Pääsiäisrauhaa kaikille:(
Olipa aamulla taas riita. Meillä on vauva (ihan pieni) ja leikki-ikäinen tyttö.
Vauva valvottaa öisin ja aamulla heräsi 6.30 itkemään. Siihen heräsi myös leikki-ikäinen tyttö. Mies rupesi huutamaan että nyt nukutaan, sepä auttoi tilannetta kovasti. Vauva kun huutoa totteleekin, niinkuin esikoinenkin. Minä nousin lasten kanssa, annoin esikoiselle jotakin purtavaa ja yritin hyssytellä kiljuvaa vauvaa sylissä. Mies jäi nukkumaan korvatulpat korvissa, nukkuu muutenkin tulpat korvissa läpi yön.
Minä valvon useamman tunnin vauvan kanssa öisin. Mies voisi auttaa, kun vauva saa ruokansa pullosta. Yhden syötön yössä saattaa auttaa (vauva herää 3 kertaa ja aamulla aikaisin) , mutta laittaa vauvan heti takaisin sänkyyn ja tulpat korviinsa. Vauva jää siihen viereeni sitten änisemään ja itkemäänkin, eli minä olen hereillä ja lohduttelen vauvaa, yritän saada sitä nukkumaan. Viime yönä en ole nukkunut klo 03 eteenpäin kuin ehkä torkahtanut.
Ei siinä mielestäni vielä mitään, yövalvomiset kuuluu enemmän tai
vähemmän vauva-arkeen. Mutta pinnani palaa mieheen, joka käyttäytyy todella lapsellisesti vauvaa ja toista lasta kohtaan. Karjuu nyt aamuisin että nyt nukutaan, kun itse kuitenkin on saanut parhaiten nukkua (esikoisen ohella).
Menin herättämään mieheni ja " pakotin" pesemään tuttipullot, ihan siitä syystä että en pystynyt sitä itse tekemään kun vauva itki lujaa ja vauva tarvi tuttipulloja. mies nousi pesemän pulloja ja siinä samalla varmastikin jäkätin miehelleni siitä että hänen pitäisi olla aikuisempi eikä karjua lapsille ja että hän saa parhaiten nukkua ja siitä huolimatta käyttäytyy kuin lapsi. Mieheni siitä sitten haukkumaan minua idiootiksi yms. Vanhempi lapsi kuuntelee sohvalla mieheni puhetta.
Kielsin mieheltäni kaljoittelun kun ei pinna kestä lasten itkua, siitäpä hän suuttui entistä enemmän: muutkin kuulemma saa juoda ja niillä ei ole noin k-päisiä jäpättävi muijia kotona. Mies juo kaljaa päivittäin ja nyt pääsiäisenö sitä ostettiin sellainen iso keissi, mitä laivoiltakin kannetaan kotiin. Varmasti tyhjenee muutamassa, kolmessa päivässä. miehen runsas kaljoittelu aiheuttaa meillö muutenkin aika usein hankausta meidän kesken.
No, riitaa tai sitä että mies karjuu mulle ja haukkuu mua, ei olisi syntynyt jos olisin antanut mieheni nukkua aamulla kun muut heräsimme ja en olisi kieltänyt häneltä kaljoittelua (no varmasti juo siitä huolimatta). Yleensä saakin nukkua, mutta silloin kun tarvitaan kaksi aikuista paikalle, niin silloin ei mielestäni kuulu nukkua.
Eilen illalla hermostui aikalailla, kun ei saanut huudattaa telkkari lujaa. Olisi halunnut vetää illalla äänet todella lujalle ja vahvistimet päälle kun tuli Idols-loppufinaali 20-21 aikoihin. Vauva nukahti puoli ysi mun syliin ja oli esikoisen nukkkumaan meno aika. Mies täyttää kesällä 37 v, mun mielestä sen ikäisen pitäisi pystyä joustamaan omista mielihaluistaan ja ymmärtää mitä elämä on pienen vauvan kanssa. On siinä paljon iloa, mutta telkkarin huudattaminen illalla todella lujaa ei kuulu kuvioihin, ainakaan pienissä neliöissä. vaikka tulisi idols, mahtaako olla muiden 37 v miesten lemppari ylittäen vastuun lasten huolehtimisesta.
