Varhaiskasvatus on nykyisin todella raskas ala työntekijöille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja sitten tosiaan ihmetellään, kun yksi ihminen ei ehdi hoitaa 21 lasta."

Miten ei muka ehdi? Eihän niitä kaikkia tarvitse yhtä aikaa viedä vessaan - eikä missään päiväkodissa varmasti mahtuisikaan. Hoitaja voi ottaa 7 lasta kerrallaan vessaan ja pukemaan, yhdellä opella on 7 lasta ohjatussa toiminnassa ja toisella opella loput 7 leikkimässä. Meillä ulkoillaan porrastetusti ja kun homma on hyvin suunniteltu, ei tule kiirettä, kaaosta ja härdelliä. Iltapäivällä sama homma, mutta lapset on jaettu kahteen ryhmään, koska aamuvuorolainen on lähtenyt jo kotiin. Ainoa hetki päivässä, kun joku on yksin 21 lapsen kanssa, on lepohetken se vaihe, kun kaikki ovat rauhoittuneet sänkyyn, toinen ope on suunnittelemassa ja kolmas työntekijä käy tauolla.

Ja kyllä, myös meidän ryhmässä on tuen tarpeisia lapsia, eikä ole avustajaa, mutta homm

Sehän on juuri sitä päivän suunnittelua, että kukaan ei ole palaverissa tai tietokoneella sen jälkeen, kun aamuvuorolainen on lähtenyt pois. 

Myös lepohetket suunnitellaan ja mietitään, miksi siellä joku hyppii seinille tai kiljuu ja mitä sille asialle voidaan tehdä.

Voihan sitä miettiä, mutta siitä miettimisestä on vielä kovin pitkä matka siihen, että asian saisi oikeasti muuttumaan toisenlaiseksi. Osassa ryhmistä suurin osa lapsista on niitä riehujia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja sitten tosiaan ihmetellään, kun yksi ihminen ei ehdi hoitaa 21 lasta."

Miten ei muka ehdi? Eihän niitä kaikkia tarvitse yhtä aikaa viedä vessaan - eikä missään päiväkodissa varmasti mahtuisikaan. Hoitaja voi ottaa 7 lasta kerrallaan vessaan ja pukemaan, yhdellä opella on 7 lasta ohjatussa toiminnassa ja toisella opella loput 7 leikkimässä. Meillä ulkoillaan porrastetusti ja kun homma on hyvin suunniteltu, ei tule kiirettä, kaaosta ja härdelliä. Iltapäivällä sama homma, mutta lapset on jaettu kahteen ryhmään, koska aamuvuorolainen on lähtenyt jo kotiin. Ainoa hetki päivässä, kun joku on yksin 21 lapsen kanssa, on lepohetken se vaihe, kun kaikki ovat rauhoittuneet sänkyyn, toinen ope on suunnittelemassa ja kolmas työntekijä käy tauolla.

Ja kyllä, myös meidän ryhmässä on tu

Ja osalla aikuisista on lasi aina puoliksi tyhjä, eikä mitään kannata edes yrittää tehdä toisin. Lapsissahan se vika aina on, kun tahallaan riehuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja sitten tosiaan ihmetellään, kun yksi ihminen ei ehdi hoitaa 21 lasta."

Miten ei muka ehdi? Eihän niitä kaikkia tarvitse yhtä aikaa viedä vessaan - eikä missään päiväkodissa varmasti mahtuisikaan. Hoitaja voi ottaa 7 lasta kerrallaan vessaan ja pukemaan, yhdellä opella on 7 lasta ohjatussa toiminnassa ja toisella opella loput 7 leikkimässä. Meillä ulkoillaan porrastetusti ja kun homma on hyvin suunniteltu, ei tule kiirettä, kaaosta ja härdelliä. Iltapäivällä sama homma, mutta lapset on jaettu kahteen ryhmään, koska aamuvuorolainen on lähtenyt jo kotiin. Ainoa hetki päivässä, kun joku on yksin 21 lapsen kanssa, on lepohetken se vaihe, kun kaikki ovat rauhoittuneet sänkyyn, toinen ope on suunnittelemassa ja kolmas työntekijä käy tauolla.

Ja osalla aikuisista on lasi aina puoliksi tyhjä, eikä mitään kannata edes yrittää tehdä toisin. Lapsissahan se vika aina on, kun tahallaan riehuvat.

Osalla aikuisista on se käsitys, että eihän lapsi tahallaan riehu, niin kuin ei lapsi tahallaan tee mitään muutakaan kiellettyä.

Päiväkotiyksiköt ovat vaan liian suuria, ainakin pk seudulla valtavia hautomoita. Kyllä siinä hermot menee lapsilta ja hoitajilta kun joka paikkaan jonotetaan ja survotaan lapset mahtumaan ns soluihin. Järkyttävää menoa nykyisin jos joku ei ole vielä tutustunut paikan päällä niin käy hyvä ihminen katsomassa niin tiiät mistä puhutaan 

Lapset on päiväkodissa taakka, ilkeitä riehujia, jotka tahallaan pilaa hoitajien olot. Pahinta on kun niitä ei saa tästä rangaista. 

"Osalla aikuisista on se käsitys, että eihän lapsi tahallaan riehu, niin kuin ei lapsi tahallaan tee mitään muutakaan kiellettyä."

Tämä!

Milloin ja mistä ihmeestä on yhtäkkiä Suomeen pesiytynyt absurdi puhe- ja ajattelutapa, että lapset olisivat jotain yli-inhimillisiä enkeliolentoja, täydellisä lahjoja taivaasta tai taruolentoja?

Tämä on todella vaarallinen ilmapiiri lapsille kasvaa täyspäisiksi ja realismiin kykeniviksi ihmisiksi. Kuten kaikilla muillakin nisäkäslajeilla niin myös ihmisten poikaset ovat sen oman lajinsa edustajia, jotka ovat lihaa, verta, luuta ja aivotoimintoja, ulostavat ja syövät, nukkuvat ja harjoittelevat leikkimällä maailmassa ja ihmisryhmissä olemista. Aikuisena lisääntyvät itse ja vanhana kuolevat. Siinä se.

Nykyhölmöily lasten jumalaisen olemuksen ympärillä vaikuttaa kuin eläisi keskellä Handmade's tale -draamasarjan kuvauksia. Ikään kuin siinä dystopiassa olisi jotain hienoa kopioitavaa tosielämään.

Lapset ovat ihmisiä siinä missä muutkin, osa enemmän fiksuja osa vähemmän, mutta yhtä lailla kaikki niistä haisee likaisena, tappelee, syö, nauraa, haluaa osallistua ja on kiinnostunut maailmasta, mutta etenkin on kiinnostunut itsestään ja lapsuuteen kuuluu itsekkyys. 2-3-vuotias käy läpi narsistista kehitysvaihetta. Siitä on tarkoitus kasvaa terveellä tavalla yli eikä jäädä piehtaroimaan infanttiin itsekeskeiseen tilaan loppuiäkseen.

Kuten likainen lapsi tulee opettaa peseytymään, nälkäinen jakamaan ruoka muiden nälkäisten kesken, innokas odottamaan vuoroaan ja keskittymään niin myös lyövä lapsi tulee pysäyttää ja tehdä lyhyesti, napakasti ja yksiselitteisen selväksi, että "EI! Et saa lyödä."

Fyysinen tilanne ei ole se jossa katsellaan kuvia. Siinä vastataan fyysisesti pysäyttämällä väärä toiminta.

Tämän jälkeen vasta siirrytään rauhalliseen tilaan lähelle, ilman muita näköärsykkeitä ja yleisöä, ja keskustellaan tilanteesta. Siinä voi käydä asian kuvien kanssa läpi. Tarkoitus on saada se lapsi puhumaan ja kommunikoimaan niillä kuvilla, eikä kyseessä ole aikuisen pitämä saarna tai kuvateatteriesitys pälättättäen ummet lammet.

Kun lapsi oikeasti on ymmärtänyt tilanteen ja tekonsa, on opetettava myös se, miten ihmisten maailmassa toimitaan, kun on tehnyt väärin. Lapsi menee pyytämään anteeksi, aikuinen vain tukee. Sitä uhria ei roudata minnekään syrjätilaan tilanteesta, vaan uhria hoidetaan ryhmässä toisten aikuisten toimesta ja niin, että muutkin lapset näkevät, kuinka lohdutetaan surevaa ja sanoitetaan tunteita. On tärkeää, että uhri kokee ryhmän tukevan, sillä lyödyksi joutuminen omassa päiväkotiyhteisössä on järkyttävä shokki ja tunne on avuttomuus, pelko, häpeä ja hätä. Kavereiden pitää antaa silittää ja lohduttaa surevaa, sillä suru toiseen kajoamisesta on yhteinen.

On hyvä, että myös lyöjä palatessaan näkee, kuinka ryhmä hoivaa surijaa sekä tunnistaa rauhallisen ilmapiirin. Anteeksi pyytäminen on heloompaa, kun voi ja haluaa liittyä mukaan lohduttajien ja ryhmän pariin. Anteeksipyytäjä pitää ottaa turvallisesti vastaan.

Tätä kannattaa mallittaa jo ennen mitään riitatilanteita, esim. nukketeatterilla tai leluteatterilla, jonka esittävät kaikki ryhmän aikuiset yhdessä ja mukaan pitää tulla aina hyvä ja osallistava loppu, jotta ilo on jaettu päätös. Pitää varautua siihen, että lapset tarvitsevat toistoja ja siksi näitä tilanteita tulee paljon, kun laikki haluavat kokea ja harjoitella hyvän ja pahan teon eroa ja käsittelyä. Se on lasten tehtävä. Aikuisten pitää olla johdonmukaisia ja tilannetajuisia.

Vierailija kirjoitti:

"Osalla aikuisista on se käsitys, että eihän lapsi tahallaan riehu, niin kuin ei lapsi tahallaan tee mitään muutakaan kiellettyä."

Tämä!

Milloin ja mistä ihmeestä on yhtäkkiä Suomeen pesiytynyt absurdi puhe- ja ajattelutapa, että lapset olisivat jotain yli-inhimillisiä enkeliolentoja, täydellisä lahjoja taivaasta tai taruolentoja?

Tämä on todella vaarallinen ilmapiiri lapsille kasvaa täyspäisiksi ja realismiin kykeniviksi ihmisiksi. Kuten kaikilla muillakin nisäkäslajeilla niin myös ihmisten poikaset ovat sen oman lajinsa edustajia, jotka ovat lihaa, verta, luuta ja aivotoimintoja, ulostavat ja syövät, nukkuvat ja harjoittelevat leikkimällä maailmassa ja ihmisryhmissä olemista. Aikuisena lisääntyvät itse ja vanhana kuolevat. Siinä se.

Nykyhölmöily lasten jumalaisen olemuksen ympärillä vaikuttaa kuin eläisi keskellä Handmade's tale -draamasarjan kuvauksia. Ikään kuin siinä dystopiassa olisi jotain hienoa

Tärkeä on tuo, että lyöjä menee eri tilaan aikuisen kanssa ja saa itse sanoittaa valitsemiensa kuvien avulla, oikeasti ajan kanssa ja rauhassa. Sieltä voi nimittäin tulla aika todella rajuja ja ahdistavia juttuja ulos, sen lapsen kotonaan kokemasta kohtelusta tai muista tunteista. Aikuisen pitää osata olla ihan avoin vastaanottamaan, eikä pelästyä siinä tai koittaa hiljentää sitä lasta, muttei myöskään laittaa tilanteeseen sellaisia asioita, mitä siinä ei ole. Eikä todellakaan leikkiä mitään terapeuttia, koska ei ole eikä osaa.

Onhan se raskasta jos joutuu tekemään työtä tavalla joka ei sovi omaan ajatusmaailmaan tai moraalikäsitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se raskasta jos joutuu tekemään työtä tavalla joka ei sovi omaan ajatusmaailmaan tai moraalikäsitykseen.

Kannattaa ajatella se niin, että varhaiskasvatuksessa työntekijän ammatti on rooli, jossa toimitaan niiden ohjaavien asiakirjojen ja sen ajatusmaailman mukaan. Pitää päästä itsensä yli, että voi tehdä sitä työtä ja kohdata kaikki perheet tasa-arvoisesti eikä lapsia lähestytä omien mieltymysten mukaan.

Vielä 1990-luvulla oli työnohjausta ja purkutilanteita aktiivisessa käytössä päiväkotityössä. Päuväkodit olivat 2-5 ryhmän taloja ja niistä jokaisessa oli oma johtaja, joka oli siellä fyysisesti paikalla ja osallistui myös ryhmien toimintaan, koska se oli oleellinen osa johtajuutta, että tunsi käytännön työn, lapset ja henkilöstön sen arjen kautta. Nykyään kaikki vo:t on laitettu tuohon malliin, että tehdään lapsiryhmätyön ohella jatkuvasti enemmän muuta, abstraktia toimistotyötä. Tämä on ristiriitaista, koska ryhmässä olevasta johtajamallista luovuttiin juuri siksi, että johtajat kokivat sen lopulta mahdottomaksi, olla samaan aikaan toimistotyössä ja ryhmässä. Kumpikaan työtehtävä ei onnistunut siinä mallissa lopulta hyvin, kun vaatimustaso nousi ajan myötä ja tietokoneiden käyttötavat vaativat jatkuvasti enemmän uusien sovellusten opettelua.

Miksi tähän on palattu? Että opettajat eivät voi olla siellä lasten kanssa koko ajan. Tai vaihtoehtoisesti palkattaisiin 2020-luvun systeemiin sen vaatima henkilöstömäärä, eikä roikuttaisi siinä 1973 säädetyn henkilöstömitoituksen mallissa, koska sen ajan toimintatapaakaan ei enää ole.

Asiallinen vakahenkilöstön keskustelu aiheesta on siirretty suljettuun vakaope ryhmään (insta, fb). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se raskasta jos joutuu tekemään työtä tavalla joka ei sovi omaan ajatusmaailmaan tai moraalikäsitykseen.

Kannattaa ajatella se niin, että varhaiskasvatuksessa työntekijän ammatti on rooli, jossa toimitaan niiden ohjaavien asiakirjojen ja sen ajatusmaailman mukaan. Pitää päästä itsensä yli, että voi tehdä sitä työtä ja kohdata kaikki perheet tasa-arvoisesti eikä lapsia lähestytä omien mieltymysten mukaan.

Vielä 1990-luvulla oli työnohjausta ja purkutilanteita aktiivisessa käytössä päiväkotityössä. Päuväkodit olivat 2-5 ryhmän taloja ja niistä jokaisessa oli oma johtaja, joka oli siellä fyysisesti paikalla ja osallistui myös ryhmien toimintaan, koska se oli oleellinen osa johtajuutta, että tunsi käytännön työn, lapset ja henkilöstön sen arjen kautta. Nykyään kaikki vo:t on laitettu tuohon malliin, että tehdään lapsiryhmätyön ohella jatkuvasti

Raha. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset on päiväkodissa taakka, ilkeitä riehujia, jotka tahallaan pilaa hoitajien olot. Pahinta on kun niitä ei saa tästä rangaista. 

Sen kuvan tämänkin ketjun monista puheenvuoroista saa. 

