Huusivatko vanhempasi sinulle, kun olit lapsi?

Eivät, sillä olin kiltti lapsi. Sen jälkeen minusta tuli kiltti aikuinen.

He eivät ikinä huutaneet, mutta he kyllä osasivat sanoa asiat sopivan napakasti, mutta kotona ei koskaan huudettu puolin ja toisin. 

Äiti huusi ja ilkeili. Kummallista, kun juuri minulle aralle ja kiltille lapselle. Toiset lapset perheessä saivat tehdä mitä vaan. Ei heille huudettu.

Vierailija kirjoitti:

Eivät, sillä olin kiltti lapsi. Sen jälkeen minusta tuli kiltti aikuinen.

Minä en ollut kiltti lapsi, mutta ei silti huudettu vaan selitettiin asiat tiukasti. Tuli myös rangaistuksia. Minut määrättiin vapaaehtoistyöhön  tekemään sitä sun tätä vaikka myymään makkaroita ravikilpailussa, jossa vanhempani oliva vapaaehtoisina työskentelmässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huusivat, sain selkään myös risulla, kepillä ja nahkavyöllä, pariin kertaan jopa solkipäällä. Luunappeja, tukkapöllyä ja sormille lyötiin myös. Kertaalleen isä antoi myös ihan rehellisen turpasaunan nyrkein.

1960 - 1970 luvulla oli hieman erilaiset metodit, mutta ilman traumoja selvisin kyllä. Omat lapseni kasvatin kyllä toisella tavalla.

Hyi hitto minkälaiset vanhemmat sulla on ollut. Olen myös 1960-1970 luvun lapsia mutta omat vanhemmat eivät olleet väkivaltaisia meitä lapsia eivätkä toisiaan kohtaan. Onneksi.

Olet onnekas, itse muistelen, että kun aloitin koulutien 1960 luvun lopulla, niin myös opettajat käyttivät fyysisiä rangaistuksia. Oli karttakepillä napautuksia, läpsimistä ja luunappeja.

Vierailija kirjoitti:

Äiti huusi ja sai valtavia raivareita, saattoi esim.  kaataa kirjahyllyn.

Nyt aikuisena en kestä huutamista.

Häh!

Isä ei huutanut koskaan eikä kormoottanu. Äiti huusi monta kertaa päivässä, repi, töni ja antoi selkään ja tukkapöllyjä. Nim. mielenterveyslääkkeillä vedellään.

Vierailija kirjoitti:

Äiti huusi ja ilkeili. Kummallista, kun juuri minulle aralle ja kiltille lapselle. Toiset lapset perheessä saivat tehdä mitä vaan. Ei heille huudettu.

Äitisi pelkäsi toisia lapsia, sinä olit helppo uhri huutamiselle koska olit kiltti ja sopeuduit kiltisti osaasi. Helppoa.

Juu, välillä aina. Vaikka olin todella kiltti lapsi. Mutta vanhemmilla oli piilotettua raivoa.

Vierailija kirjoitti:

Huusivat, sain selkään myös risulla, kepillä ja nahkavyöllä, pariin kertaan jopa solkipäällä. Luunappeja, tukkapöllyä ja sormille lyötiin myös. Kertaalleen isä antoi myös ihan rehellisen turpasaunan nyrkein.

1960 - 1970 luvulla oli hieman erilaiset metodit, mutta ilman traumoja selvisin kyllä. Omat lapseni kasvatin kyllä toisella tavalla.

Täällä myös yksi joka saanut selkään vyöllä, solkipäällä. Jälki on aivan hirveää, siis ruoskimisen jäljet. Ja kyllä, olen saanut traumoja

70-luvulla meidän luokalla ei ollut enää ruumiillista kuritusta mutta keksittiin henkinen ilkeily ja ope jätti luokassa ulkopuolelle ja lakkasi huomioimatta. Näin tehtiin näitä syrjäytettyjä syrjäytyneitä eli sekin on esivallan syytä ei syrjäytyneiden yksin.

Iskä ei koskaan huutanut koskaan, eikä kyllä äiteekään. Tunteita sai näyttää aina.

Ei huudettu.

55v.

Eivät huutaneet. Olin kuopus.

Olen syntynyt vuonna 1970, ja ei meillä ikinä huudettu tai käytetty fyysistä väkivaltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eivät, sillä olin kiltti lapsi. Sen jälkeen minusta tuli kiltti aikuinen.

Mimäkin olin kiltti lapsi ja nyt kiltti aikuinen. Silti huusivat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eivät ikinä.

Sama, eivät huutaneet koskaan. 

Huusivat jos joku asia oli mennyt pieleen ja uhkasivat kasvatuslaitoksella. Mitään positiivista ei koskaan sanottu. Sitä paitsi olin arka lapsi.

Huusivat, kuten myös siskolleni ja varsinkin toisilleen. En oikein vieläkään ymmärrä miksi kaikki kommunikaatio piti käydä huutamalla. Itselläni parisuhdetta kahdeksan vuotta takana ja kertaakaan ei ole kummankaan tarvinnut toiselle huutaa.

Eivät juuri ikinä.

Siksi lamaannun täysin, jos joku huutaa nyt aikuisena.

Kun en ole tottunut, enkä ymmärrä, että miten joku voi olla niin aggressiivinen.