Selviytymisvinkit jakoon! Miten sinnitellä, kun ei enää jaksa?
Jakakaa viisauttanne, jos suinkin sitä liikenee!
En meinaa pärjätä enää. Pelkkä hengissä pysyminen tuntuu vastenmieliseltä ja väärältä, kun joka solu huutaa, että nyt olisi parempi kuolla. Eniten korventaa se, että piakkoin olisi tulossa töiden puolesta yksi esiintymistilaisuus, johon en vain kykene. Häpeän ja vihaan itseäni niin paljon, etten voi antaa alani väen ja työkavereiden nähdä minua. En vain voi. Koko olemassaoloni tuntuu häpeärangaistukselta, mittansa yli pitkitetyltä.
Neuvot kalliit!
Kommentit (53)
Keskusteluterapiaan. Vie monta vuotta mutta tuskin muuten selviät.
Arkeen sovasti liikuntaa, riittävästi unta ja monipuolinen ruokavalio ja nunnamaisen kurinalainen päivärytmi.
Luovuttaminen ei ole sankaruutta. Menet vaan ja pidät esiintymisen. Jälkikäteen huomaat ettei se nyt kovin kauheaa ollutkaan. Tai jos oli niin sitten mietit alan vaihtamista.
Eti muuta työtä,jossa ei tartte esiintyä.
Etsi työ jossa ei tarvii esiintyä, tai mene johonkin esiintymisvalmennukseen jossa saat työkaluja jännittämiseen/hermoiluun.
Laske myös rimaa, eli liiku kevyemmin, siivoa vähemmän ja siedä hetkittäistä sotkua, syö enemmän valmisruokia ym. ettei omia vähittäisiä voimavaroja mene hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluterapiaan. Vie monta vuotta mutta tuskin muuten selviät.
Arkeen sovasti liikuntaa, riittävästi unta ja monipuolinen ruokavalio ja nunnamaisen kurinalainen päivärytmi.
Minulla on koko aikuisikäni (olen 32-vuotias) ollut erittäin säännöllinen päivärytmi: puoli kuudelta ylös, lenkille, sitten päivä käyntiin. Minkäänlaisia päihteitä tai sosiaalista mediaa en ole koskaan käyttänyt. Siksi juuri hiukan hirvittää, kun nuo nyrkkisääntöasiat ovat aina olleet vakio. Ruokavalio nyt ei ole optimaalinen, koska vihaan syömistä.
Kuulostaa, että kaipaisit onnistumisen kokemuksia jossain. Kun itsetunto tallotaa, seurauksena on masentunut ihmisraunio. Onko sulla ketään sellaista, jolle voisit kertoa rehellisesti ajatuksistasi?
Vietä aikaa kivojen ihmisten kanssa. Ulkoile. Hanki pieni koira. Osta kauniita vaatteita. Osta itsellesi kukkia.
Onko sulla aina ollut tämän kanssa ongelmia vai ilmenikö ne joidenkin kokemusten kautta? Näin työttömänä näen että olet selviytyjä jo ihan sen takia, että sinulla on työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Eti muuta työtä,jossa ei tartte esiintyä.
Sääli vain, että työ muilta osin on ainoa asia, joka pitää homman jollakin tavalla jiirissä (akateeminen ala). Muuten kyllä harkitsemisen arvoinen ehdotus!
Autistivammaiset kuten ap, kuuluvat laitokseen.
No, ihan ensinnäkin suibaile jollain tekosyyllä irti siitä esiintymistilaiduudesta, mene työterveyteen ja sano että selkä / niska, hartiat on niiiiiin kipeä ettet saa nukuttua ja että siitä unettomuudesta on seurannut vatsavaivoja, ahdistusta ym. Keksi kaikki vaivat mitkä ei näy päällepäin. Yritä vääntää itkua vastaanotolla, saat heti viikon saikun.
Tällä raykaiset yhden asian joka aiheuttaa selvästi pelkoa ja paniikin oireita sinulle.
Sitten, aloita ravinnosta. Jos et syö puhdasta lisäainevapaata mielellään itse tehtyä ruokaa riittävästi, etkä saa ravintoaineita, niin sinun aivot ei jaksa. Monella ihmisellä masentuneisuus ja heikko olo (voimattomuus) johtuu siitä että syö jotain "sontaa", jotain jossa on paljon energiaa, mutta hyvin hyvin vähän kehomme tarvitsemia vitamiineja, kivennäis ja hivenaineita.
