Lue keskustelun säännöt.
HS: "Helsinkiläisäiti on neuvoton lapsensa puhelinaddiktion vuoksi, sillä lapsi ahdistuu kun ei saa kännykkää käteensä"
28.08.2025 |
Älypuhelimet | Äiti kertoo: Viisivuotias lapseni on puhelimella viisi tuntia päivässä
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011452194.html
Miten voi vanhempi olla näin kädetön ja surkean avuton?? Ei minkäänlaista itsereflektiokykyä ja kykyä sietää tunteita, uskomatonta saamattomuutta
Kommentit (349)
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset pelkää kuollakseen 5-vuotiaita lapsiaan, mutta uhoavat voittavansa Venäjän sodassa. Jotenkin ei nyt oikein täsmää nämä.
En oikein usko että tämä äiti olisi ihan ensimmäisenä rintamallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisen ruutuajan pitäisi olla jotain fiksuja ohjelmia/elokuvia. Tai jotain pedagogisia pelejä (kirjaimet ja numerot). Eikä todellakaan mitään YouTuben lyhyitä videoita. Viisi tuntia on ihan liikaa, mutta myös sisältö on ihan kuraa. En antaisi edes oman 12-vuotiaan katsoa niitä viittä tuntia, vaan meillä on tiukat ruutuajat. Telkkarissa on sääntö, että saa katsoa vain ohjelmia (Netflix, Disney+ jne.)
Aika surulliselta vaikuttaa tuon lapsen tulevaisuus, kun äidillä on vanhemmuus noin hukassa. 5-vuotias kyllä valitsee mielummin yhdessä tekemisen kuin ruudun, jos sellaista tarjotaan. Luultavasti ko. äiti ei vain itse jaksa tehdä lapsen kanssa yhtään mitään vaan viihdyttää ruudulla.
Ottaa sen kännykän pois ja opettaa sietämään ahdistusta ja tekemään jotain muuta.
On se vaikeeta, niin niin kovin vaikeeta
Vierailija kirjoitti:
Näissä ongelmissa on kyse myös siitä, että vanhemmat eivät kestä yhtään lapsen negatiivisia tunteita. Annetaan periksi sen sijaan, että otettaisiin puhelin pois.
Kyllä meilläkin lapsi on saanut aina poikkeustapauksissa katsoa ruutua enemmän. Siis pitkillä auto-/juna-/lentomatkoilla. Kipeänä ollessa. Pienempänä myös juuri tuollaisissa tilanteissa, kun meidän vanhemmpien piti saada jotain tehtyä. Mutta ne on olleet juurikin poikkeustapauksia, joiden jälkeen on palattu takaisin arkeen. En edes muista, että lapsi olisi aiheesta sen enempää kiukutellut, kun se on ollut niin itsestäänselvyys, että arjessa ei ruutua koko ajan tuijoteta.
Yksinkertainen vastaus tähänkin ongelmaan on, että vietä sen lapsen kanssa aikaa. Lue ja pelaa lautapelejä. Hanki lapselle joku harrastus, josta pitää. Menkää ulos. Tehkää asioita yhdessä. Eli VIETTÄKÄÄ NORMAALIA PERHE-ELÄMÄÄ.
Meillä ei ole tuollaista poikkeustapausta tullut missä kännykkä pitäisi tökätä alaikäisen käteen. Lapsi on just viisi, kuten artikkelin lapsi. Tylsyyttä pitää oppia sietämään, lapsen mielikuvitus on rajaton. Junamatkoilla leikkivaunu, kirjat, eväät ja sylittely riittää. Huom meillä on todella villi ja vauhdikas lapsi, ei mikään helppo ja rauhallinen. MUTTA juuri siksi en anna hänelle dopamiinikoukkua. Ruutuaikaa ei tule. Artikkelin tilanne on sairas. Tuon ikäisistä suuri osa uskoo joulupukkiinkin, miksei sitten siihen että puhelin meni vaan rikki. Uutta ei tule. YoutubeKidsistä saisi oman artikkelinsa, huh huh.
