Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan olette sinnitelleet ummehtuneessa liitossa?
29.08.2025 |
Siis sellaisessa, että rakkaus selkeästi loppu. Asutaan kämppiksinä, periaatteessa arjessa ei mitään suurta vikaa mutta elämä tuntuu harmaalta. Päässä on tieto että lähteä pitäisi, mutta käytäntö on vaikeaa.
Kommentit (87)
Suomessa on helppoa erota.
Eläkää ihmeessä,lapset pärjää omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika kauan tässä on menty, meillä tosin on seksiä, se onkin ainut läheisyys, ja myös keskustelemme paljon kaikesta. Kun mahdollisimman harvoin näemme (molemmilla onneksi vuorotyöt), homma sujuu. En lähde rikottamaan perhettäni sen takia, että mieheni ei ole se unelmieni mies. Toisinaan ihastun vaikka työkaveriin, mutta tässä vuosien varrella huomannut, että sekin on ohimenevä tunne.
Ihan mielenkiinnosta, miten tuollaisessa tilanteessa tekee mieli harrastaa seksiä? Onko se hyvää ja haluaako molemmat tehdä toiselle hyvää?
40 vuotishääpäivä oli viime keskiviikkona. Sitä ennen seurustelu+kihla-aika lisäksi, eli 42 vuotta.
Viimeisin yhdyntä vuonna 1986 helmikuun 7.
Näillä mennään.
T. mies 65v
Keskustele lasten kanssa, kahden kesken jokaisen kanssa erikseen, aikuisella tasolla. Mieti, kuka on "tukihenkilösi" eli luottoystäväsi/luottosukulaisesi, jonka kanssa voit jakaa asioita ja kysyä neuvoa.
Ei kai kukaan itseään kunnioittava nainen sitoudu parisuhteeseen kun siinähän saattaa mennä ohi parempi mies. Naisen pitää aina etsiä parempaa miestä itselleen. Naisilta ei saa vaatia samanlaista uskollisuutta mitä miehiltä vaaditaan ja naisia ei saa kieltää pettämistä.miestää nikn kuin miehiä pitää kieltää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette varmaan usko, mutta sanoisin, että 15 vuotta. Ai että, nautin nyt, kun saan elää vapaana ilman sitä ahdistuneisuutta. Pelkäsin lähteä, koska pelkäsin muutosta. Kesti noin kauan ymmärtää, että se muutos on nimenomaan hyvä asia.
Miten sitten lopulta pääsitte eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö suhdetta voi yrittää saada paremmaksi? Olisi tosi kurjaa elää loppuelämä ilman rakkautta ja läheisyyttä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten lopulta pääsitte eroon?
Löin lukkoon päivämäärän. Kirjaimellisesti muuttopäivän. Siitä päivästä kun tein päätöksen siihen muuttopäivään asti pakkasin joka päivä jotain ja heitin pois tarpeetonta. Muuttopäivänä vaan kamat autoihin ja lähdin pois.
Vierailija kirjoitti:
Eikö suhdetta voi yrittää saada paremmaksi? Olisi tosi kurjaa elää loppuelämä ilman rakkautta ja läheisyyttä :(
Mitä se hyödyttää jos kumppani on vastaan kaikkia yrityksiä ja on vaan tyytyväinen siihen miten asiat on? Ei sellaista kivirekeä loputtomiin jaksa raahata perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 vuotta tuli tehtyä eroa, viimeiset 5 vuotta ilman seksiä tai minkäänlaista läheisyyttä. Yhteisiä vuosia kaikenkaikkiaan 18. Kyllä, hukkasin monta vuotta soutaessa ja huovatessa, olisi pitänyt olla rohkeampi ja lähteä jo paljon aikaisemmin. Lopulta laitoin eron vireille, erosimme sopuisasti ja molemmilla uudet, itselle sopivat elämät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpompihan se noin on, kun tunneside on jo katkennut. Käytännön asiat kun vaan laittaa kuntoon niin sillä selvä.
Vaikeampaa aroaminen on silloin, kun rakkautta ja kiintymystä on, mutta muuten on hiekkaa rattaissa enemmän kuin suhteelle olisi hyväksi.
No jaa, olisi helpompaa erota jos olisi riitoja ja kunnon syy. Jos välit lähinnä sisarelliset, vaikea perustella eroa.
No siinähän se peruste on: välit ovat sisarelliset etkä enää rakasta puolisoa kuten parisuhteessa kuuluisi. Koko parisuhteellahan ei ole pohjaa kun rakkaus uupuu! Eli oleellisin asia koko suhteen olemassaololle ja oikeutukselle puuttuu. Ja sinä mietit ettei kunnollista perustetta muka ole. Hyväntahtoisesti totean sinun olevan vähän hullu! Siinä on enemmän kuin tarpeeksi perustetta erolle. Lisäksi erotakseen ei edes tarvitse antaa mitään yleisesti hyväksyttyä perustetta. Ihan sun oma halu erota on yhtä hyvä peruste kuin mikä tahansa muukin.