Tulipa vuodatus.
Kommentit (4)
Niin, kuulostaa liiankin tutulta tuo selostus!
Silloin kun poika oli pieni vauva mies käyttäytyi osittain samalla tavalla. Tosin ei ihan noin, tajusi kuitenkin että pitää olla hiljaista kun vauva nukkuu, eikä kaljoitellut turhia!
Hänkään ei tajunnut sitä että voisi öisin hoitaa vauvaa jne. Pelaili tietokoneella, tai teki muita omia juttujaan öisin, ja nukkui päivisin piiitkään ja hartaasti. Hän siis valvoi yön tietokoneensa kanssa ja minä vauvan :D
Kannattaa keskustella asioista, yrittää olla nalkuttamatta miehelle vaan keskustella. Tosin jotkut miehet ottaa jo pelkän keskustelun asiasta nalkutuksena. Mutta jotain sinun kannattaisi tehdä ennen kuin palat itse loppuun, ja sinulta menee lopullisesti hermot mieheesi ja muuhun!!
Perheneuvolathan on sitä varten mutta ne eivät välttämättä ole kaikille sopiva vaihtoehto. Itselleni olisi ainakin vaikea jutella siellä mitään, tosin en ole koskaan käynyt.
Kannattaisiko teidän kokeilla?? Tai näytät miehellesi kirjoittamasi tekstin ja sanot että tuolta se kaikki kuulostaa, tuolta minulta tuntuu??
Ei varmaan kannata mitään eroa edes harkita kun noin pieni lapsi, todella raskasta olla kahden kanssa yksin! Yhdenkin kanssa on jo tekemistä.
Voimia Teille, ja eiköhän se Pääsiäinen piristy :)
En oikeen osaa auttaa, muuten kuin sanomalla, että kyllä se siitä... joskus! Vauva kasvaa ja yöheräilyt (toivottavasti) loppuu.
Jos et saa miestäsi tajuamaan tilannetta/keskustelemaan niin hae apua ennen kuin on liian myöhäistä.
Meillä hieman samanlaista, tosin vain yksi lapsi (yli 1v). Mies ei koskaan ole herännyt yöllä lasta hoitamaan. Joskus on myös sanonut " hiljaa" , kun vauva huusi ja hän halusi nukkua...
Mä kyllä imetin pitkään, eli yösyötöt jouduin hoitamaan. Mies olis voinut hoitaa vauvaa päivällä, että olisin saanut nukkua, mut eipä hoitanut. (Mies oli työttömänä vauvan ollessa pieni, eli hän oli kotona myös). Onneks nyt pikkuhiljaa helpottaa yöheräilyt, että saa itse nukkua.
Mä en tiiä mikä siinä on, ettei mies osaa nähdä asioita mun tai lapsen kannalta. Myös muita kuin tätä nukkumisasiaa. Meilläkin kaljoitellaan liikaa, en tiedä mitä tekisin. Puhe/riitely/mikään ei auta.
Muutenkaan mies ei ole ollut kovin innostunut lapsesta. Tuntuu, että hän haluaisi elää samalla lailla kuin ennen lasta. Itse asiassa hän oli vähän aikaa kiinnostunut lapsesta ja hoiti häntä (heti vauvan syntymän jälkeen), mutta sitten voimat loppui ja nykyään istuu koneella ja kaljoittelee AINA kun on kotona. Olen miettinyt, että ehkä hän on jotenkin masentunut. Voikohan miehillä olla synnytyksen jälkeistä masennusta? ;)
Onneksi mies ei muuten ole mikään raivoaja/kiukkuinen, tosin riitaa meilläkin tulee: siitä että mies juo/ei hoida lasta/ei ota lasta/minua huomioon ja siitä että minä en siivoa. (Siivotkoon ite, mä joudun koko ajan olemaan lapsen kanssa, en jaksa siivota.)
