Haaveena jatko-opinnot, mutta esiintyminen jännittää. Onko teillä kokemuksia väitöskirjan tekemisestä?
Valmistuin v. 2019 filosofian maisteriksi ja gradun arvosana oli kiitettävä. Tämän jälkeen olen opiskellut myös toista alaa, jonka keskeytin monesta eri syystä. Olen myös tehnyt määräaikaisia oman alan töitä ja sellaisia töitä, joita olen sattunut saamaan. Nyt kesän aikana ajatus tohtoriopinnoista on alkanut tuntumaan entistä paremmalta vaihtoehdolta, ja aloitan pian tutkimussuunnitelman viimeistelyn. Uskon, että jos tutkimusaihe on hyvä, rahoitus kyllä järjestyy. Sen sijaan esiintymisen määrä mietityttää? Pystyn pitämään esitelmän suomeksi, mutta englanniksi se jännittää todella paljon. Minulla on myös pedagogia opintoja, joita voin hyödyntää esiintymisessä, kuitenkin pelkään etten ole ns. tohtoriopiskelijan tasoa kielitaidossa ja verkostoitumisessa. (Olen introvertti.)
Kysyn siis, onko ajatus tutkijaksi ryhtymisestä tuhoon tuomittu? Voiko tohtoriopiskelija välttyä konferensseissa esiintymisiltä?
Kiitos
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Just näin kun ihmiset ovat vastanneet. Kyse on tutkijakoulutuksesta. Opit siis pitämään esityksiä, kirjoittamaan artikkeleita ja kaikkea muuta mitä tutkijan työhön kuuluu. Sitä on mahtava seurata vierestä, kun tutkijakoulutus toimii ja ihminen kasvaa tutkijaksi.
Onko siellä oikeasti esiintymiskoulutusta, vai onko kyse vain siitä, että käsketään esiintymään ja se siitä?
Osaatko muuten selittää, että jos esiintymisen oppiminen olisi noin helppoa, miksei ap ja moni muu ole oppinut jo peruskoulussa, lukiossa tai maisteriopintojen aikana? Miksi ihmeessä esiintymistä oppisi vasta tohtoritutkintovaiheessa? Ajattele, jos ap olisi tullut kertomaan, että gradun esitteleminen jännittää, niin olisitko tullut kertomaan, että voi voi, siihen ei ole mitään apuja, koska opit esiintymäään vasta väitöskirjaa tehdessäsi?
Vierailija kirjoitti:
Jännitys kertoo siitä, että asia/aihe on sinulle tärkeä.
Ihme lässytystä. Ihan varmasti jännittäjä jännittää, vaikka joutuisi (ja etenkin jos joutuisi) pitämään esitelmän aiheesta, josta ei ole kiinnostunut.
Jännitys kertoo siitä, että asia/aihe on sinulle tärkeä. Kannattaa suhtautua siis positiivisesti omaan jännitykseensä. Ei ihmisillä ole aikaa syynätä sinua mikäli esittelemäsi aihe on mielenkiintoinen. Ihmiset keskittyvät siihen asiaan. Yhdelläkään vastaanottavassa yleisössä ei ole mitään superhavaintokykyä.