Vierailija kirjoitti:
Helpompihan se noin on, kun tunneside on jo katkennut. Käytännön asiat kun vaan laittaa kuntoon niin sillä selvä.
Vaikeampaa aroaminen on silloin, kun rakkautta ja kiintymystä on, mutta muuten on hiekkaa rattaissa enemmän kuin suhteelle olisi hyväksi.
Juuri näin. Elettiin kämppiksinä vuosia. Minun puolelta rakkaus ja kiintymys kuolleet aikoja sitten. Vain negatiiviset tunteet jäljellä puolisoa kohtaan. Vihdoin olen vapaa. En ole surrut eroa hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
40 vuotishääpäivä oli viime keskiviikkona. Sitä ennen seurustelu+kihla-aika lisäksi, eli 42 vuotta.
Viimeisin yhdyntä vuonna 1986 helmikuun 7.
Näillä mennään.
T. mies 65v
Ihan itse olet päättänyt elää elämäsi noin ja pysyä tuossa suhteessa. Eroa hyvä ihminen jos haluat elämääsi jotain muuta. Turha kiukutella ja katkeroitua vaimolle kun itse suostut tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpompihan se noin on, kun tunneside on jo katkennut. Käytännön asiat kun vaan laittaa kuntoon niin sillä selvä.
Vaikeampaa aroaminen on silloin, kun rakkautta ja kiintymystä on, mutta muuten on hiekkaa rattaissa enemmän kuin suhteelle olisi hyväksi.
No jaa, olisi helpompaa erota jos olisi riitoja ja kunnon syy. Jos välit lähinnä sisarelliset, vaikea perustella eroa.
Tuo on kunnon syy. Et elä missään kehitysmaassa vaan Suomessa, jossa sulla on oikeus itse päättää oman elämäsi asioista ja suunnasta kysymättä muilta siihen lupaa. Täällä saa aikuinen ihminen erota just silloin kun tahtoo erota. Ei ole mitään tribunaalia, joka arvioi onko riittävästi syitä, vaan sun tahto lähteä suhteesta on validi syy, jota ei tarvitse perustella muille ihmisille. Käytä tätä oikeutta ja vapautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpompihan se noin on, kun tunneside on jo katkennut. Käytännön asiat kun vaan laittaa kuntoon niin sillä selvä.
Vaikeampaa aroaminen on silloin, kun rakkautta ja kiintymystä on, mutta muuten on hiekkaa rattaissa enemmän kuin suhteelle olisi hyväksi.
No jaa, olisi helpompaa erota jos olisi riitoja ja kunnon syy. Jos välit lähinnä sisarelliset, vaikea perustella eroa.
Johan sen perusteen kerroit: välit on sisarelliset.
No miten tuollaisen voi sanoa ääneen?
Miksei voisi? Sillä saat hyvin eroilmoituskeskustelun avattua. Luultavasti kumppanisikaan ei halua jatkaa enää yhdessä kun kuulee että tunteesi ovat vain sisarelliset. Hän saa itselleenkin siinä heti helposti sisäistettävän ja ymmärrettävä perusteen miksi haluat erota. Vai onko sinusta helpompaa jättää asia sanomatta ja elää loppuelämä suhteessa jossa tunteet ovat kuolleet ja josta haluat pois? Pakkohan se erohalu on jotenkin kakaistava eikä sitä pysty mitenkään kaunistelemaan.
Sinun on pakko hyväksyä se että et käytännössä pysty eroamaan ilman sanoja, jotka tulevat tuntumaan puolisosta ikäviltä. Se on sen hinta ja täysin normaali osa parisuhteita. Ihmiset pääsevät niistä yli eikä hetkellisen pahan mielen välttäminen taas ole mikään syy jäädä suhteeseen. Ihmiset eivät ole lasia tai jos ovatkin ei se ole sinun syysi. Saat erota vaikka kumppani tulisi siitä surulliseksi ja järkyttyisi. Hän on aikuinen ihminen ja jos suhteisiin ryhtyy tulee hänen pystyä kestämään se. Et elä hänen elämäänsä vaan sinun omaa elämääsi. Joskus siihen kuuluu itsensä laittaminen ensiksi sillä kukaan muukaan ei sitä puolestasi tee. Exä sitten elää omaa elämäänsä ja huolehtii hänkin itsestään kuten terveissä ja tasapainoisissa ihmissuhteissa tehdään.
Kokeilepas ääntää.