Lue keskustelun säännöt.
Muutto kumppanin kotiin, mitä yllättäviä ongelmia tai ristiriitoja teillä tuli?
28.08.2025 |
Mietin skenaariota, että muuttaisin miesystäväni omakotitaloon. Talossa on edelleen huoneet hänen opiskelevilla lapsillaan ja kaapit ja vaatehuone täynnä lapsuudenaikaisia leluja, pelejä ym tavaroita.
Jos muuttaisin sinne, hänen pitäisi luopua aika paljosta tavarasta, että minä mahtuisin sinne omine tavaroineni. Olisinko sitten se ilkeä, joka käskisi hävittää lasten tavarat? Itse eron jälkeen talon tyhjentäneenä ja myyneejä jouduin tuon urakan tekemään jo joitakin vuosia sitten. Toinen olisi sitten huonekalujen yhdistäminen. Osa omista huonekaluistani on sellaisia, että ehdottomasti haluaisin ne mukaani. Minulla on myös tilaa vieviä harrastukseen liittyviä juttuja, kuten miehelläkin.
Lisäksi pitäisi olla vierashuone, jossa minun lapseni voisivat yöpyä, eli joku huone pitäisi ottaa tähän käyttöön.
Onneksi tämä oli vain tällaista pohdintaa, joten en ainakaan toistaiseksi edes kuvittele muuttavani miehen luo, vaikka suurimman osan ajastani vietänkin siellä.
Mutta kokemuksia muilta kuulisin, miten yhteenmuutto sujui, kun molemmat jo keski-ikäisiä ja paljon elettyä elämää takana
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin aikoinaan ulkomailla ja löysin sieltä naisystävän, joka muutti perässäni Suomeen. Asuin asunnossa, josta olin aiemmin maksanut entisen avovaimoni ulos. Minulle jäi myös suurin osa yhteisistä huonekaluista ja muista tavaroista.
Tämä ärsytti uutta naisystävääni siinä määrin, että lopulta piti vaihtaa asuntoa ja hänen piti saada sisustaa se suurimmaksi osaksi uudelleen. Jälkeenpäin ajatellen oli aikakin päästä eroon niistä halvoista ja kuluneista kalusteista ja liinavaatteista, vaikka silloin se ärsyttikin minua.
Miksi avovaimoa pitäisi maksaa ulos yhtään mistään, eihän seurustelukumppanilla ole mitään avio-oikeutta yhteiseen omaisuuteen?
Jos omistitte asunnon puoliksi ja ostit häneltä hänen puolikkaansa et silloinkaan maksanut avokkia mistään ulos, vaan hän myi sinulle oman osuutensa.
Outoa, että ihmiset oikeasti kuvittelevat et
Kyllä minäkin käytin termiä 'maksoin miehen ulos yhteisestä talosta', vaikka ei oltu naimisissa ja yhdessä omistettiin talo puoliksi. Minusta sama asia, ostin puolet = maksoin ulos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran mun veli otti kotiinsa asumaan naisystävän, jonka kanssa oli seurustellut puoli vuotta. Se nainen itse alkoi hinkua yhteenmuuttoa. He asuivat yhdessä 2kk, kunnes nainen muutti pois. Veljeäni harmitti, kun hän oli myynyt omia huonekalujaan pois ja sitten joutui hankkimaan uudet. Kun hän ei edes alunperin ollut innokas muuttamaan yhteen.
Vierailija kirjoitti:
kerran mun veli otti kotiinsa asumaan naisystävän, jonka kanssa oli seurustellut puoli vuotta. Se nainen itse alkoi hinkua yhteenmuuttoa. He asuivat yhdessä 2kk, kunnes nainen muutti pois. Veljeäni harmitti, kun hän oli myynyt omia huonekalujaan pois ja sitten joutui hankkimaan uudet. Kun hän ei edes alunperin ollut innokas muuttamaan yhteen.
Mitä kaikkea se nainen oli myynyt ja joutui sittes ostamaan uudet? Pesukoneen? Sängyn?
Tasivat olla kumpikin aika nuoria, eikä mitään keski-ikäisiä, joilla aikuiset lapset?
Menee vähän ohi aiheen mutta kirjoitan silti. Jälkiviisaana, tiedetään, ei auta, neuvoisin itseäni käymään omat ja lapsen tavarat läpi 6 kk tai vuoden välein ja laittamaan kiertoon tai pois sen mitä ei halua tai tarvitse. Puolisoa ei voi pakottaa tekemään samoin. Se auttaa huomattavasti elämässä luonnollista eteenpäin siirtymistä ja välillä kipeääkin luopumista. Kun kouluun mennessä tai yläkouluun siirtyessä alkaa raivaamaan niin tunnelataus on melkoinen ja homma menee pelkäksi itkuksi. Puhumattakaan siitä kun lapsi tai lapset muuttaa omaan kotiin tai opiskelemaan. Ollaan tosin muutettu joitakin kertoja joten siinä on karsittu tavaroita. Valokuvat on helppo säilyttää kun ovat nykyään digitaalisessa muodossa.
Joten kehotan käytännöllisyyteen ja muutenkin käyttämään tervettä järkeä ainakin tavaroiden suhteen. Isompi ongelma voi olla sitten se jos miehen kodissa "asuu" edelleen aikaisempi puoliso, miehen äiti tai jopa isoäiti.
