Lue keskustelun säännöt.
Viihdytkö kahdestaan anoppisi kanssa?
22.09.2008 |
Minä viihdyn, olen onnellinen että minulla äärettömän ihana anoppi :) ja vielä ihanampi mies :)
Kommentit (32)
en kahdestaan enkä seurassa. koetan vältellä parhaan kykyni mukaan. En käy anoppilassa ja jos anoppi tulee meille, niin mulla on kyllä varmasti asioita "muualla". Appivanhemmat ovat jopa yksi syy siihen, että voisin erota. Eipä tarviis olla tekemisissä... Aina ei voi voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tokkopa hankaan tosin viihtyy minun seurassani eika lastemme. Mutta se onkin jo toinen juttu.
Olemme olleet kahdestaan ja lapset tietty mukana lomillakin kylpylässä yms. Ihana ihminen, ajattelee aina meidän parastamme ja kantaa huolta jaksamisestani (vaikka ei siinä mitään huolehdittavaa olekaan).
en kahdestaan enkä seurassa. koetan vältellä parhaan kykyni mukaan. .
Tosiasia on, että olen valinnut mieheni, en hänen äitiään (eikä hän minua). En koe, että minun oikeastaan edes tarvitsisi olla hänen seurassaan ts. minun ei ole pakko sietää häntä millään verukkeella. Puolestani hän voi lapsiamme tavata, mutta toivon ettei usein.
Olemme olleet kahdestaan ja lapset tietty mukana lomillakin kylpylässä yms. Ihana ihminen, ajattelee aina meidän parastamme ja kantaa huolta jaksamisestani (vaikka ei siinä mitään huolehdittavaa olekaan).
Haluaa sekaantua elämäänne, on mukavan oloinen, mutta luultavasti vain haluaa "olla sisällä" perheessänne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan niin erilaisia ihmisiä, erilaiset kiinnostuksen/puheenaiheet.
Mutta pärjään kyllä kahdestaa, mutta en viihdy.
Kaksi vuorokautta on ihan täys max. jonka pystyn kärvistelemään (oletuksella, että suurimman osan ajasta olen muualla liikenteessä). Sen jälkeen tulee tappelu, kun vitutus purkautuu.
Ex-tyttöystäväni vanhempien kanssa tulen kyllä erittäin hyvin toimeen ja vierailen heillä säännöllisesti. Oikein mukavia ja selväjärkisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä hän ole tervetullut meille, miehensä siis appeni kylläkin on. Ja aivan omalla käytöksellään tuon on aiheuttanut. Mieheni paikalla ollessa on niin mielinkielin, mutta kun jäämme kaksin on aivan toinen ihminen.
On niin kovin erilainen, varsin suvaitsematon ja hänen kiinnostuksen kohteensa ovat kaukana omistani. Tulen hänen seurassaan välillä kiusaantuneeksi. On myös ihan oikeasti hidasälyinen, tuntuu välillä kuin selittäisi asioita noin 2-3-vuotiaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme olleet kahdestaan ja lapset tietty mukana lomillakin kylpylässä yms. Ihana ihminen, ajattelee aina meidän parastamme ja kantaa huolta jaksamisestani (vaikka ei siinä mitään huolehdittavaa olekaan).
Haluaa sekaantua elämäänne, on mukavan oloinen, mutta luultavasti vain haluaa "olla sisällä" perheessänne..
Ydinperheen muodostamme tietysti me vanhemmat ja lapset, mutta lasken perhepiiriimme myös meidän vanhempamme ja sisaruksemme perheineen. Anoppi haluaa totisesti kuulua elämäämme ja me hänen, mutta sekaantumisesta ei voisi ikinä puhua. Hän kunnioittaa meidän elämäämme ja päätöksiämme ihan vilpittömästi.
Voi olla vaikea käsittää, mutta tällaisiakin anoppeja on
Todella sympaattinen ihminen. Toivottavasti voin edes osittain olla hänellekin niin hyvä ystävä kuin hän minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän kunnioittaa meidän elämäämme ja päätöksiämme ihan vilpittömästi.
Voi olla vaikea käsittää, mutta tällaisiakin anoppeja on
tuo kuvio voi pyörähtää vielä monta kertaa. Minäkin kuvittelin omasta anopistani noin, mutta sain hyväuskoisuudestani kärsiä kovastikin. Anoppi olikin "vilpittömällä kunnioituksellaan" tehnyt myyräntyötään kaiken aikaa ja minä hölmö uskoin hänen ystävällisyyteen. Ja tuota hän onnitui tekemään silmää räpäyttämättä usean vuoden ajan. Mutta mukavaa, että sinä jaksat uskoa anoppisi hyväntahtoisuuteen :-) Ehkä he kaikki eivät olekaan ihan kamalia.
En ole koskaan ollut hänen unelmaminiänsä, joten nykyään ei tavata muutenkaan. Joskus tietenkin harmittaa, että asiat ovat menneet näin, mutta minähän olen naimisissa mieheni kanssa, en hänen sukunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sellainen besserwisser, joka haluaa aina tuputtaa omia neuvojaan joka asiasta. Meillä ei ole oikein mitään yhteistä puhuttavaa muuta kuin lapset. En halua puhua mistään omista henk.koht. asioistani hänelle, koska alkaa pohtia niitä liikaa ja sekaantuu niihin.
Hänellä on vielä se epäkohtelias tapa, että jos aloitan keskustelun jostain asiasta, hän usein keskeyttää ja alkaa puhua päälle ihan jotain muuta juttua.
Harmittaa, etten ehtinyt tutustua häneen ennnen kuin sairaudet ja lääkitys muuttivat persoonallisuutta. Nykyään hän on kuulemma vain häivähdys entisestä.
en kahdestaan enkä seurassa. koetan vältellä parhaan kykyni mukaan. En käy anoppilassa ja jos anoppi tulee meille, niin mulla on kyllä varmasti asioita "muualla". Appivanhemmat ovat jopa yksi syy siihen, että voisin erota. Eipä tarviis olla tekemisissä... Aina ei voi voittaa.
tosin käyn anoppilassa ja ne käy meillä, mutta en siitä nauti todellakaan ja olen "poissa" silloin. eli omissa maailmoissani, vastaan vain jos kysytään enkä edes vaivaudu katsomaan koko ihmisiä
Joku tulee toimeen anoppinsa kanssa, niin toinen tulkitsee tilanteen heti negatiivisella tavalla. Kyllä niitä kivojakin anoppeja on, ihan oikeasti, jos ei välttämättä halua tulkita kaikkea negatiivisesti.
Olemme olleet kahdestaan ja lapset tietty mukana lomillakin kylpylässä yms. Ihana ihminen, ajattelee aina meidän parastamme ja kantaa huolta jaksamisestani (vaikka ei siinä mitään huolehdittavaa olekaan).
Haluaa sekaantua elämäänne, on mukavan oloinen, mutta luultavasti vain haluaa "olla sisällä" perheessänne..
Ydinperheen muodostamme tietysti me vanhemmat ja lapset, mutta lasken perhepiiriimme myös meidän vanhempamme ja sisaruksemme perheineen. Anoppi haluaa totisesti kuulua elämäämme ja me hänen, mutta sekaantumisesta ei voisi ikinä puhua. Hän kunnioittaa meidän elämäämme ja päätöksiämme ihan vilpittömästi.
Voi olla vaikea käsittää, mutta tällaisiakin anoppeja on
En silti voisi kuvitella esim. asuvani saman katon alla anopin kanssa.
Ihan mukava anoppi.