Auttaisiko jos miehesi lukisi tämän ketjun? Jos on kuin mun mies, niin ei auta... =( Ehkä sunkin pitää sitten vedota muihin (niinkuin miehesi tekee), tyyliin: " muidenkin miehet herää yöllä hoitamaan vauvaa"
Ja sano sille, että kyllä muillakin on samanlaisia k-päisiä jäpättäviä muijia kotona. Vielä kamalampia kuin sinä! =) Oikeasti, ei sussa ole vikaa vaan siinä miehessä. Ei sillä ole oikeutta kohdella sua ja lapsia noin. Ja sen perustelut käyttäytymiseensä on tyhmiä ja huonoja...
Tuohon yöheräämisasiaan en ota kantaa, odotan itse nyt kolmatta ja olen kaksi ensimmäistä hoitanut täysin yöllä, meillä ei ole pulloa ole ollut käytössä, joten on ollut helppo laittaa vain rinta suuhun.
Miehesi asenteessa on kyllä paljon parantamisen varaa. Hän on kuitenkin lasten isä, mutta nykyisellä käyttäytymisellään saa teidän leikki-ikäisen pelkäämään ja myös vauvan, vaikka noin pieni ei sitä osaa näyttääkään vielä. Pienet lapset ja runsas alkoholinkäyttö ei sovi yhteen. Itse olen pitänyt omalle miehelleni alusta asti lasten synnyttyä rajaa, ettei kotona voi juoda paljon. Jos haluaa vetää enemmän alkoholia, sitten menee kavereiden kanssa juomaan (ei usein). Ja jos kotona juo kaljaa, niin korkeintaan 1-2 pulloa illassa ja sen jälkeen, kun lapset ovat jo nukkumassa. Varsin hyvin mieheni on asian oppinut. Minusta ei oikeasti lasten tarvitse oppia näkemään isäänsä kaljapullo kädessä iltaisin. Aikuisen käytös muuttuu alkoholin juomisen myötä ja se muutos pelottaa lasta. Hän ei voi luottaa enää aikuiseen samalla tavalla kuin ennen.
Toinen asia on se, että miehesi hermostuu kyllä ihan pienistä asioista. Jos hän haluaa lasten nukkuvan, niin silloin ei kyllä kannata laittaa tv:stä ääniä kovin suurelle. Suosittelen myös sinulle, että otat yhteyttä johonkin ammattiauttajaan esim. perheneuvolaan ja puhut teidän ongelmista, ennen kuin tilanne kärjistyy enemmän. Kodin pitäisi olla kuitenkin paikka, jossa kaikilla on hyvä olla.
Eipä kuulosta mukavalta, mutta ehkä miehesi havahtuu asioihin vaikka kun rauhassa koitat ottaa asiat puheeksi tilanteen rauhoituttua ja jos pystyisitte olemaan hetken aikaa kahdestaan. Kyllä se miesten auttaminen yöheräilyssä tuntuu olevan marginaalista monella muullakin. Niin kai se on, että kun ei ole pakko niin se on vain helppoa vierittää vaimolle vauvanhoito yöaikaan. Todella lapsellista ja itsekästä toimintaa. Koita vaan pitää itsesi kasassa, tiedän ettei se ole helppoa varsinkaan siinä vaiheessa kun vauva on ihan pieni ja itsellä tunteet pinnassa muutenkin. Koittakaa saada asioihin selvyys perustavaa laatua olevalla rakentavalla keskustelulla ettei tarvitse jatkaa tuolla tyylillä. Voimia!