Lue keskustelun säännöt.
Käytiin lapsen koulupalaverissa ja muutama juttu jäi mietityttämään
23.08.2025 |
Lapsi käy pienluokalla, ollut jo 5 vuotta. Koulu haluaisi siirtää ylä-asteella normaalille luokalle. Koululääkäri suositteli, että kutosella tehtäisiin uudet psykologiset testit, koska viimeksi ne on tehty ykkösluokalla. Lapsella on kielenkehityksen viivästymä ja nepsypiirteitä, ei diagnoosia. Kognitiivisesti pärjää tuettuna ok.
Koulupsykologi sanoi että hän ei mielellään tee noita testejä, koska hänellä on niin paljon töitä, että tällä hetkellä hän pystyy tekemään ne käytännössä vain kehitysvammaa epäiltäessä. Tämä jäi mietityttää, että onko tuo peruste olla tekemättä?
Ja kun puhuttiin nepsydiagnoosin tarpeesta, opettaja sanoi ettei sitä tarvita, jos opettaja tietää lapsen haasteet ja tukee niissä. Mutta eikös se diagnoosi olisi ennenkaikkea nuoren itsensä oikeus saada tietää, jos jotain on?
Tietysti olisi hienoa että mitään diagnooseja ei tarvittaisi ja lapsi voisi siirtyä normaaliin opetukseen, siitä etenisi ammattikouluun, kävisi intin, siirtyisi työelämään... Mutta luokan kertaus, koulupoissaolot, viiden vuoden erityisellä tuella oleminen ja viisi vuotta pienluokalla voi kertoa jotain siitä, että ehkä siellä taustalla jotain poikkeavaa on ja olisi aihetta ainakin selvittää asia. Kiitos asiallisista kommenteista etukäteen.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Testeihin voi hakeutua myös muuta kautta. Esim. perheneuvola tai yksityinen, jos teillä on sairauskuluvakuutus tai muuten varaa.
Vakuutus ei korvaa, varaa ei muuten ole. Perheneuvolaan voisin vielä soittaa, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ne näkee että lapsesi taso on ihan ns. normaali suureen massaan verrattuna. Sinänsä mietin että tavalliselle luokalle siirtyminen voi olla ns. sosiaalinen riski jos ei koko koulu vaihdu samalla. Pienryhmästä tuleva joutuu helposti silmätikuksi.
Koulupsykologin täytyy tehdä testit. Monella paikkakunnalla nimenomaan diagnoosi on portti siihen tukeen. Jos koulupsykologi ei edistä asiaa niin ota laajemmin yhteys oppilashuoltoon. Täytyyhän tutkimukset nyt tehdä.
Perheneuvola ei enää tee testejä. Pitää olla terveydenhuollon puoli diagnooseja varten, perheneuvola on sosiaalihuollon puolta.
Meille tulee yläkouluun näitä pienluokkalaisia noin 8 kpl joka vuosi. Näistä kuusi siirtyy muualle seiskaluokan lopuksi. Yläkoulun isot luokat on tosi kuormittavia pienryhmään tottuneille mutta muutama aina sopeutuu. Näille muille se ei kyllä ole kokemuksena kiva kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne näkee että lapsesi taso on ihan ns. normaali suureen massaan verrattuna. Sinänsä mietin että tavalliselle luokalle siirtyminen voi olla ns. sosiaalinen riski jos ei koko koulu vaihdu samalla. Pienryhmästä tuleva joutuu helposti silmätikuksi.
Näkevät kyllä. Lapsen ongelmat kun nousee pintaan nimenomaan isossa ryhmässä, jossa tukea ei sitten saakkaan... Pienluokalla hän pärjää hyvin.
Normaalille luokalle siirtymistä kokeiltiin vitosluokalla, eikä se onnistunut. Normikoulun opet on sitä mieltä että lapsi kuuluu pienluokalle ja pienluokan opet sitä mieltä että hän kuuluu normaalille luokalle.
Koko koulu vaihtuu, mutta kyllähän ne muut lapset sielläkin tiesi heti kun kokeiltiin silloin, että lapsi tulee erityisluokalta. Silmätikuksi hän joutunee lähinnä siksi, kun ei tosiaan oikeen pärjää siinä isossa ryhmässä sosiaaliset taidot ei ole kovin hyvät, kun aletaan vertaamaan siihen vertaisryhmään, jolla ei ole erityishaasteita. Erityisluokalla taas pärjää hyvin, kun siellä sillä vertaisryhmällä on itselläänkin paljon haasteita.
Mitään testejä tehdä. Meidän lapsen koululla ei edes ole koulupsykologia. Lapsellani masennusoireita. Sanoivat vaan, että jos menee pahaksi, niin sitten mennä päivystykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten ihmetellään, miksi kukaan ei halua työskennellä koulupsykologina. Varmaan mielellään tekisi tutkimuksen, mutta kun hukkuu kaikkeen muuhun työhön.
Koulupsykologeilta pitäisi poistaa velvoite yhteisölliseen työhön, niin vapautuisi aikaa muuhun mm. testaamiseen. Ja lisäksi muita palveluita pitäisi vahvistaa niin, ettei Koulupsykologit kamnattele vuosia pahoinvoivia nuoria, joiden pitäisi saada psykiatrista hoitoa. No, ei tule tapahtumaan, joten siksi vain harvat jaksavat tehdä tuota työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koululääkäriltä lähete jatkotutkimuksiin sairaalalle, selvästi pitäisi tehdä tarkemmat diagnostiset selvittelyt.
