Apua kasvatukseen

Eli kun riiviö suuttui ja läppäsi niin kielsin. Sitten otin kädestä kiinni ja silitin sillä läpsäistyä kohtaa ja sanoin, että nyt pitää hoitaa. Oppi sen pian itsekkin. Seuraavaksi aloin tekeen niin, että kun näin että kohta läpsäisee niin käskin hoitaa. Niin läpsäisy vaihtui silitykseen.

Tuntuu, että koetin kaikkea mahdollista: huomiotta jättämistä, kieltämistä, pahan mielen näyttämistä, taputtamista repimisen sijaan (lapsi siis repi naamasta, erityisesti tämä kohdistui äitiin).



Kun mikään ei auttanut ja aloin olla todella turhautunut, päätin kokeilla vahvempia aseita. Muutaman kerran annoin takaisin, nipistin varovasti poskesta, tartuin ranteeseen tai " raapaisin" kevyellä kädellä ja huusin samalla kovaa. Tärkeintä oli ele ja ääni, en todellakaan satuttanut lasta (pahalta tuntui kyllä silti). Lapsi hämmästyi ja loukkaantui, mutta lakkasi pian repimästä.



Pehmeät keinot eivät valitettavasti aina auta, tai sitten jotain jäi meiltä kokeilematta.

hanskat voisi muuten olla hyvä idea, mutta taitaa mennä tilanne ohi jo siinä ajassa kun lähtee etsimään hanskoja jostain.



tuota hoitamisjuttua voisi kokeilla, jos sen oppisi.



olisko lisää kommentteja/neuvoja?



ap

tuntuu myös että kaikenlaista ollaan kokeiltu.



lieneekö siinä sitten juuri vika että reagointi läpsimiseen on välillä vaihtunut. ollaan kielletty, välillä koitettu kiinnittää huomiota muualle, olen näyttänyt surkeaa naamaa ja " parahtanut auu" ja sanonut että äitiä sattuu että ymmärtäisi. välillä koitettu olla noteeraamatta, välillä on hermot mennyt täysin ja on tullut ärähdettyä kovempaankin ääneen, välillä olen jättänyt lapsen siihen ja mennyt omaan rauhaan toiseen huoneeseen keräilemään hermoja kasaan...



ap

Me vaan kiellettiin järjestelmällisesti, joka ikinen kerta, vaikka tuntui että puhe menee kuuroille korville. Otettiin käsistä kiinni, katsottiin tiukasti lasta silmiin ja toruvalla äänellä kulmat kurtussa kerrottiin, että ei saa lyödä, se sattuu. Kestää aikansa, eikä lapsi tuossa iässä varmasti ymmärrä vielä, mitä tarkoittaa kun johonkin muuhun sattuu, mutta kyllä lapsi ymmärtää negatiivisen ja positiivisen palautteen välisen eron jo pienenä. Siksi pitäisi olla johdonmukainen. Minusta huomiotta jättäminen tuossa tilanteessa kertoo vain, että jos läpsiminen ei lopu, se saa jatkua.

Nykyään kiellän aika tiukkaan sävyyn ja jos huomaan, mitä on tulossa, otan ranteesta kiinni ja kiellän tai laitan pois sylistä. Viimeinen ollut aika tehokas keino. Alkaa ehkä jo vähetä..

Eli kun lapsi tekee tuollaista, nostan todella rivakasti pois sylistä, ja sanon samalla että äitiä ei läpsitä/revitä tms. Lapsi siitä usein loukkaantuu kovin ja alkaa huutamaan, jolloin otan takisin syliin, ja jos toistaa käytöksensä, niin taas rivakasti pois sylistä. Yleensä kaksi kertaa riittää, ja sitten jo taas halitaanjne.



Mutta siis pääosin tuohon käytökseen auttaa lähinnä aika...TArkoittaen tietysti sitä, että ei sitä missään vaiheessa pidä vaan hyväksyä, vaan aina lapselle osoitetaan, että moinen käytös on ei-toivottua.