Minulla on ilkeä 5-vuotias tyttö. Antakaapa nyt neuvoja.

Tiedän että saa muutenkin, mutta ehkäpä talla tavalla saa lisähuomiota, vaikkakin negatiivista. Kokeilee rajojaan, osa lapsista on erilaisia. Tulisi varmaan hyväksyä hänen tapansa jollakin keinoin, oravanpyörä on helposti esillä. Vanhemmat aistivat ja ennakoivat, ja olettavat lapsen kohta tekevän niin.

Mitä lapsi sanoo syyksi jos kysytte?

Miten olisi kannustava palkkio, seinälle taulu johon saa tarrjoa tms. ja 10 tarrasta jotain jne. Kehuminen aina kun tekee hyvin ja oikein.

Onko lapsella ikäistänsä seuraa?

ja jos hän on ollut jo pitkään tuollainen, niin häntä varmaan on kielletty ja toruttu ja rankaistu koko lapsuutensa ajan, ehkä jopa vertailtu kilttiin veljeen? Hän varmaan itsekin sen myötä uskoo, että on "ilkeä", että hänen kuuluu käyttäytyä niin. Ottakaa nyt muutaman viikon jakso, että annatte mahdollisimman paljon hänelle positiivista palautetta. Korostakaa kaikkea positiivista mitä hän tekee. Ja toki pitää siihen negatiiviseen käytökseen puuttua, mutta ei niin, että ainoa palaute mitä hän saa on aina vaan sitä negatiivista. Itsellänikin on vaikea lapsi, ei nyt ihan tuollainen, mutta vähän samantyylinen. Hänellä ainakin auttoi kun ryhdyimme varta vasten olemaan hänelle "yltiöpositiivisia". Ja muistattehan, että lapselle ei saa ikinä sanoa, että sinä olet ilkeä, tai sinä olet tuhma, vaan pitää aina sanoa, että se käytös on ilkeää tai tuhmaa.

Tarrasysteemiä on käytetty vaikka sun missä asioissa ja se toimii. Tässä käyttäytymisessä ei toimi oikein hyvin, kun on kuitenkin niin abstraktista asiasta kyse. Kehutaan tois paljon ja huomiota annetaan niin paljon kuin sitä vaan pystyy antamaan. Enempää on vaikea antaa. On tosi huomionkipeä ja huomiotahan hän käyttäytymisellään hakee. En vaan tiedä miten sitä antaisi enemmän.



Kuinka pitäisi itse reagoida, kun tyttö käyttäytyy raivostuttavan ilkeästi? Kertokaa käytännön esimerkkejä, mitä teen, kun lapsi sanoo toiselle pahasti, kiilaa, tönii, karjaisee? Tähän asti olen sanonut, että kävele perässä, pienemmällä äänellä, selitä asiaa, huudosta ei kukaan ymmärrä mitään jne. Taaperona tönimistä kitkettiin sillä, että kehotin silittämään kaveria ihan kädestä pitäen. Ei-sana on yritetty korvata korvaavalla toiminnalla, että tehon pitäisi olla eissä tallella.



Tyttö sanoo itse, että hän ei osaa käyttäytyä hyvin. Hän ei kuulemma pysty. Miten tätä harjoitellaan???? Tähän asti olen neuvonut polkemaan maata, puremaan huulta, laskemaan kymmeneen, kuvittelemaan pahan olon keltaiseksi palloksi, jonka syö ja siten teho häviää yms. mielikuvaharjoittelua. Mutta ei **** toimi!



Alan olla jo aika väsynyt tähän. Meillä olisi tosi rauhallista ja kivaa muuten.



Ikäisiä kavereita ei ole kuin päiväkodissa, muuten meillä ei ole ystäviä lähellä, asumme maalla.

kannattaa puuttua tuohon toimintaan ennen koulun alkua. Ja hyvä, että yrität siihen puuttuakin, on paljon vanhempia, jotka eivät valitettavasti puutu.

Josko hän siten huomasi, että hyvästä käytöksestä saa vielä enemmän huomiota ja parempaa huomiota.



Lähde siis aivan pienistä ja sano, ennenku ehtii kiilata. "Oi kun sinä Riina osaat olla tosi nätisti, etkä kiilaakkaan yhtään jne jne..."

Älä sano Älä lyö, älä töni vaan käskyn kielteisyys pois ja tilalle

Leiki nätisti, istu alas jne. korvaavia keinoja.



Pystyykö lapsi hallitsemaan tunteitaan....Miten te vanhemmat koette ?

