Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan olette sinnitelleet ummehtuneessa liitossa?
29.08.2025 |
Siis sellaisessa, että rakkaus selkeästi loppu. Asutaan kämppiksinä, periaatteessa arjessa ei mitään suurta vikaa mutta elämä tuntuu harmaalta. Päässä on tieto että lähteä pitäisi, mutta käytäntö on vaikeaa.
Kommentit (87)
Liian kauan. Yli 10vuotta. Mies halusi minusta vaan kotiorjan äidin lapsilleen ja seksilelun. Tunteet ja arvostus lakkas alle kahden vuoden.
Jokaiselle jota ei parisuhteessa arvosteta LÄHTEKÄÄ. Yksinkin on paljon parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eroilevat nykyään niin helposti.
Koskee varsinkin niitä jotka lapsen tasoisesti ajattelevat että rakkaus olisi vain pelkkä tunne. Se on myös valintaa.
Ei valinta ole rakkautta. Rakkautta juuri on se tunne. Jos sitä ei ole, et millään maailman tietoisella valinnalla pysty olemattomasta pelkillä valinnoilla rakkautta taikomaan. Voit vihata puolisoasi ja silti valita pysyä yhdessä. Sinun mukaasi se on rakkautta, koska valitsee tehdä jotain mikä päällisin puolin vaikuttaa rakastamiselta vaikkei se sitä ole. Vain se tunne on rakkautta ja vain siitä tunteesta syntyvät valinnat voivat olla aidosta rakkaudesta tehtyjä. Rakkaus on jotakin mitä et kykene valitsemaan tai voi laittaa oman valintasi mukaan päälle tai pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kauan tässä on menty, meillä tosin on seksiä, se onkin ainut läheisyys, ja myös keskustelemme paljon kaikesta. Kun mahdollisimman harvoin näemme (molemmilla onneksi vuorotyöt), homma sujuu. En lähde rikottamaan perhettäni sen takia, että mieheni ei ole se unelmieni mies. Toisinaan ihastun vaikka työkaveriin, mutta tässä vuosien varrella huomannut, että sekin on ohimenevä tunne.
Siis teillä on seksiä ja keskusteluyhteys? Mitä helvettiä. Nyt kyllä ongelma on sun päässä, ja miettisin todenteolla miten ne voisi ratkoa.
Jo teillä lapsiakin on.
Voi sekä keskustella että harrastaa seksiä vaikka rakkaus ja se rakkauteen tarvittava syvä yhteys puuttuisi. Ei siis ole mikään perustelu jäädä suhteeseen, josta kaipaa rakkautta vain koska pystyvät juttelemaan ja harrastamaan yhdessä seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eroilevat nykyään niin helposti.
Koskee varsinkin niitä jotka lapsen tasoisesti ajattelevat että rakkaus olisi vain pelkkä tunne. Se on myös valintaa.
Ei valinta ole rakkautta. Rakkautta juuri on se tunne. Jos sitä ei ole, et millään maailman tietoisella valinnalla pysty olemattomasta pelkillä valinnoilla rakkautta taikomaan. Voit vihata puolisoasi ja silti valita pysyä yhdessä. Sinun mukaasi se on rakkautta, koska valitsee tehdä jotain mikä päällisin puolin vaikuttaa rakastamiselta vaikkei se sitä ole. Vain se tunne on rakkautta ja vain siitä tunteesta syntyvät valinnat voivat olla aidosta rakkaudesta tehtyjä. Rakkaus on jotakin mitä et kykene valitsemaan tai voi laittaa oman valintasi mukaan päälle tai pois.
Sanoo psyykkisesti teinin tasolle jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eroilevat nykyään niin helposti.
Koskee varsinkin niitä jotka lapsen tasoisesti ajattelevat että rakkaus olisi vain pelkkä tunne. Se on myös valintaa.
Mitä rakkautta on että valitset jonkun jota et rakasta? Valitset pysyä yhdessä tai pakotat itsesi tekemään asioita joira et aidosti halua yhdessä ja hänen vuokseen tehdä? No niinpä sitähän minäkin. Voit tehdä suhteessa kaikki rakkauden teot eikä siinä silti ole välttämättä rahtustakaan rakkautta takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni kolme vuotta. Uusi rakkaus oikeastaan pelasti. Oli silloin pakko lähteä.
Tuo on varmaan naisten tapa selitellä pettäminen kauniiksi asiaksi.
Niinkuin miestenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eroilevat nykyään niin helposti.
Koskee varsinkin niitä jotka lapsen tasoisesti ajattelevat että rakkaus olisi vain pelkkä tunne. Se on myös valintaa.
Mitä rakkautta on että valitset jonkun jota et rakasta? Valitset pysyä yhdessä tai pakotat itsesi tekemään asioita joira et aidosti halua yhdessä ja hänen vuokseen tehdä? No niinpä sitähän minäkin. Voit tehdä suhteessa kaikki rakkauden teot eikä siinä silti ole välttämättä rahtustakaan rakkautta takana.
Ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eroilevat nykyään niin helposti.
Koskee varsinkin niitä jotka lapsen tasoisesti ajattelevat että rakkaus olisi vain pelkkä tunne. Se on myös valintaa.
Mitä rakkautta on että valitset jonkun jota et rakasta? Valitset pysyä yhdessä tai pakotat itsesi tekemään asioita joira et aidosti halua yhdessä ja hänen vuokseen tehdä? No niinpä sitähän minäkin. Voit tehdä suhteessa kaikki rakkauden teot eikä siinä silti ole välttämättä rahtustakaan rakkautta takana.
No onhan se nyt sille enemmän hyötyvälle osapuolelle paljon parempi kun *köh* VALITSET rakastaa häntä kaikesta huolimatta.
Minä olen tällaisessa. Tämän tästä puoliso kertoo, ettei hänen tunnetarpeensa täyty kanssani. Miksi hän ei lähde? En tule muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos molemmat kirjoittavat parisuhteesta omasta näkökulmastaan, ensin lyhyesti ja sitten pohdiskelevan ja itseään tutkiskelevan esseen sen pohjalta. Vasta esim. viikon kuluttua näytetään oma toiselle.
En jaksa enää viikkoa.
Lähde heti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain 5 vuotta. Oikeastaan en olisi halunnut aloittaa koko suhdetta, mutta mies oli sinnikäs ja ihan kiva. En missään vaiheessa ajatellut, että hänen kanssaan perustaisin perhettä tai edes menisin naimisiin. Aloitimme seurustelun siis lukiossa. Mitä kauemmin aikaa kului, sen vaikeammaksi lähteminen tuli. Lopulta 24-vuotiaana päätin, että nyt on pakko riuhtaista itsensä irti, jos haluan elämältä jotain muutakin. Oli kauhea morkkis, ja mies ihan hajalla. Itse menin naimisiin 27-vuotiaana miehen kanssa, jota oikeasti halusin, ja liittoa on takana 21 vuotta.
Pitäisikö hankkia lokakuun alussa vapautuva asunto? Sitten vain ilmoittaa, että lähden? Vai missä järjestyksessä se pitäisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö hankkia lokakuun alussa vapautuva asunto? Sitten vain ilmoittaa, että lähden? Vai missä järjestyksessä se pitäisi tehdä?
Hanki vain.
Lasten tulevaisuuden takia sinnittelee pitkään. Negatiivinen vaikutus lapsiin on niin kiistaton ja heidän elämänlaatu heikentyisi myös taloudellisesti. Liitossa on edelleen syvää ystävyyttä, ei riitoja ja yhdessä asuminen on helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö hankkia lokakuun alussa vapautuva asunto? Sitten vain ilmoittaa, että lähden? Vai missä järjestyksessä se pitäisi tehdä?
Milloin ajattelit ilmoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Lasten tulevaisuuden takia sinnittelee pitkään. Negatiivinen vaikutus lapsiin on niin kiistaton ja heidän elämänlaatu heikentyisi myös taloudellisesti. Liitossa on edelleen syvää ystävyyttä, ei riitoja ja yhdessä asuminen on helppoa.
Ei kaikilla ole edes lapsia pakotteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten tulevaisuuden takia sinnittelee pitkään. Negatiivinen vaikutus lapsiin on niin kiistaton ja heidän elämänlaatu heikentyisi myös taloudellisesti. Liitossa on edelleen syvää ystävyyttä, ei riitoja ja yhdessä asuminen on helppoa.
Ei kaikilla ole edes lapsia pakotteena.
Siinä tapauksessa on vähän syitä olla lähtemättä.
Olin liian pitkään. Muistan ajatelleeni ensimmäisen kerran varmaan 7-8 vuotta sitten, että tästä ei tule mitään. Huonosti meni ehkä viisi vuotta ja sitten tosi huonosti, aivan täysin viileän etäisissä kämppisväleissä viimeiset pari vuotta. Erosimme lopulta ja nyt välit ovat hyvät, huomattavasti paremmat kuin silloin, kun jouduimme asumaan saman katon alla.
Se ihmetytti, että mies olisi halunnut jatkaa, sanoi että olisi voinut kaveripohjalta jatkaa. Me ei oikeasti puhuttu yhtään mitään toisillemme jotain lasten asioita tai kauppareissua lukuun ottamatta, yritimme kotona parhaan taitomme mukaan vältellä toisiamme ja elettiin eri kerroksissa... Ilmapiiri oli koko ajan vihamielinen ja kylmä. Ja tällaiseen parisuhteeseen mies olisi halunnut jäädä?
En jaksa enää viikkoa.