Te, joilla on takana pitkä parisuhde! Kuinka paljon hellyyttä osoitatte toisillenne?
Mietin vain, onko tämä kuinka yleistä, että pitkään yhdessä ollut pari ei koskaan nuku lähekkäin, istu lähekkäin sohvalla, halaile muuten vaan? Entä, jos pitkässä suhteessa toinen ei osta mitään lahjoja koska "ei osaa ja pieleen menee kuitenkin"?
Aina voi toki vain lähteä, mutta minua kiinnostaa, onko tämä tavallista?
Kommentit (52)
En saa vaimolta lainkaan hellyyttä. Hän ei ole oikeastaan koskaan välittänyt sellaisesta.
Rakkautta voi osoittaa sekä teoin että läheisyydellä ja sanoin. Kyllä meillä joka päivä on paljon läheisyyttä ja kerrotaan rakastavamme, mutta lisäksi on niitä tekoja. Esimerkiksi mies kun lähtee aamulla aikaisin töihin niin talvella krapaa minunkin autoni ikkunat valmiiksi. Tai kun hän tietää että olen tulossa kotiin, käy avaamassa portin valmiiksi. Minä huolehdin hänelle ruokaeväät töihin, lataan kahvin valmiiksi jos hän herää myöhemmin kuin minä. Ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Osoitetaan välittämistä sanoin ja teoin enemmänkin. Nytkin mies tekee meille ruokaa. Halaillaan harvakseltaan. Omat huoneet ja pedit on ja oma nukkumisrauha. Yli 30 vuotta avioliittoa takana. Just näin on hyvä.
Saan kiinni pointista, mutta siitä huolimatta vaikuttaa siltä että hellyys on suhteesta jo haihtunut. Seksiä ei tarkoita, vaan hellyyttä. Sitä ei muista kaipaavansa, ennen kuin jommalle kummalle sattuu puolivahingossa kohdalle joku joka sitä tarjoaakin. Oma isoisä erosi elämänsä kestäneestä liitosta ollessaan 71v. Syynä nimenomaan se, että sattui kohdella sellainen nainen joka sitä hellyyttä viljeli. Siinä jäi mummi sitten toiseksi. Surullinen tapaus kaikkinensa, mutta osoittaa sen että koskaan ei ole liian vanha hellyydelle.
Aloitamme nukkumaan halausasennossa. Sohvalla ehkä allepuolet ajasta istumme käsi kädessä.
En tiedä ollaanko vielä kauan oltu yhdessä, 15 vuotta, ei oo hellyyden osoituksia kuin harvoin koska ei olla sellaisia "hiplailijoita" tai pussailijoita kumpikaan, mutta hyvin spontaania seksiä 2-4 kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ollaanko vielä kauan oltu yhdessä, 15 vuotta, ei oo hellyyden osoituksia kuin harvoin koska ei olla sellaisia "hiplailijoita" tai pussailijoita kumpikaan, mutta hyvin spontaania seksiä 2-4 kertaa viikossa.
Nini ja lisään, että enimmäkseen meillä on ristikkäitä työvuorojakin, joten nukutaan eri aikoihinkin :D mut joka päivä on huumoria aina kun nähdään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osoitetaan välittämistä sanoin ja teoin enemmänkin. Nytkin mies tekee meille ruokaa. Halaillaan harvakseltaan. Omat huoneet ja pedit on ja oma nukkumisrauha. Yli 30 vuotta avioliittoa takana. Just näin on hyvä.
Saan kiinni pointista, mutta siitä huolimatta vaikuttaa siltä että hellyys on suhteesta jo haihtunut. Seksiä ei tarkoita, vaan hellyyttä. Sitä ei muista kaipaavansa, ennen kuin jommalle kummalle sattuu puolivahingossa kohdalle joku joka sitä tarjoaakin. Oma isoisä erosi elämänsä kestäneestä liitosta ollessaan 71v. Syynä nimenomaan se, että sattui kohdella sellainen nainen joka sitä hellyyttä viljeli. Siinä jäi mummi sitten toiseksi. Surullinen tapaus kaikkinensa, mutta osoittaa sen että koskaan ei ole liian vanha hellyydelle.
Oletpa loukkaava. Mikä sä olet arvostelemaan muiden parisuhteita.
