Krooninen migreeni: En pärjää yksin, mutta seurassa lähes normaalisti

Yksin ollessani aivot menevät ihan solmuun ja jumiudun täysin. Helpoista ja mukavista toimista, kuten siivoamisesta, tulee hirveän monimutkaisia, enkä kykene niihin.

Jostain syystä kuitenkin ollessani muiden ihmisten seurassa, pysyy aivotoimintani sellaisella tasolla, että selviydyn arjen toimista ihan ok hyvin. 

Minkäänlaiset to do-listat sun muut eivät auta.

Ongelma vain pahenee. 

Olen jo monta kuukautta itkeskellyt, kun ruuanlaitto on  muuttunut niin vaikeaksi, että saatan jopa jumiutua keskelle keittiötä tuijottamaan jääkaappia ahdistuksen vallassa. Aivot eivät vain jaksa käsitellä prosessia, joka on ennen ollut rentouttavaa arjen puuhaa.

Tuntuu, etten enää pärjää yksin. En enää saa pidettyä asuntoa siistinä. Olen alkanut korvaamaan ruokia leivällä enenevissä määrin. 

Mutta heti kun vieressä on joku ja voin jutella prosessia läpi, niin yhtäkkiä pystynkin hoitamaan asiat? Ei ne nyt niin helposti suju kuin ennen, mutta saan ne hoidettua. Enemmänkin. 

Onko kenelläkään kokemusta tälläisestä? Lääkäri ei ymmärtänyt ollenkaan mistä puhuin. Ehkä en osaa oikein itsekään selittää asiaa, sanat ovat hukassa jatkuvasti. 

Otan mielelläni vastaan myös vinkkejä, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä.