Uskonnot romahtavat, jos ja kun löytyy maan ulkopuolista elämää universumista

Vierailija kirjoitti:

Niinhän sä kuvittelet. Monet ateistit kuvittelee uskomisen tapahtuvan vain ajatusten tasolla, mutta Jumala kertoo olemassaolostaan myös ihmeiden ja erilaisten aistillisten kokemusten myötä. Mikään tässä maailmassa ei saa minua vakuuttumaan enää omien kokemusten jälkeen siitä, että Jumalaa ei olisi.

kävelin tuulisena yönä ulkona. ajattelin onkohan jumala olemassa. heti kun ajatus oli loppunu nii mun silmien edest tipahti lehti puusta. jäin seisoo ja katteleetippuuko lisää lehtiä. ei tippunu niinä minuutteina ku siinä seisoin. apua se oli *piip* jumala joka kommunikoi mun kans!

AP:llä on sellainen harhakäsitys että uskovaiset uskovat että maailma on luotu just niinkuin vanhassa testamentissa sanotaan, ja jos löytyy mitä tahansa mitä ei raamatussa mainita niin koko uskonto romahtaa kasaan kuin korttitalo.

Mutta ei se oikeasti niin mene. 

Itse pidän itseäni kristinuskossa olevana, mutta en kuulu kirkkoon enkä usko että raamatun kertomukset olisi mitään muuta kuin oman aikansa tarinoita joilla on pyritty opettamaan tiettyjä perusarvoja ja opetuksia omalle ajalleen järkevässä kontekstissa. En edes usko jumalan olemassaoloon sillä tavalla kuin jumala yleensä käsitetään hyvin konkreettisena olentona. Minulle jumala on paljon abstraktimpi asia, enkä edes kuvittele pystyväni ymmärtämään hänen olemustaan. 

Siksi minulle on uskoni kannalta ihan yksi lysti löytyykö maan ulkopuolista elämää vai ei (uskon että löytyy). 

Jeesushan väitti olevansa Jumala ihmetekoineen. Hänet piti sitten tappaa, kun kansan mielestä alkoi oikeasti näyttää siltä, ja tämä oli uhka juutalaisten eliitille. Muissa uskonnoissa kukaan ei ole väittänyt olevansa Jumala. Korkeintaan profeetta tai valaistunut.