Jos päiväkodin henkilökunta on riitaisaa ja tyytymätöntä, se heijastuu ilmapiirin kautta lapsiin, jotka alkaa voida huonosti ja käyttäytyä huonosti. Sitten syy nähdään lapsissa.

Ammatilliseen asenteeseen kuuluu, että huolehtii siitä, että omalta osaltaan tekee yhteistyötä ja luo yhteishenkeä. Jos tähän ei pysty, kannattaa harkita alaa, jossa omakin hyvinvointi olisi vähemmän uhattuna.

Lähihoitajakoulutukseen hakeutuu paljon ihmisiä, joille se on lähes ainoa mahdollinen valinta.

Vierailija kirjoitti:

Asiallinen vakahenkilöstön keskustelu aiheesta on siirretty suljettuun vakaope ryhmään (insta, fb). 

Hyvä, ketjuun alkoikin aamulla tulla keski- tai alasarjatyylistä solvaamista ja trollaamista. Nyt ne viestit on hävinnyt, kiitos modelle tai kuka siivosikaan.

Rankka työ päiväkodeissa, voimia kaikille teille, ei moni kykenisi tuohon raatamiseen. Poliittinen vaikuttaminen on tärkeä reitti, pitäkää asiaa esillä rakentavasti ja yhdessä. Lisää monipuolista henkilöstöä, pienemmät ryhmäkoot ja talot sekä isot luonnonpihat! Työrauha ennen kaikkea muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se raskasta jos joutuu tekemään työtä tavalla joka ei sovi omaan ajatusmaailmaan tai moraalikäsitykseen.

Kannattaa ajatella se niin, että varhaiskasvatuksessa työntekijän ammatti on rooli, jossa toimitaan niiden ohjaavien asiakirjojen ja sen ajatusmaailman mukaan. Pitää päästä itsensä yli, että voi tehdä sitä työtä ja kohdata kaikki perheet tasa-arvoisesti eikä lapsia lähestytä omien mieltymysten mukaan.

Vielä 1990-luvulla oli työnohjausta ja purkutilanteita aktiivisessa käytössä päiväkotityössä. Päuväkodit olivat 2-5 ryhmän taloja ja niistä jokaisessa oli oma johtaja, joka oli siellä fyysisesti paikalla ja osallistui myös ryhmien toimintaan, koska se oli oleellinen osa johtajuutta, että tunsi käytännön työn, lapset ja henkilöstön sen arjen kautta. Nykyään kaikki vo:t on laitettu tuohon malliin,

Raha. 

Raha aiheuttaa sen, että on valittava joko laadukas varhaiskasvatus tai sitten laadukas hoito. Molempia ei voi saada. Päättäjien tulisikin valita, että tarvitseeko lapsi enemmän niitä ohjaavia varhaiskasvatusasiakirjoja ja tarkasti suunniteltua pedagogiikkaa vaiko sitä, että aikuiset ovat läsnä ja hoitavat häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se muuttui raskaaksi siinä vaiheessa, kun tarhat muutettiin varhaiskasvatuslaitoksiksi. Ennen varhaiskasvatuksen keksimistä työ oli ihan ok.

Varhaiskasvatus pilasi kaiken. Suuri osa työajasta menee turhia suunnitelmia tehden ja tyhjänpäiväisissä palavereissa istuen. Haastaville lapsille ei enää saa pitää kuria. Toiminnan prioriteetit ovat muutenkin aivan hukassa, kun pitää teeskennellä että lasten hoitopaikka olisi joku koulun tapainen laitos mitä ilman lapsi ei vaan pärjää.

 

Se teidän lastenhoitajienkin työ muuttuisi varmasti mielekkäämmäksi, jos lopettaisitte hannaamasta kehitystä vastaan ja ymmärtäisitte, että varhaiskasvatus on ja pysyy. Meillä on liian monta perhettä tässä maassa, joissa lapsista ei huolehdita eikä heille opeteta edes alkeita ihmismäisestä käytöksestä. Varhaiskasvatus on siksi pakollista, että näitä voidaan laittaa kou

Tunnustettu asiantuntija Liisa-Keltinkangas-Järvinen on joukkoineen eri mieltä.