Olisko jostain theraply menetelmästä apuja?

sieltä voisi löytää ideoita vaikka ei olekaan kysymys mistään adhd tms. me saimme ideoita lapsen tunnetilojen hallitsemiseen

kuinka 5 vuotiaiden kanssa toimitaan missäkin tilanteessa, elämä helpottaa teillä molemmilla kummasti. 5 vuotias on hankalimmassa iässä, seuraava koettelemusten aika on yleensä 9 vuotiaana. Ja muista se ikävä lause että jokaisessa perheessä on yleensä syntipukki. Lapsesi on vielä todella pieni, ja yleensä käyttäytyminen opitaan muilta läheisiltä, päivähodossakin voi olla jotain korjaamisen varaa, ja vaikea tonkin ikäiseltä on kaikkea vaatia, ei sitä ole valmiiksi ohjelmoitu. Yleensä se herkin lapsi oireilee, kun perheessä on jotain ikävää vanhempien välillä, onko teillä kaikki ok lapsen isän kanssa?

Hei, monet noista jutuista, joista puhuit, esiintyvät myös omalla viisivuotiaallani. Hän on täysin "minä ensin" -iässä, ja todellakin kiilaa, rynnii ja runnoo pikkusiskoansa, että ehtisi ensin ja juuri hänet huomattaisiin. Että hän olisi kaunein ja rakastetuin ja nopein jne, se on tärkeintä. Lällätystäkin esiintyy. Olen pitänyt tuota käytöstä ihan normaalina pikkulapsen käytöksenä, hänellä ei vain ole empatiapuoli vielä kehittynyt. Totta kai se tuntuu ilkeältä ja kurjalta äidistä, mutta luulen, että ikä tuo viisautta pääkoppaan.



Miten tyttäresi käyttäytyy hoidossa ikätovereitaan kohtaan? Se kertoisi minusta eniten tässä tilanteessa. Jakaako päiväkodin henkiläkunta huolesi? Meillä kun tuo ikävä käytös kohdistuu ainoastaan pikkusiskoon, ikäisiään kohtaan käyttäytyy erittäin korrektisti.

Kyllä viisivuotias siihen osaa vastata. Sitten jos myöntää että kurjalta niin sano että nyt pitää anteeksi omaa käytöstään.



Ja kehu aina kun osaa.

Ja jos ei osaa olla, täytyy lähteä pois, kotona vaikka sille jäähypenkille.

Ei ole valitettu vaikka olenkin kysellyt asiasta.



Nuo vinkkinne ovat juuri niitä samoja, joita minä olen käyttänyt ihan alusta asti. Tietäisitte jos olisitte lukenut tekstini. Jos jollain olisi uusia vinkkejä, niin ne otan kiitollisena vastaan!



Kiitos edelliselle vertaistuesta. Voihan olla niinkin, että kyse on ihan normaalista 5-vuotiaasta, joka kotona vaan melskaa, mutta se ei vähennä kuitenkaan kokemustamme siitä, että kotona ei ole aina kovinkaan mukavaa ja veliparka saa kärsiä.



ap

meillä 6v poika sai avun kalaöljykapseleista, eihän ne ota jos ei annakaan

Lapset ovat erilaisia syntymästään asti, ei voi mitään. Lpasi ei ole syntyessään tyhjä taulu, johon kasvatuksella kaadetaan ominaisuuksia. Vaan hänellä on olemassa joukko ominaisuuksia joita kasvatuksella voidaan muokata.



Ko. lapsen harjoittelun paikka on empatiakyky. Mielestäni se on ominaisuus, jota voi harjoitella! Kannattaa varmaankin lukea paljon vaikka kirjoja joissa käsitellään kiusaamista. Ja keskustella niistä. Miltä sinusta tuntuisi jos olisit se kiusattu? Miltä lällätys sinusta tuntuu? Miltä kirjan henkilöistä tuntuu? Vahvistakaa lapsen empaattista käytöstä kehumalla paljon pienistäkin lempeyden osoituksista toisia kohtaan. Jos vaikka antaa lelun veljelle tai silittää kissaa... ja puhukaa siitä miltä mukava kohtelu toisesta tuntuu. Miltä se tuntuu itsestä. Eikö jääkin mukava olo?



Ja huonosta käytöksestä toki rankaistaan. Kannattaa tehdä se kuitenkin turhia päivittelemättä ja heti. Ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkeja. Miettimään ja sillä selvä. Lelu pois ja sillä selvä. jne.