Liki 50-vuotias pariliitto meillä ja hellyyttä ei ole osoitettu enää vuosikausiin. Nukutaan eri huoneissa ja eri aikaan. Rakkaus kuoli, kun mies petti yli 20 vuotta sitten, mutta ollaan niin totuttu siihen, että toiselta saa erilaisia palveluja, että yhdessä jatketaan. Mitään yhteistä meillä ei ole paitsi aikuiset lapset. Aika karua kyllä, mutta itse ainakaan en muuta kaipaakaan.
Ei nukuta yhdessä puolison kuorsauksen takia, mutta päivittäin halataan ja illalla ollaan kainalossa ennen nukkumista ja tankataan läheisyyttä.
Läheisyydestä ja hellyydestä kannattaa myös tehdä tapa. Toisilta se tulee luonnollisemmin kuin toisilta ja jokainen pari päättää hellyydentarpeen itse, mutta olis toki hyvä että tarpeet kohtaa.
No meillä annetaan pusut kun tavataan töiden jälkeen kotona ja sitten illalla kun mennään nukkumaan. Lisäksi mies usein hipaiseen ohimennen takapuolesta tai selästä kotona kun ollaan vaikka keittiössä yhtä aikaa. Usein myös istutaan kylki kyljessä sohvalla kun katsotaan telkkaria tms.
Nämä siis ihan arjen asioita. Merkkipäivät, hääpäivät ja vastaavat toki muistetaan aina puolin ja toisin.
Yhdessä kohta 30 vuotta.
Eräs mies sanoi yhden kerran aineissa/kännissä, "mä rrrhhhrrakadctan sua, eikö me voitaisi jo muuttaa yhteen asumaan, voisin kosia sua, tietenkin, mulla on häätö tulossa, en saa asuntoa, miesten asuntolaan"
Se huomiointi arjessa on jokapäiväistä. Esim. toisen ollessa lähdössä jonnekin, käy avaamassa autotallin ovet valmiiksi tai tilaa/tekee ruuan valmiiksi kun toinen tulee töistä.
Yksi tärkeimpiä asioita on se, että on kiinnostunut toisen asioista.
Joku sohvalla sylikkäin istuskelu on vain ärsyttävää, kun ei saa kunnon asentoa, ei voi nousta ykskaks vessaan jne.
Halataan ja pussaillaan lähes päivittäin. Ja kun pitää makuuhuoneen lämpötilan mahdollisimman viileänä, tulee nukuttua kylki kyljessä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs mies sanoi
yhden kerran aineissa/kännissä, "mä rrrhhhrrakadctan sua,
eikö me voitaisi jo muuttaa yhteen asumaan, voisin kosia sua, tietenkin, mulla on häätö tulossa, en saa asuntoa, miesten asuntolaan"
Hän ei koskaan, siis kertaakaan, sanonut rakastavansa.
Puhutaan nätisti toisillemme, ei koskaan haukuta toista tai puhuta toiselle rumasti. Istutaan vierekkäin käsi kädessä, kun katsotaan elokuvaa tai muuten vaan istutaan yhdessä ja jutellaan. Halaillaan ja suukotellaan. Nukutaan yhdessä. Yhteistä elämää eletty 40 vuotta.
Oletpa onnekas! Kaikkea hyvää teille edelleen!
Vasta 15v takana mutta vaikeinakin aikoina kosketetaan toisiamme päivittäin. Joskus kosketus on hellää, joskus rakkaudellista, joskus parantavaa, joskus eroottista. Kun miehelläni on ollut vaikea päivä, pyydän häntä laittamaan päänsä syliini. Yritämme molemmat muistaa sanoa pari viikon välein toiselle että olet tärkeä.
Olen lihonut paljon ja mieheni on masentunut, joten seksihaluja on kummallakin aika harvoin eli parin kuukauden välein, mutta ihanaa on että siihen on palannut leikillisyys ja spontaanius eikä kumpikaan tunne mitään painetta että seksin vähäisyys merkkaisi tunteiden kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Joku sohvalla sylikkäin istuskelu on vain ärsyttävää, kun ei saa kunnon asentoa, ei voi nousta ykskaks vessaan jne.
Ei meillä ainakaan mies mun päällä makaa, eli pääse helposti nousemaan yhtäkkiä vessaankin, jos sellaiseen kiire tulee.
Päivittäin, mutta niin harrastamme myös seksiä. Mies on sanonut että jos ei saa seksiä, ei halua myöskään mitään hellyyttä, koska alkaa tekeen mieli seksiä.