Aloita myös tuhti B ja D vitamiinikuuri, tyyliin 3-4 kk, jolloin tankkaat aivojen tarvitsemia vitamineja (toki ne tarvitsee paljon muutakin, mm rasvaa). Rauta-arvojen tarkastus, hemoglobiini ja ferritiini. Ne kuntoon. Olo helpottuu heti vaikka sulla olisikin edelleen jotain ongelmia elämässä. Ei pillerit sinällään elämän kolhuja tai tympääntyneisyyttä poista, ei ne tuo sulle mukavaa elämää mutta jos keho ja aivot voi hyvin, niin ongelmat ei kaada sinua, eikä päässä pimene vaan ihminen toimii rationaalisesti selvittäen ongelmansa.
Kollega sai jotain tabletteja lääkäriltä pahaan esiintymisjännitykseen, oisko ollu beetasalpaajia. Niillä pitää aina esitelmänsä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluterapiaan. Vie monta vuotta mutta tuskin muuten selviät.
Arkeen sovasti liikuntaa, riittävästi unta ja monipuolinen ruokavalio ja nunnamaisen kurinalainen päivärytmi.
Minulla on koko aikuisikäni (olen 32-vuotias) ollut erittäin säännöllinen päivärytmi: puoli kuudelta ylös, lenkille, sitten päivä käyntiin. Minkäänlaisia päihteitä tai sosiaalista mediaa en ole koskaan käyttänyt. Siksi juuri hiukan hirvittää, kun nuo nyrkkisääntöasiat ovat aina olleet vakio. Ruokavalio nyt ei ole optimaalinen, koska vihaan syömistä.
Kuulostat todella tasapainoiselta 😆🤣
Vierailija kirjoitti:
Kollega sai jotain tabletteja lääkäriltä pahaan esiintymisjännitykseen, oisko ollu beetasalpaajia. Niillä pitää aina esitelmänsä
Enemmän vaan pillereitä joo!
#naiset
#sekopäisyys
Mäkin olen sattuneesta syystä muistellut viime aikoina esiintymisiä, jotka on hävettäneet etukäteen. Se oli pokalla vaan mentävä. Olin siis oikeastikin huono, en vain omassa päässäni, mutta loppujen lopuksi mun huonous tai hyvyys ei varmaan ketään kauheasti loppuviimein kiinnostanut. Jos buukataan joku ei-esiintymisammattilainen esiintymään niin järjestäjät varmaan sitten haluavat amatööritasoa ja sitä heille suotakoon. Tämä siis esiintymiseen liittyen. Sinä olet ilmeisesti myös masentunut ja suosittelen että yrittäisit hakea siihen apua. Miten olisi työterveys?
No, sulla on tasan 2 vaihtoehtoa, joko sinnittelee tai päätät päiväsi. Kumpaanko kallistut? Jos päätät jatkaa, niin lopeta ihan ensinnäkin sitten se jahkailu. Siitä alkaa selviytymisen muutos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eti muuta työtä,jossa ei tartte esiintyä.
Sääli vain, että työ muilta osin on ainoa asia, joka pitää homman jollakin tavalla jiirissä (akateeminen ala). Muuten kyllä harkitsemisen arvoinen ehdotus!
Unohdit vAatIvAn aSiaNtUntIjAtyÖn!
Eka neuvo: älä kysy neuvoja ainakaan tällä palstalla. Täällä on paljon ilkeämielisiä ihmisiä. Onko Valoa-chat tuttu? Siellä voi keskustella anonyymisti normaalilla empatiakyvyllä varustetun henkilön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla aina ollut tämän kanssa ongelmia vai ilmenikö ne joidenkin kokemusten kautta? Näin työttömänä näen että olet selviytyjä jo ihan sen takia, että sinulla on työpaikka.
Aina olen jossakin määrin ollut tällainen, mutta pari viime vuotta ovat olleet jo aika mahdottomia. En haluaisi myöntää sitä, mutta osasyynä on yltiöpäisen ulkonäkökeskeinen aikakautemme. Tuntuu, ettei millään tutkinnoilla, pätevyydellä tai saavutuksilla ole merkitystä, jollei täytä 2020-luvun tähtitieteellisen korkeita esteettisiä standardeja. Ja niillä kun ei työelämässä pitäisi olla minkäänlaista arvoa!
Olen pahoillani työttömyydestäsi ja toivon, että tilanteesi muuttuu pian. Apurahakauteni päättyy ensi vuonna, joten saa nähdä, miten käy.
Lisää viinaa.