Tuon äidin pitäisi opetella itse olemaan lapsensa kanssa, tekemään juttuja ja olemalla mallina. Jos pihassa ei ole kavereita mennään puistoon. Lapsi voi myös pyöräillä ja ajella potkulaudalla. Myös hänen kanssaan voi jo tuossa iässä pyöräillä, pelata erilaisia pelejä ja keksiä tekemistä. Syy addiktioon on ihan äidin oma moka kasvattajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsen virikkeet ovat hesulin lähiöt tai älylaite niin eikö ole aika luonnollista että rämpyttää sitä älylaitetta. Mikä olisi parempi, kirja vai? Siitäkin sanottiin aikanaan että kamalaa eskapismia ja väärin on, niinväärin. Nyt nämä kirjoihin elämää paenneet paheksuvat älylaitteita.
Ihmisen säilytystila kaupungissa on huoneiston kokoinen. Ei siinä hirveästi kannata tai tarvitse alkaa mitään harrastelemaan. Kunhan syö ja pitää kulutuksen sopivana tälle omalle pikku reviirilleen...
Lautapelit, koottavat, keräilykortit ym. vastaavaa, hieman tv-ohjelmia, ja kyllä, ne kirjat, voi ottaa lapsen mukaan kokkailemaan ja leipomaan pienestä pitäen (mm. Jari Tervon poika leipoi sämpylöitä isänsä kanssa) fillari, jalkapallo, skeittilauta, uimahalli, marjastamaan, sienestämään, pihapelit, retkeily, partiotoiminta, telttailu, luonto, vapaaehtoistoiminta, nuorisotilat...
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitää laittaa rajoja. Olen itsekin huolissani omien pienten lastemme ruutuajasta, mutta olen huomannut, että kun heille järjestää muuta mielekästä tekemistä (leikkipuisto, kirjojen lukeminen, yhdessä kiva leikki), eivät he useinkaan kaipaa mitään ruutua. Haastavaa se toki on, koska näissä on yleensä oltava vanhemman mukana kotonakin, mutta parempi se niihin omiin lapsiin on panostaa kuin vaikkapa siihen, että koti on tiptop. Vaikka olisin väsynyt, olen iloinen, kun lapset esim. toivovat tiettyjä kirjoja (suosikit vaihtelevat), ja he haluavat kuulla samat tarinat erityisesti nukkumaanmennessä kerta toisensa jälkeen. Tai kun mainitsee uloslähtemisestä, ja pienempikin alkaa jo touhuta, että pitää saada kengät, jne. Ja ei, emme ole mikään ihannekoti ja on ollut tosi haastavaa ruutuajan kanssa, mutta kun pysyy jämäkkänä ja asettaa rajoja tarjoten lapsille hyviä vaihtoehtoja, niin se tuo tulosta.
Hei, kerron kokemuksesta että lapset, varsinkaan pienet, eivät tarvitse ruutuja mihinkään, ja itse asiassa sun kotityöt ja muu onnistuu aivan mainiosti niin, että lapset viihdyttävät itseään. Se on lasten koti: leluja, pelejä, piirustustarvikkeita riittää aivan tavallinen määrä niin he leikkivät itsekseen ilman sua. Jos on sisaruksia, heidän kanssaan. Ei lapsia ole koskaan leikitetty koko ajan. Meillä isoveli lukee pienemmille, kaikki puuhaillaan kotona yhdessä ja erikseen. Tuo on uskomus, että olisi haastavaa ilman ruutuja, kun lapset koko ajan sun huomiota vailla. Lapset rakastavat leikkiä ja riehua omiaan, vanhempien ollessa saatavilla tai samassa huoneessakin. Näinhän he tekevät päiväkodissakin, ei siellä ole omahoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ongelmissa on kyse myös siitä, että vanhemmat eivät kestä yhtään lapsen negatiivisia tunteita. Annetaan periksi sen sijaan, että otettaisiin puhelin pois.
Kyllä meilläkin lapsi on saanut aina poikkeustapauksissa katsoa ruutua enemmän. Siis pitkillä auto-/juna-/lentomatkoilla. Kipeänä ollessa. Pienempänä myös juuri tuollaisissa tilanteissa, kun meidän vanhemmpien piti saada jotain tehtyä. Mutta ne on olleet juurikin poikkeustapauksia, joiden jälkeen on palattu takaisin arkeen. En edes muista, että lapsi olisi aiheesta sen enempää kiukutellut, kun se on ollut niin itsestäänselvyys, että arjessa ei ruutua koko ajan tuijoteta.
