Tajusin vasta lapsen saatuani,

saakaan vuorokauden tunnit riittämään yllättävän moneen asiaan.

(lapsen isä) on monellatapaa hyödyllinen olento :)

Avuton ja suojaamaton olen.

ja kuinka vahva pieni vauva on!

sitä tarvittaessa pystyykään keksittymään samanaikaisesti tai tekemään samanaikaisesti.



Ja sen, että minäkin näköjään osaan uhrautua edes jonkun puolesta.

Vaikka ennen lastakin elin mielestäni suht hyvää ja täysipainoista elämää, hyvässä parisuhteessa.

vaan ainakin minulla ilmeni aivan aluksi hiovaamisena ja huolenpitona. Se huumavaihe on tullut nyt myöhemmin, tyttö nyt 4kk.

mitä vaan sen puolesta.

Osaan nykyään sanoa ei. Keskityn omaan itseeni ja perheeseeni enkä muista ihmisistä huolehtimiseen.

Aiemmin kuvittelin, että kaikki ylipainoiset ovat suunnilleen laiskoja luusereita. No, nyt itsellänikin vähän ylipainoa, enkä mielestäni ole laiska luuseri edelleenkään. Väsynyt kahden pienen lapsen äiti kylläkin.

Ja että lapset eivät mene "siinä sivussa", enkä todellakaan ole tottunut luonnostaan lapsia hoitamaan, vaan se on pitänyt oikeasti opetella kaikki kantapään kautta.



Ja että synnytyksien hoito ei vieläkään ole lääketieteen huippua vaan erittäin paljon yhä luonnon armoilla mennään.