 

Täällä on toistuvasti pitkiä kirjoituksia joiden arvelen olevan tekoälyn avustuksella tehdyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se raskasta jos joutuu tekemään työtä tavalla joka ei sovi omaan ajatusmaailmaan tai moraalikäsitykseen.

Kannattaa ajatella se niin, että varhaiskasvatuksessa työntekijän ammatti on rooli, jossa toimitaan niiden ohjaavien asiakirjojen ja sen ajatusmaailman mukaan. Pitää päästä itsensä yli, että voi tehdä sitä työtä ja kohdata kaikki perheet tasa-arvoisesti eikä lapsia lähestytä omien mieltymysten mukaan.

Vielä 1990-luvulla oli työnohjausta ja purkutilanteita aktiivisessa käytössä päiväkotityössä. Päuväkodit olivat 2-5 ryhmän taloja ja niistä jokaisessa oli oma johtaja, joka oli siellä fyysisesti paikalla ja osallistui myös ryhmien toimintaan, koska se oli oleellinen osa johtajuutta, että tunsi käytännön työn, lapset ja henkilöstön sen arjen kautta. Nykyään kaikki vo:t on laitettu tuohon malliin, että tehdään lapsiryhmätyön ohella jatkuvasti

Ja tämän takia olen vanhuspuolella. En tarvitse oppaita tai akateemikkojen todellisuudesta irrallaan leijuvaa viisastelua. Hoidan niitä vanhuksia just niin kuin hoitaisin omaa sukulaista ja työhöni ollaan tyytyväisiä. Kun ihan vaan olen ihminen ihmiselle.

Todella traagista miten täydellisen hukassa vaka porukka on työssään. No ylhäältä norsunluutorneistahan ne järjettömyydet suolletaan. Kun kala on päästään mätä..

Ja seuraukset näkyvät lasten lisääntyvänä pahoinvointina.

Jos vielä tulisi näin nelikymppisenä Iltatähti yllättäen niin vaka myllyyn ei se lapsi joutuisi. Siellä ei ole edes turvallista kun nykyään säännöt estävät työntekijöitä edes tarttumasta lapseen joka hakkaa muita vaikka leluilla päähän. En lähettäisi lastani hakattavaksi. Jos en saisi kivalle perhepäivähoitajalle (onko enää edes olemassa perhepäivähoitoa) niin sitten jäisin vaikka kuudeksi vuodeksi kotiin hoitamaan. Mieluummin luovun ulkomaan matkoista ja ravintola ruuasta kuin annan lapseni hakattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos päiväkodin henkilökunta on riitaisaa ja tyytymätöntä, se heijastuu ilmapiirin kautta lapsiin, jotka alkaa voida huonosti ja käyttäytyä huonosti. Sitten syy nähdään lapsissa.

Ammatilliseen asenteeseen kuuluu, että huolehtii siitä, että omalta osaltaan tekee yhteistyötä ja luo yhteishenkeä. Jos tähän ei pysty, kannattaa harkita alaa, jossa omakin hyvinvointi olisi vähemmän uhattuna.

Lähihoitajakoulutukseen hakeutuu paljon ihmisiä, joille se on lähes ainoa mahdollinen valinta.

Lapset tosiaan huomaavat sen jos vaka opettaja siellä kireällä äänellä komentelee muita työntekijöitä. Ja ne samat ilkeilijät yleensä myös saavat lapsien huomion huutamalla kuin palosireenit. Kannattaisi oikeasti vähän miettiä miten puhuu toisille ihmisille siellä työpaikalla. Monet näyttävät ihan kamalaa mallia lapsille.

Alassa ei ole mitään vikaa. Vaihtakaa alaa jos se ei sovi teille.