Yksinkertainen vastaus tähänkin ongelmaan on, että vietä sen lapsen kanssa aikaa. Lue ja pelaa lautapelejä. Hanki lapselle joku harrastus, josta pitää. Menkää ulos. Tehkää asioita yhdessä. Eli VIETTÄKÄÄ NORMAALIA PERHE-ELÄMÄÄ.
Meillä ei ole tuollaista poikkeustapausta tullut missä kännykkä pitäisi tökätä alaikäisen käteen. Lapsi on just viisi, kuten artikkelin lapsi. Tylsyyttä pitää oppia sietämään, lapsen mielikuvitus on rajaton. Junamatkoilla leikkivaunu, kirjat, eväät ja sylittely riittää. Huom meillä on todella villi ja vauhdikas lapsi, ei mikään helppo ja rauhallinen. MUTTA juuri siksi en anna hänelle dopamiinikoukkua. Ruutuaikaa ei tule. Artikkelin tilanne on sairas. Tuon ikäisistä suuri osa uskoo joulupukkiinkin, miksei sitten siihen että puhelin meni vaan rikki. Uutta ei tule. YoutubeKidsistä saisi oman artikkelinsa, huh huh.
Ruutua ei kannata myöskään täysin demonisoida. En nyt usko, että meillä meni lapsi rikki tai tuli dopamiinikoukkua, kun katsoi matkoilla elokuvia tai pelasi oppimispelejä. Ehdottomuus nyt muutenkin on vähän typerää, vaikkakin tässä tapauksessa parempi kuin töysi rajattomuus. YouTube kids ja muut lyhytvideot pitäisi kyllä olla kiellettyjä kaikilta.
Minulla on siis jo iso seiskaluokkalainen, joten pystyn näkemään seurauksia myös. Edelleen valitsee mielummin yhteisen tekemisen kuin ruudun. Valitsee harrastuksen ja kaverit mielummin kuin ruudun. Koulu sujuu. Lukee paljon. Katsoo kyllä leffoja ja sarjoja, mutta niin tehtiin tuon ikäisenä omassa nuoruudessa myös.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset pelkää kuollakseen 5-vuotiaita lapsiaan, mutta uhoavat voittavansa Venäjän sodassa. Jotenkin ei nyt oikein täsmää nämä.
Mitä itse tekisit jos lapsi riehuu koska ei saa puhelinta itselleen? Jos pidät kuria lapselle niin lapsi saa siitä traumat, lapsen tunnetaidot menevät pilalle ja lisäksi joutuu vaikeuksiin lastensuojelun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituista ettei osaa kieltää lastaan? Ei vanhemman kuulu koko ajan tehdä mieliksi lapselle. Miksi 5v ikäisellä edes on puhelin? Onpa outo.
Vierailija kirjoitti:
Ottaa sen kännykän pois ja opettaa sietämään ahdistusta ja tekemään jotain muuta.
On se vaikeeta, niin niin kovin vaikeeta
Ei niin helppoa jos lapsi sen seurauksena alkaa huutaa kuin palosireeni, heittelee tavaroita, karkaa pihalle, lyö äitiään tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ongelmissa on kyse myös siitä, että vanhemmat eivät kestä yhtään lapsen negatiivisia tunteita. Annetaan periksi sen sijaan, että otettaisiin puhelin pois.
Kyllä meilläkin lapsi on saanut aina poikkeustapauksissa katsoa ruutua enemmän. Siis pitkillä auto-/juna-/lentomatkoilla. Kipeänä ollessa. Pienempänä myös juuri tuollaisissa tilanteissa, kun meidän vanhemmpien piti saada jotain tehtyä. Mutta ne on olleet juurikin poikkeustapauksia, joiden jälkeen on palattu takaisin arkeen. En edes muista, että lapsi olisi aiheesta sen enempää kiukutellut, kun se on ollut niin itsestäänselvyys, että arjessa ei ruutua koko ajan tuijoteta.