Vaadi ne testit. Pyydä vaikka lähete lastenneurologille ja sitä kautta alkaa selviämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorten ja nuorten aikuisten kannalta on äärimmäisen tärkeää, että on saatu diagnoosi, jos sellaiseen on perusteet. Diagnoosilla on iso merkitys opiskelu-ja työelämään astumisessa peruskoulun jälkeen.
Sanon tämän lähes 30 vuoden työkokemuksella.
Tämä on tosi tavallista, että nivelvaiheessa "aloitetaan puhtaalta pöydältä" ja "arvioidaan ajankohtainen tuen tarve", mutta todellisuudessa kyse on vain siitä että jaetaan niukkuutta ja siirretään ongelmaa eteenpäin. Sen sijaan että huolehdittaisiin että kaikilla lapsille on tilanteen vaatima uimataito tai aikuisen apu, katsotaan ketkä pysyy pinnalla ja yritetään sitten vaihtelevalla menestyksellä sukelletaan niitä vajonneita pohjasta. Osa hukkuu. Se ei ole opettajien tai psykologien syy, mutta se on tosiasia.
Mihin ne lapsen haasteet katoaisivat juuri seiskalle siirtyessä, kun kaikki on yhtäkkiä uutta ja vähän vaativampaa? Ainakin tämä isossa luokassa pärjääminen pitäisi kokeilla kutosella, mahdollisuudella palata pienryhmään. Psykologiresurssin niukkuus on väistämätön mutta ei hyväksyttävä syy tutkimusten puutteelle. Perheneuvolassa tuskin tutkivat, koska kyse on nimenomaan koulun tukijärjestelyistä. Nepsypiirteistä en tiedä mihin viittaat, ADHD ei automaattisesti edellytä psykologin tutkimuksia. Diagnoosi on valitettavasti monen tuen ja kuntoutuksen edellytys vaikka näin ei pitäisi olla, ja jos normiluokassa on 4 diagnosoitua ja 2 piirteistä, niin kyllä ne 4 ohittaa nuo 2 ekstratukea jaettaessa.
Minun vinkkini erityislapsen äitinä ja mielenterveyspalveluissa ilman riittävää tukea jääneitä ja siksi masentuneita ja syrjäytyneitä nuoria hoitavana on tämä: vaadi. Nätisti, asiallisesti, perustellen ja vedoten. "Ymmärrän, että resursseja on vähän, mutta ongelmien ehkäiseminen on inhimillisempää ja teillekin järkevämpää kuin jälkikäteen kokoon rääpiminen, joten haluan että tämä mietitään nyt tarkkaan."
Tuen purkamista voi toki _kokeilla_ sen huomaamiseksi että vähemmällä pärjää, mutta ei vain niin että lopetetaan ja sitten kun kakka osuu tuulettimeen niin aloitetaan joku vuoden kerjuuprojekti alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheneuvola ei enää tee testejä. Pitää olla terveydenhuollon puoli diagnooseja varten, perheneuvola on sosiaalihuollon puolta.
Onko tämä kiinni hyvinvointialueesta? Viime vuonna omalle lapselle teki perheneuvolan psykologi testit, ja sen jälkeen ne laitettiin lastenpsykiatrian erikoislääkärille, joka asetti diagnoosin.
Kuten sanottu, pyydä lääkäriltä lähete tutkimuksiin. Sairaalassa tehdyt tutkimukset ovat paljon kattavammat.
Nepsydiagnoosit ovat erittäin haluttuja, mutta haittapuolena niissä on se, että ne esimerkiksi rajoittavat merkittävästi ammatinvalintaa.
Kyllä se on aika selkeä tilanne, että psykologin pitää testit tehdä, jos koululääkäri sitä suosittaa. Ota uudelleen koululääkäriin yhteyttä.
Ja juu, ei välttämättä ole kehitysvammaa, mutta esimerkiksi laaja-alaiset oppimisvaikeudet olisi hyvä tietää jos niitä olisi jne.
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanottu, pyydä lääkäriltä lähete tutkimuksiin. Sairaalassa tehdyt tutkimukset ovat paljon kattavammat.
Kouluiässä tulee bumerangina takaisin, jos koulupsykologi ei ole tehnyt ensin alustavia testejä. Kattavammat sitten erikoissairaanhoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Nepsydiagnoosit ovat erittäin haluttuja, mutta haittapuolena niissä on se, että ne esimerkiksi rajoittavat merkittävästi ammatinvalintaa.
No kukaan ei oikeasti halua diagnoosia, eikä ne rajoita merkittävästi ammatinvalintaa (ja silloinkaan kun rajoittaa, se ei ole se diagnoosi sinänsä, vaan ne oireet, joiden takia diagnoosikin on tarvittu).
En ole tiennytkään, että jossain joskus koulupsykologit ovat tehneet (lukivaikeutta kummempia) diagnooseja. Yleensähän niihin tarvitaan joko neurologian tai psykologian erikoislääkäri ja moniammatillinen yhteyisyöryhmä. Koulupsykologin ammattitaito ei yksinkertaisesti riitä.
Testeihin voi hakeutua myös muuta kautta. Esim. perheneuvola tai yksityinen, jos teillä on sairauskuluvakuutus tai muuten varaa.