Minulla on ilkeä 5-vuotias tyttö. Antakaapa nyt neuvoja.
Tyttö siis käyttäytyy ilkeästi. Hän on toisinaan vahingoniloinen, jos veljensä kaatuu tms. Hän lällättää ja on ns. ilkeä. Hän ei ole ikinä ollut kovinkaan lempeä luonteeltaan. Toisinaan hän on kyllä tosi fiksu ja ihana lapsi. Hänellä on hyvä sanavarasto, joten mistään tunteiden ilmaisukyvyn puutteesta ei ole kyse. Tunteiden ilmaisua on ihan pienestä harjoiteltu.
Jo taaperoikäisenä lapsi töni toisia hiukkalaatikolla. Silloin häntä ei ollut kukaan isompi töninyt, joten mallioppimisesta ei ollut kyse. Me vanhemmat emme käytä vakivaltaa.
Hän etuilee ja kiilaa. Koko ajan on kuin jäisi jostain paitsi, vaikka varmasti ei jää. Aikaa saa sen mitä pystymme antamaan ja keskimääräistä perhettä enemmän meillä on aikaa lapsille.
Veljensä on ihan toista maata. Aivan erityyppinen ihminen. Ei tohdi sanoa pahasti saati kiilata tai rynniä.
Mitä tämmöiselle 5-vuotiaalle voi tehdä? Koko lapsuus on ollut yhtä rajojen laittoa ja säätämistä, että elämä soljuisi edes jotenkin harmoniassa eteenpäin.
Pikkuhiljaa alkaa huolestuttaa, josko tuo käyttäytyminen ei mene ohi. Jää koulussa ilman kavereita.
Kommentit (25)
Onko ketjun nostajan lapsellakin pikkusisarus? Tai joku muu kenelle pelkää häviävänsä joko huomion määrässä tai taidoissa. Meidän hirviölapsen ongelmat löytyi ainakin siitä. Parani positiivisella huomiolla. Siis vielä sen normaalin huomion, mitä meilläkin mielestäni oli runsaasti, lisäksi.
Ja lisäksi sääntöjen ja rajojen yms tasapuolisella noudattamisella (ettei esim pieni saa aina ensin koska on pieni).
Oikea " pikku- nancy".Meillä asuu naapurissa asuu samanlainen.Ikävä kyllä äiti ei korvaansa lotkauta vaikka tyttö kiusaa pikkuveljeään mennen tullen.Taitavavasti saa vieritettyä syyt veljen niskoille.Auttaisiko neuvolassa puhuminen.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:24"]Onko ketjun nostajan lapsellakin pikkusisarus? Tai joku muu kenelle pelkää häviävänsä joko huomion määrässä tai taidoissa. Meidän hirviölapsen ongelmat löytyi ainakin siitä. Parani positiivisella huomiolla. Siis vielä sen normaalin huomion, mitä meilläkin mielestäni oli runsaasti, lisäksi.
Ja lisäksi sääntöjen ja rajojen yms tasapuolisella noudattamisella (ettei esim pieni saa aina ensin koska on pieni).
[/quote]
Joo ja lapsien pitää saada sitä huomiota myös yksin vanhemman kanssa niin että sisaruksia ei ole paikalla, jopa vartti päivässä on iso apu ja merkitsee lapselle tosi paljon. Näin meille neuvolassa sanottiin kun pikkusisarus syntyi.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:24"]Onko ketjun nostajan lapsellakin pikkusisarus? Tai joku muu kenelle pelkää häviävänsä joko huomion määrässä tai taidoissa. Meidän hirviölapsen ongelmat löytyi ainakin siitä. Parani positiivisella huomiolla. Siis vielä sen normaalin huomion, mitä meilläkin mielestäni oli runsaasti, lisäksi.
Ja lisäksi sääntöjen ja rajojen yms tasapuolisella noudattamisella (ettei esim pieni saa aina ensin koska on pieni).
[/quote]On kyllä pikkuveli, mutta ongelmat alkoivat jo ennen hänen syntymäänsä. Luin koko ketjun (mobiilina ei vanhat vastaukset näy) ja ongelmana voisi meillä olla huomion, positiivisuuden ja empaattisuuden (vanhemmilta) puute, ei kurittomuus.
Sun tytöstä tulee tulevaisuudessa koulukiusaaja