Yksinkertainen vastaus tähänkin ongelmaan on, että vietä sen lapsen kanssa aikaa. Lue ja pelaa lautapelejä. Hanki lapselle joku harrastus, josta pitää. Menkää ulos. Tehkää asioita yhdessä. Eli VIETTÄKÄÄ NORMAALIA PERHE-ELÄMÄÄ.
Meillä ei ole tuollaista poikkeustapausta tullut missä kännykkä pitäisi tökätä alaikäisen käteen. Lapsi on just viisi, kuten artikkelin lapsi. Tylsyyttä pitää oppia sietämään, lapsen mielikuvitus on rajaton. Junamatkoilla leikkivaunu, kirjat, eväät ja sylittely riittää. Huom meillä on todella villi ja vauhdikas lapsi, ei mikään helppo ja rauhallinen. MUTTA juuri siksi en anna hänelle dopamiinikoukkua. Ruutuaikaa ei tule. Artikkelin tilanne on sairas. Tuon ikäisistä suuri osa uskoo joulupukkiinkin, miksei sitten siihen että puhelin meni vaan rikki. Uutta ei tule. YoutubeKidsistä saisi oman artikkelinsa, huh huh.
Jos vähän katsoo mitä sille lapselle sieltä ruudulta näyttää, niin ei tarvitse olla noin ehdoton. Oma lapsi oppi ekapelillä lukemaan 4-vuotiaana, kun matkustettiin paljon kodin ja mummolan väliä ja sai aina pelata osan matkasta.
En ymmärrä miksi pitää vetää överiksi suuntaan tai toiseen.
Minä käyn kirppareilla aika usein, enkä ole pahemmin ikinä oikein nähnyt vanhempia ns shoppailemassa esim. vaatteita niille muksuille niin, että se lapsi saisi päättää ostoksen. Äiti se siellä syynäilee ja keräilee kärryyn niitä vaatemyttyjä ja kiirehtii kassalle.
Nuo paikat voi ottaa sellaisena "aarreaittoina", jonne mennään tekemään kaikenlaisia löytöjä. Samalla opetetaan lapselle kierrätyksen merkitystä jne.
Kaikilla ei ole varaa merkkivaatteisiin, joten on muutenkin ostettava halpista, joten ihan sama ostaako sen käytettynä ja pilkkahintaan, kun uudenveroista kamaa on myynnissä. Samalla reissulla voi vaikka viettää laatuaikaa hampparilla lasten kanssa, jos kukkaro sallii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään aikuiset ovat niin konformistisia. Jos joku toimintamalli on yleinen, niin se on ok, sitä ei kyseenalaisteta.
Hieno paradoksi kun flakan käyttö räjähtää kaduilla, ja samaan aikaan aikuisilla itsellään on pahoja riippuvuuksia toisista asioista.
Vähän pakko olla konformistinen koska "väärinkasvattaminen" on lasun paikka. Nykyään on ihmisillä joka paikassa älypuhelimet ja tieto kulkee lastensuojelulle nopeasti jos jossain kohdellaan lasta ns. väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset pelkää kuollakseen 5-vuotiaita lapsiaan, mutta uhoavat voittavansa Venäjän sodassa. Jotenkin ei nyt oikein täsmää nämä.
Mitä itse tekisit jos lapsi riehuu koska ei saa puhelinta itselleen? Jos pidät kuria lapselle niin lapsi saa siitä traumat, lapsen tunnetaidot menevät pilalle ja lisäksi joutuu vaikeuksiin lastensuojelun kanssa.
Voi hyvä elämä :D jos kieltää lasta ei se siitä mitään traumoja saa! Vanhemman tai aikuisen KUULUU myöskin kieltää asioita, koska kaikki asiat eivät ole lapselle hyväksi.
Tunnetaidot menevät ennemmin piloille varmaan siitä jos ei ikinä kiellä mitään ja toinen ei opi kestämään edes pieniä pettymyksiä tai epämukavuutta, tai pientä tylsyyttä ja viihdyttämään itse itseään/käyttämään mielikuvitusta..
Millainen teini sellaisesta lapsesta tulee? Aivan sietämätön ja maailma tulee murskaamaan hänet.
