Lue keskustelun säännöt.
Selviytymisvinkit jakoon! Miten sinnitellä, kun ei enää jaksa?
30.08.2025 |
Jakakaa viisauttanne, jos suinkin sitä liikenee!
En meinaa pärjätä enää. Pelkkä hengissä pysyminen tuntuu vastenmieliseltä ja väärältä, kun joka solu huutaa, että nyt olisi parempi kuolla. Eniten korventaa se, että piakkoin olisi tulossa töiden puolesta yksi esiintymistilaisuus, johon en vain kykene. Häpeän ja vihaan itseäni niin paljon, etten voi antaa alani väen ja työkavereiden nähdä minua. En vain voi. Koko olemassaoloni tuntuu häpeärangaistukselta, mittansa yli pitkitetyltä.
Neuvot kalliit!
Kommentit (84)
Psykoterapiaan. Se auttoi minua, kun tunsin olevani täysin outo ja arvoton yksilö. Oli helpottavaa nähdä, että kyse oli perhedynamiikasta ja en ollut mitenkään ainutlaatuinen. Sain keinoja selvitä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sun ferritiini tutkittu? Kuulostat nimittäin minulta noin vuosi sitten kun varastorautani oli alle 12. Viime talvi oli rankin ikinä ja nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Olen syönyt rautaa ja saanut kerran infuusiona rautaa ja edellleen syön rautaa.
Ferritiini on ok - tässä on meneillään pari muutakin tutkimusta, kun kroppa hajoaa melkein kirjaimellisesti alta. Tuolla joku vinkkasikin liikunnan lisäämistä, mikä on erinomainen huomio. Yhtenä syynä korpeamiseen on juuri se, etten kipujen ja murtumien takia ole päässyt noudattamaan tavallista liikuntarutiiniani. Se syö sielua tosi paljon, koska rakastan luontoa.
Olen iloinen, että rauta-arvojen korjaantuminen auttoi Sinua ja pääsit eteenpäin pahasta paikasta! Hienoa kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Ootko ap lihava?
Onhan se, kyllä me kaikki se tiedetään!
Vierailija kirjoitti:
Ootko ap lihava?
Ja l*skitrolli löysi tiensä keskusteluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää nyt ei ehkä ole paras paikka kysyä neuvoa. Eikö sulla oikeesti ole ketään läheisiä? Työkavereita?
Minä vaihdoin työpaikkaa,kun elämä alkoi työn takia tuntua sinnitelyltä. Sinua suosittelisin hakeutumaan lääkäriin, sillä ongelma kuulostaa sen verran rankalta. Jos fyysisiäkin ongelmia on, niin olisikohan sairausloman tarpeessa? Onko sinulla (ollut) syömishäiriö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin työpaikkaa,kun elämä alkoi työn takia tuntua sinnitelyltä. Sinua suosittelisin hakeutumaan lääkäriin, sillä ongelma kuulostaa sen verran rankalta. Jos fyysisiäkin ongelmia on, niin olisikohan sairausloman tarpeessa? Onko sinulla (ollut) syömishäiriö?
Hei,
en käsitä, mistä tuon arvasit, mutta minulla on kyllä syömishäiriö. Siitä on jäänyt jonkin verran fyysisiä, liikkumista rajoittavia vaivoja, ja juuri tuon painonnousun tähden en häpeältäni kestäisi nähdä ketään. Olen tehnyt parhaani, jottei se haittaisi työelämääni: työelämä on myös ainoa elämä, joka minulla on.
En oikein haluaisi kuormittaa terveydenhuoltoa turhalla, itseaiheutetulla vaivalla, koska en enää ole alipainoinen... Miten minulla voisi olla oikeus tehdä niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin työpaikkaa,kun elämä alkoi työn takia tuntua sinnitelyltä. Sinua suosittelisin hakeutumaan lääkäriin, sillä ongelma kuulostaa sen verran rankalta. Jos fyysisiäkin ongelmia on, niin olisikohan sairausloman tarpeessa? Onko sinulla (ollut) syömishäiriö?