Paljon voimia teille, lapsenne on ihana tapaus jolla on omat kehityksenkohteensa niin kuin kaikilla. Kyllä se siitä. Ja lapsen persoonallisuus ei ole teidän "vikanne", hän on kuka on.

mutt amitä jos koettaisi olla mahd. paljon noteeraamatta huonoa käytöstä - eli ei edes yritä ohjata, paitsi jos tilanne selkeästi vaarallinen mihin on pakko puuttua ettei muita todella satu.



Antaisi huomiota vain silloin kun kaikki sujuu hyvin.



Mutta lällältykset yms. - antaa lällättää, eiköhän se lopulta väsy.

"veliparka saa kärsiä", "veli on ihan toista maata". Olisiko siinä se syy tuohon käytökseen? Jos huomaamatta kehut sitä veljeä koko ajan siellä kotonakin, etkä välttämättä itse sitä edes tajua? Tottakai silloin toinen lapsi alkaa reagoimaan asiaan jotenkin.

kehumatta veljeään. Hän on tosi herttainen ja ihana luonne. Tekee paljon kivoja asioita, on ystävällinen. Pakko minun on hänellekin sanoa kivasti, pitää sylissä jne. Minusta olisi epänormaalia alkaa olla tietoisesti tylympi veljelle, koska luonteeltani olen sellainen, että annan lapsilleni paljon haleja, pusuja ja kehuja. Veljelle tosin en saisi antaa mitään, koska sisko tulee heti mustasukkaiseksi. Vaikka kyse ei ole siitä, etteikö hän saisi kaikesta huolimatta huomiota tasapuolisesti.



Tiedän paljon vinkkejä, koska olen koulutukseltani lääkäri ja veljeni vaimo on erityisopettaja. Olemme keskustelleet paljon asioista. Mutta silti olen kätännönarjessa neuvoton, kun tyttö kiilaa, meuhkaa ja jyrää. Minusta se on ikävää ja tuntuu pahalta, että kaikesta huolimatta en pysty tekemään arkeamme leppoisemmaksi. No ehkä ajan kanssa sitten helpottaa, mutta ihmetyttää ja huolettaa kuitenkin asia.



ap

Muistat ettet vahingossakaan vain VERTAILE. =)

Minulla on tosi huomionkipeä poika ja usein jos huomaan hänen hermostuvan pikkusisaruksen saamasta positiivisesta huomiosta otan kainaloon ja kuiskaan jotain tyyliin "mutta sinä olet tämän perheen isoin ja taitavin lapsi"...

kehumatta veljeään. Hän on tosi herttainen ja ihana luonne. Tekee paljon kivoja asioita, on ystävällinen. Pakko minun on hänellekin sanoa kivasti, pitää sylissä jne. Minusta olisi epänormaalia alkaa olla tietoisesti tylympi veljelle, koska luonteeltani olen sellainen, että annan lapsilleni paljon haleja, pusuja ja kehuja. Veljelle tosin en saisi antaa mitään, koska sisko tulee heti mustasukkaiseksi. Vaikka kyse ei ole siitä, etteikö hän saisi kaikesta huolimatta huomiota tasapuolisesti.

Tiedän paljon vinkkejä, koska olen koulutukseltani lääkäri ja veljeni vaimo on erityisopettaja. Olemme keskustelleet paljon asioista. Mutta silti olen kätännönarjessa neuvoton, kun tyttö kiilaa, meuhkaa ja jyrää. Minusta se on ikävää ja tuntuu pahalta, että kaikesta huolimatta en pysty tekemään arkeamme leppoisemmaksi. No ehkä ajan kanssa sitten helpottaa, mutta ihmetyttää ja huolettaa kuitenkin asia.

ap

Tuli vaan mieleen kun kuulostaa että käikki ns positiiviset keinot on olleet koko ajan käytössä. Heti kun kohtelee veljeään (tai muita) huonosti niin välittömästi jäähylle tms. En kyllä kertomasi perusteella ole ollenkaan vakuuttunut että tämä olisi mikään hyvä idea välttämättä, mutta kaikkea kannattaa kokeilla.



Meillä on monta lasta ja yksi heistä (kohta 4v) on sellainen että selvästi tarvii tiukemman otteen kuin mut lapset. Testaa rajojaan koko ajan ja on tyytyväinen kun huomaa että paikallaan vielä ovat... Rauhoittui kun tietoisesti aloin jämäkämmäksi hänen kanssaan.

Nostan vanhan ketjun koska meillä asuu samanlainen ilkiölapsi.

En tiedä, onko ilkeälle perusluonteelle mitään tehtävissä. Lapsi vaikuttaa narsistiselta, eikä ilmeisesti tunne empatiaa tai syyllisyyttä muiden huonosti kohtelemisesta.