Vanhemman mielenoikkujen noudattaminen, jos on taloudellisesti riippuvainen?

Minulla oli tuollainen vanhempi, ja oma mielipiteeni on että mielummin leipäjonoon kuin riippuvaisena despootista joka uhkailee ettei enää auta rahallisesti jos et taivu tämän tahtoon kaikessa tai uskallat olla mistään eri mieltä.

Kipeää se tekee etenkin jos ei ole hirveästi omia säästöjä ja tulot ovat pienet mutta se on pienempi paha absoluuttisesta vapaudesta.

Olen ymmärtänyt, että Kela tukee vammautuneiden ihmisten liikkumista ns. Kela-taksein. Olisiko se vaihtoehto auton sijaan paikkakunnallasi? Onhan tuo ikävä tilanne että vammautumisen vuoksi joudut olemaan vanhemman mielivaltaisen kyykyttämisen uhri, vaikka auttaakin. 

Otan osaa. Olin tuollaisessa pakkoraossa aikoinaan lastenhoidon suhteen. Nyt jälkeenpäin ajatellen olisin järjestänyt asiat toisin, nähnyt vaikka nälkää kuin sietänyt sitä kiristämistä ja vit***lupa lopun ikää.

Riuhtaise vain itsesi irti. Kyllä sinä pärjäät

Itse pitkäaikaissairaana katkaisin äitiin välit koska piti minua liki orjana ja raivosi jos en esim. soittanut 30 minuutissa takaisin, kaikki sen takia että hän antoi aina kuun alussa 100 euroa ruokaan.

Eipä olisi voinut paremmin valita. Elämä on ankeampaa ruuan ja säästöjen osalta, mutta stressitaso laskenut 99%:stä 1%:iin.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Olin tuollaisessa pakkoraossa aikoinaan lastenhoidon suhteen. Nyt jälkeenpäin ajatellen olisin järjestänyt asiat toisin, nähnyt vaikka nälkää kuin sietänyt sitä kiristämistä ja vit***lupa lopun ikää.

Riuhtaise vain itsesi irti. Kyllä sinä pärjäät

Minä myös jouduin taipumaan vaikka millaiselle mutkalle lastenhoitoavun vuoksi. Ei koskaan enää, vieläkin puistattaa mitkä traumat jäi vaikka lapsikin on jo reilusti päälle 25. Miten sitä joku näkeekin tilaisuutensa koittaneen kiristyksellä? Itsellä oli kyseessä yksinhuoltajuus ja työvuorojen hankaluus iltaisin ja viikonloppuisin. Olisi pitänyt vain irtisanoutua ennemmin kuin alistua.