, että perheet ja tutut näkisi toisiaan esim. ravintoloissa arki-iltaisinkin.

Espanjassa olen aina ihaillut sitä miten kivalta just tuo sosiaalinen juttu heillä näyttää, kun ollaan porukalla kävelemässä tai ravintolassa arkisin ja viikonloppuisin. 

En ole edes puhunut ainoan veljeni kanssa isäni hautajaisten 2016 jälkeen. Ei olla edes somekavereita. 

Mulla kans sisko jonka kanssa käytännössä en puhu. Hän on niin ilkeä ihminen että jossain vaiheessa loppui hyvä tahto ja lopetin vain oman yhteydenpitoni. Vastaan toki jos hän laittaa viestiä mutta luonnollisesti ne jossain vaiheessa loppuivat kun en itse ole aloitteellinen.

Kun TV tuli ja yleistyi 50-60-luvulla, se vähensi paljon kylässä käymistä. Se vähensi kaikenlaisten seurojen pitämistä, kotona kokoontumista ja uskovaisten telttakokouksia. Ihmisillä ei ollut enää aikaa lähteä tapaamaan muita ihmisiä. Radiolla ja puhelimilla ei ollut samanlaista vaikutusta. Nykyisin voi sanoa, että tietokoneet ja internet vähentävät sosiaalisia kontakteja.

Vierailija kirjoitti:

Spontaani kyläilykulttuuri loppui 80-luvulla. Muistan varhaislapsuudestani 70-luvulla, kun maaseudulla isovanhempieni luona ramppasi jatkuvasti porukkaa etukäteen tulostaan ilmoittamatta. Samaan aikaan kylässä saattoi olla yllätysvieraita monesta eri talosta, osa tuli autolla, osa kävellen. Isovanhemmat laittoivat kotoa pois lähtiessään luudan oven taaksi merkiksi, etteivät olleet kotona. Ovet olivat lukitsematta, luuta ajoi saman asian.

Ei loppunut kaikkialla Suomessa. Itselläni jatkui luonnollisesti 2000-luvun taitteeseen. Olin jo silloinkin ehtinyt muuttaa Savon sisällä, mutta 2000-luvulla muutin Savosta pois. Siellä oli nainen, jota näin lenkillä ulkona ja kävin hänellä kylässä. Paljastui, että hänkin on savolainen. Muutin sitten vielä toiselle, kolmannelle ja neljännelle paikkakunnalle, joten itselleni ei ehtinyt edes syntymään pysyviä tuttavuuksia. Havahduin nyt siihen, että olen asunut nykyisellä paikkakunnalla 5 vuotta, eikä täällä ole sellaista kyläilykulttuuria. Linja-autossa höpötteli kerran joku nainen minulle ja paljastui, että hänkin on savolainen. Ehkä se on joku savolaisten juttu? Vai tunteeko koira koiran :D