Jos asunnossa on paljon vanhoja tavaroita, niin aina se ei tarkoita sitä, että niistä ei olisi maltettu luopua, vaan ovat vaan sattuneet jäämään nurkkiin, kun kukaan ei ole saanut aikaiseksi raivata. Kumppani voi olla jopa ihan hyvillään, jos saa apua karsimiseen ja saa tiloja fiksumpaan käyttöön. Varsinkin isoon omakotitaloon kertyy helposti tavaraa, kun sitä ei ole välttämätön pakko hävittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle toi ei ainakaan olis kannattavaa. Miehen pitäs kärrätä omaa omaisuuttaan kaatopaikalle, jotta sun omaisuus saadaan säästettyä. Lisäksi mies menettäisi oman työhuoneen sun lasten takia ja joutuis varmaan vieläpä remontoimaan asuntoa sun maun mukaiseksi. Kuluihin sinkkuäidit ei tietenkään ota osaa, koska eivät halua kerryttää miehen varallisuutta.
Muiden kokemuksia tässä kysynkin, en neuvoja omaan tilanteeseeni
ap
No oma kokemus toi onkin. Olen jättänyt naisen juuri siksi, kun yritti käydä määräilemään mun oman talon remppa- ja sisustusasioissa. Mulla olis ollut kaikessa vaan maksajan rooli ja mun omat harrastustilat olis pitänyt uhrata toisen koiraharrastukselle. Lisäksi mun olis pitänyt remontoida talo ja piha hänen lapsilleen sopivaksi täysin omalla kustannuksellani.
&
En kehtaisi sinuna huudella, että olet saanut naisystävän vain maksua vastaan. Eikö se tunnu nololta miehenä, ettet saanut puolisoa ilmaiseksi kuten muut? Normaalit pariskunnat maksavat kulut tiedoksi.
Se tuli yllätyksenä että kahdella exällä on kämppään avaimet ja pano-oikeus puolisooni.
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kerran mun veli otti kotiinsa asumaan naisystävän, jonka kanssa oli seurustellut puoli vuotta. Se nainen itse alkoi hinkua yhteenmuuttoa. He asuivat yhdessä 2kk, kunnes nainen muutti pois. Veljeäni harmitti, kun hän oli myynyt omia huonekalujaan pois ja sitten joutui hankkimaan uudet. Kun hän ei edes alunperin ollut innokas muuttamaan yhteen.
Mitä kaikkea se nainen oli myynyt ja joutui sittes ostamaan uudet? Pesukoneen? Sängyn?
Tasivat olla kumpikin aika nuoria, eikä mitään keski-ikäisiä, joilla aikuiset lapset?
Tarkoitin, että veljeni oli myynyt omistusasunnossaan omia huonekaluja pois, kun se nainen halusi tuoda sinne omat huonekalunsa. Kyse oli nelikymppisistä henkilöistä.
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen taloon enkä enää tekisi samaa virhettä..Odotus toisella oli, et mä vaan sopeudu sinne, hänenbrakentamaansa ympäristöön. Ja toisaalta kun talo oli miehen, itsellä ei ollut mitään kiinnostusta laittaa remontteihin ym. omaa rahaa.
Ero tuli, asun nyt omassa talossa. On kiva laittaa puutarhaa ja maksaa remonteista..Tää tuntuu kodilta, miehen talo ei tuntunut koskaan.
Tää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotakin vuosia sitten muutin silloisen miesystäväni luo asumaan. Omat huonekaluni olivat jo vanhoja ja kulahtaneita, en säästänyt mitään. Pakkasin vain henkilökohtaiset tavarat ja muutin miehen luo. Hänellä oli hyvällä maulla sisustettu uudehko koti. Vaikka kaikki oli siistiä ja kaunista, en viihtynyt. Se ei tuntunut kodilta, koska siellä ei ollut mitään minun valitsemaa. Olin kuin kyläilemässä sen pari vuotta. Onnekesi olin pakannut omat astiat ja vähän muitakin tavaroita varastooon, niin ei tarvinut ihan kaikkea ostaa kun muutin taas omaan vaatimattomaan kotiin, mutta itseni näköiseen ja itseni valitsemineni huonekaluineen ja verhoineen.
Tässäpä kunnon yhteenveto. Jos nainen ei pääse tuhoamaan toisen asuntoa ja "kusemaan nurkkiin", ei se ole naisen koti laisinkaan.
Muutin miesystävän luo. Tarkootus oli asua vain 2 kk. Sitten ystäväni kertoi asunnossa, jonka olin just ostanut ja tehtiin rempnttia, paljonko siitä saisi vuokraa ja siitä oltiin kiinnostuneita.
Miesystävä pyysi mua muuttamaan lopullisesti ja just vuokralaiset jäävät vielä vuodeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotakin vuosia sitten muutin silloisen miesystäväni luo asumaan. Omat huonekaluni olivat jo vanhoja ja kulahtaneita, en säästänyt mitään. Pakkasin vain henkilökohtaiset tavarat ja muutin miehen luo. Hänellä oli hyvällä maulla sisustettu uudehko koti. Vaikka kaikki oli siistiä ja kaunista, en viihtynyt. Se ei tuntunut kodilta, koska siellä ei ollut mitään minun valitsemaa. Olin kuin kyläilemässä sen pari vuotta. Onnekesi olin pakannut omat astiat ja vähän muitakin tavaroita varastooon, niin ei tarvinut ihan kaikkea ostaa kun muutin taas omaan vaatimattomaan kotiin, mutta itseni näköiseen ja itseni valitsemineni huonekaluineen ja verhoineen.
Tässäpä kunnon yhteenveto. Jos nainen ei pääse tuhoamaan toisen asuntoa ja "kusemaan nurkkiin", ei se ole naisen koti laisinkaan.
Yleensä koti ja sen sisustus on paljon tärkeämpää naisille kuin miehille. Useimmille miehille se on jopa täysin yhdentekevää. Ei haittaa vaikka kaikki olis exän valitsemaa.
"35-vuotias POIKAystävä". Ei oikeasti hei...