Hei,
en käsitä, mistä tuon arvasit, mutta minulla on kyllä syömishäiriö. Siitä on jäänyt jonkin verran fyysisiä, liikkumista rajoittavia vaivoja, ja juuri tuon painonnousun tähden en häpeältäni kestäisi nähdä ketään. Olen tehnyt parhaani, jottei se haittaisi työelämääni: työelämä on myös ainoa elämä, joka minulla on.
En oikein haluaisi kuormittaa terveydenhuoltoa turhalla, itseaiheutetulla vaivalla, koska en enää ole alipainoinen... Miten minulla voisi olla oikeus tehdä niin?
Jos et oo alipainoinen, ei oo mitään "syömishäiriötä". As simple as that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla uupumus/burnout?
Anna rakas ihminen itsesi levätä aamuisin ja nouse rauhassa päivään. Aamulla ei ole pakko mennä lenkille. Se ei tee susta huonompaa ihmistä, jos et mee tai lihota, jos muuten on ravitsemus kunnossa.
Kuullostaa, että tarvisit keskusteluapua kehonkuvanhäiriöön. Ja oli kiloja 50kg tai 100kg, niin se ei tee ihmisestä yhtään parempaa / huonompaa.
P.s Kärsimyskukkauutetabletit (esim. Relax Forte) pelasti mun esiintymiset pahimpana jännityskautena.
Ja hei, ferritiini = ok vasta, kun se on 75+, eli älä luota viitearvoihin :)
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla uupumus/burnout?
Anna rakas ihminen itsesi levätä aamuisin ja nouse rauhassa päivään. Aamulla ei ole pakko mennä lenkille. Se ei tee susta huonompaa ihmistä, jos et mee tai lihota, jos muuten on ravitsemus kunnossa.
Kuullostaa, että tarvisit keskusteluapua kehonkuvanhäiriöön. Ja oli kiloja 50kg tai 100kg, niin se ei tee ihmisestä yhtään parempaa / huonompaa.
P.s Kärsimyskukkauutetabletit (esim. Relax Forte) pelasti mun esiintymiset pahimpana jännityskautena.
Ja hei, ferritiini = ok vasta, kun se on 75+, eli älä luota viitearvoihin :)
Hei,
varsinaisesta uupumuksesta en tiedä mutta aika väsynyt kyllä olen - kolmen tunnin yöunia tulee aika säännöllisesti, enkä muutenkaan ole koskaan ollut hyvä nukkuja. Sitä olen kovasti koettanut korjata selkeillä rutiineilla ja ulkoilulla; tässä auttaa se, että pystyn melko sujuvasti suunnittelemaan työaikatauluni.
Kiitos kaunis vinkeistä ja ystävällisyydestä! Täytyykin katsoa, mihin tuo ferritiini asettuikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin työpaikkaa,kun elämä alkoi työn takia tuntua sinnitelyltä. Sinua suosittelisin hakeutumaan lääkäriin, sillä ongelma kuulostaa sen verran rankalta. Jos fyysisiäkin ongelmia on, niin olisikohan sairausloman tarpeessa? Onko sinulla (ollut) syömishäiriö?
Hei,
en käsitä, mistä tuon arvasit, mutta minulla on kyllä syömishäiriö. Siitä on jäänyt jonkin verran fyysisiä, liikkumista rajoittavia vaivoja, ja juuri tuon painonnousun tähden en häpeältäni kestäisi nähdä ketään. Olen tehnyt parhaani, jottei se haittaisi työelämääni: työelämä on myös ainoa elämä, joka minulla on.
En oikein haluaisi kuormittaa terveydenhuoltoa turhalla, itseaiheutetulla vaivalla, koska en enää ole alipainoinen... Miten minulla voisi olla oikeus tehdä niin?
Jos et oo alipainoinen, ei oo
Toivon todella, että ap ohittaa tän kommentin kiinnittämättä siihen mitään huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin työpaikkaa,kun elämä alkoi työn takia tuntua sinnitelyltä. Sinua suosittelisin hakeutumaan lääkäriin, sillä ongelma kuulostaa sen verran rankalta. Jos fyysisiäkin ongelmia on, niin olisikohan sairausloman tarpeessa? Onko sinulla (ollut) syömishäiriö?
Hei,
en käsitä, mistä tuon arvasit, mutta minulla on kyllä syömishäiriö. Siitä on jäänyt jonkin verran fyysisiä, liikkumista rajoittavia vaivoja, ja juuri tuon painonnousun tähden en häpeältäni kestäisi nähdä ketään. Olen tehnyt parhaani, jottei se haittaisi työelämääni: työelämä on myös ainoa elämä, joka minulla on.
En oikein haluaisi kuormittaa terveydenhuoltoa turhalla, itseaiheutetulla vaivalla, koska en enää ole alipainoinen... Miten minulla voisi olla oikeus tehdä niin?
Ai miksi? Koska tekosyistä luopuminen on ikävää? Ei kukaan voi selittää saamattomuuttaan leikkisairaudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla uupumus/burnout?
Anna rakas ihminen itsesi levätä aamuisin ja nouse rauhassa päivään. Aamulla ei ole pakko mennä lenkille. Se ei tee susta huonompaa ihmistä, jos et mee tai lihota, jos muuten on ravitsemus kunnossa.
Kuullostaa, että tarvisit keskusteluapua kehonkuvanhäiriöön. Ja oli kiloja 50kg tai 100kg, niin se ei tee ihmisestä yhtään parempaa / huonompaa.
P.s Kärsimyskukkauutetabletit (esim. Relax Forte) pelasti mun esiintymiset pahimpana jännityskautena.
Ja hei, ferritiini = ok vasta, kun se on 75+, eli älä luota viitearvoihin :)
Hei,
varsinaisesta uupumuksesta en tiedä mutta aika väsynyt kyllä olen - kolmen tunnin yöunia tulee aika säännöllisesti, enkä muutenkaan ole koskaan ollut hyvä nukkuja. Sitä olen kovasti koettanut korjata selkeillä rutiineilla ja ulkoilulla; tässä auttaa se, että pystyn melko suju
Toi nukkuminen nyt kannattaa korjata ihan ekana, vaikka lääkärin kautta, jollei kotikonstit auta. Kolme tuntia vaikka useempana yönä viikossa tekee jo ikävää jälkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla aina ollut tämän kanssa ongelmia vai ilmenikö ne joidenkin kokemusten kautta? Näin työttömänä näen että olet selviytyjä jo ihan sen takia, että sinulla on työpaikka.
Aina olen jossakin määrin ollut tällainen, mutta pari viime vuotta ovat olleet jo aika mahdottomia. En haluaisi myöntää sitä, mutta osasyynä on yltiöpäisen ulkonäkökeskeinen aikakautemme. Tuntuu, ettei millään tutkinnoilla, pätevyydellä tai saavutuksilla ole merkitystä, jollei täytä 2020-luvun tähtitieteellisen korkeita esteettisiä standardeja. Ja niillä kun ei työelämässä pitäisi olla minkäänlaista arvoa!
Olen pahoillani työttömyydestäsi ja toivon, että tilanteesi muuttuu pian. Apurahakauteni päättyy ensi vuonna, joten saa nähdä, miten käy.
Ovatko kaikki työelämässä ja alallasi olevat henkilöt Miss ja Mister Finlandeja? Jos ovat, olettamuksesi on oikea. Jos eivät, olettamuksesi on väärä, koska faktat ovat sitä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin työpaikkaa,kun elämä alkoi työn takia tuntua sinnitelyltä. Sinua suosittelisin hakeutumaan lääkäriin, sillä ongelma kuulostaa sen verran rankalta. Jos fyysisiäkin ongelmia on, niin olisikohan sairausloman tarpeessa? Onko sinulla (ollut) syömishäiriö?
Hei,
en käsitä, mistä tuon arvasit, mutta minulla on kyllä syömishäiriö. Siitä on jäänyt jonkin verran fyysisiä, liikkumista rajoittavia vaivoja, ja juuri tuon painonnousun tähden en häpeältäni kestäisi nähdä ketään. Olen tehnyt parhaani, jottei se haittaisi työelämääni: työelämä on myös ainoa elämä, joka minulla on.