Niin, eihän sitä tarvitse heti olla väkisin repimässä käsistä. Antaa ruutuajan ja antaa "ennakkovaroitukset" että ruutuaika päättyy 5 minuutin päästä, 2 minuutin päästä ja nyt se loppui.
Meillä tulee isompienkin lasten kanssa välillä kiukkuraivarit, kun puhelin vaaditaan pois. Se ei ole mukavaa. Se on rasittavaa ja joskus raivostuttavaa. Mutta juuri siksi se pitää ottaa pois ja jutellaan sitten, miksi kiukuttaa ja miksi on tällöin tärkeää lopettaa se puhelimen tuijotus.
Joskus jopa puolisolla tulee ärinää, jos käskee laittaa puhelimen pois ja kuunteleen mitä on asiaa. Ehkäpä itselläkin. Sitä on hyvä reflektoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa sen kännykän pois ja opettaa sietämään ahdistusta ja tekemään jotain muuta.
On se vaikeeta, niin niin kovin vaikeeta
Ei niin helppoa jos lapsi sen seurauksena alkaa huutaa kuin palosireeni, heittelee tavaroita, karkaa pihalle, lyö äitiään tms.
Ja et pärjää tuollaiselle, about 25 kiloiselle naperolle? On minuakin siskonpoika lyönyt mutta en ollut asiasta moksiskaan vaan kielsin häntä ja niin kielsi äitinsäkin.
Jos huusi kuin palosiireeni tai heitteli tavaroita niin tiukka komento tuli, ja siihen loppui. Olipa myös niinkin että äitinsä tarttui häntä nyrkeistä kiinni ja sanoi että nyt muuten lopetat, ei saa lyödä! Ja siihen loppui. Joskus hänella oli vaihe missä ryntäili ja juoksenteli. Mitä teki vanhempansa? Juoksivat perään ja koppasivat syliin ja sanoivat että nyt loppuu tuollainen, ja noin ei saa tehdä, ja jos jatkuu niin et saa katsoa piirrettyjä tms. Jos paiskoo lelua se otetaan pois.
Siinä vähän esimerkkiä mitä voit tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa sen kännykän pois ja opettaa sietämään ahdistusta ja tekemään jotain muuta.
On se vaikeeta, niin niin kovin vaikeeta
Ei niin helppoa jos lapsi sen seurauksena alkaa huutaa kuin palosireeni, heittelee tavaroita, karkaa pihalle, lyö äitiään tms.
No sitten se otetaan kiinni ja pidetään niin kauan kunnes rauhoittuu. Puhutaan. Selitetään. Annetaan lapsen raivota ja huutaa ulos kaikki kuonat. Rauhoitutaan ja aloitetaan puhtaalta pöydältä. Annetaan ja saadaan anteeksi.
Joskus se on tehtävä kuitenkin, ennen kuin erotetaan koulusta tai passitetaan nuorisovankilaan tai johonkin laitokseen.
Toistetaan tarvittaessa.
Mä uskoisin, ettei kovin montaa kertaa tarvita. Ne KOKEILEVAT rajojaan kuin koiranpennut. Vanhemmuus on vaikeaa, mutta aikanaan se SAATTAA jopa palkita, ja huomaat kasvattaneesi kunnollisen ja yhteiskuntakelpoisen ihmisen alun :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset pelkää kuollakseen 5-vuotiaita lapsiaan, mutta uhoavat voittavansa Venäjän sodassa. Jotenkin ei nyt oikein täsmää nämä.
Mitä itse tekisit jos lapsi riehuu koska ei saa puhelinta itselleen? Jos pidät kuria lapselle niin lapsi saa siitä traumat, lapsen tunnetaidot menevät pilalle ja lisäksi joutuu vaikeuksiin lastensuojelun kanssa.
Ai jaa. Rajoitta kasvattaminen on rakkautta? Lapselle pitää laittaa rajat, täysin rajattomasti kasvaneesta tulee hullu häirikkö! Kasvattaminen, rajojen asettaminen, muiden ihmisten huomioimisen kyky, oman käyttäytymisen hillintä, ajattelukyky!
Chattailee pedofiilien kanssa.