En oikein haluaisi kuormittaa terveydenhuoltoa turhalla, itseaiheutetulla vaivalla, koska en enää ole alipainoinen... Miten minulla voisi olla oikeus tehdä niin?
Eli sinulla on syömishäiriö ja kehonkuvan vääristymä. Se ei liity mitenkään esiintymisjännitykseen eikä sitä hoideta betasalpaajilla. Se vaatii pitkän psykoterapian ja mahdollisesti sen hyväksymistä, että syömishäiriö kummittelee aina vähän siellä taustalla nurkan takana. Tarvitset apua, koska kyseessä on sama asia kuin jos jalkasi olisi murtunut ja mietit, että miten pääsen juoksemaan maratonin (kertomatta jalan murtumisesta) ja me täällä ehdotellaan oikeanlaisia juoksukenkiä, venyttelyjä ja vitamiineja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla aina ollut tämän kanssa ongelmia vai ilmenikö ne joidenkin kokemusten kautta? Näin työttömänä näen että olet selviytyjä jo ihan sen takia, että sinulla on työpaikka.
Aina olen jossakin määrin ollut tällainen, mutta pari viime vuotta ovat olleet jo aika mahdottomia. En haluaisi myöntää sitä, mutta osasyynä on yltiöpäisen ulkonäkökeskeinen aikakautemme. Tuntuu, ettei millään tutkinnoilla, pätevyydellä tai saavutuksilla ole merkitystä, jollei täytä 2020-luvun tähtitieteellisen korkeita esteettisiä standardeja. Ja niillä kun ei työelämässä pitäisi olla minkäänlaista arvoa!
Olen pahoillani työttömyydestäsi ja toivon, että tilanteesi muuttuu pian. Apurahakauteni päättyy ensi vuonna, joten saa nähdä, miten käy.
Ovatko kaikki työelämässä ja alallasi olevat henkilö
Eiväthän toki - ei tässä varsinaisesta vertailusta ole kyse, vaan siitä, että olen hiukan Medusan tapaan liian kammottava jopa itselleni, saati sitten muiden ihmisten katseille. Näen täydesti ajatuksen epärationaalisuuden, sillä asiaosaaminenhan tässä vain on olennaista, kuten työelämässä muutenkin.
Mieli ry:n kriisipuhelin antaa keskusteluapua kriisitilanteessa. Se päivystää ympäri vuorokauden.
Numerossa 09 2525 0111
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin työpaikkaa,kun elämä alkoi työn takia tuntua sinnitelyltä. Sinua suosittelisin hakeutumaan lääkäriin, sillä ongelma kuulostaa sen verran rankalta. Jos fyysisiäkin ongelmia on, niin olisikohan sairausloman tarpeessa? Onko sinulla (ollut) syömishäiriö?
Hei,
en käsitä, mistä tuon arvasit, mutta minulla on kyllä syömishäiriö. Siitä on jäänyt jonkin verran fyysisiä, liikkumista rajoittavia vaivoja, ja juuri tuon painonnousun tähden en häpeältäni kestäisi nähdä ketään. Olen tehnyt parhaani, jottei se haittaisi työelämääni: työelämä on myös ainoa elämä, joka minulla on.
En oikein haluaisi kuormittaa terveydenhuoltoa turhalla, itseaiheutetulla vaivalla, koska en enää ole alipainoinen... Miten minulla voisi olla oikeus tehdä niin?
Eli sinulla on syömishäiriö
Olet varmasti oikeassa - tällä hetkellä on vain vaikea nähdä kausaliteetin suuntia kerämäisestä vyyhdistä, jossa kaikki tuntuu sulautuvan yhteen. Ehkä on vain pakko taipua ja myöntää, etten saa tätä itse selvitettyä.
Niin ja pahimpina hetkinä oli ihan hirveä kuolemanpelko. Se iski nukkumaan mennessä ja olin ihan varma, että mikäli nukahdan niin en enää herää.